Hiukan tilannekatsausta! Muutama viikko kokemuksen jälkeen nautittu mieto (n. 1g) cubensistee laukaisi saman ahdistuksen josta ei tuntunut löytyvän ulospääsyä. Jossain vaiheessa ahdistus kuitenkin katosi yllättäen, mutta en ole viitsinyt kokeilla uudestaan, sen verran ikävä tuo olotila oli. Pitänee katsella mikä tässä oikein klikkaa, veikkaan tämänhetkistä elämäntilannetta joka ei ole kaikilta osin ihan tasapainossa.
Pieni annos on itselläni usein jättänyt kokemuksen jotenkin kesken. Aivankuin se alkutäpinä ja hermostuneisuus vain jatkuisi ja jatkuisi. Missään vaiheessa ei tapahdu sitä rajan ylitystä tripin ja todellisuuden välillä. Ja se on vaikeaa kun ollaan puoliksi molemmilla puolilla. 
Minä pidän kyllä pienistäkin annoksista
Ehkä ahdistun ahdistumisesta?
Ei siinä ahdistuksessa mitään väärää kuitenkaan ole, se on tunne muiden joukossa joita tripillä voi tulla vastaan, en vain oikein tunnu saavan siitä kiinni tai käsiteltyä sitä mitenkään. Se ei myöskään tunnu johtuvan oikein mistään.
