1. Kaikki kärpässienethän ovat myrkyllisiä, ei kaikki tappavanmyrkyllisiä, mutta niiden myrkky on niinsanotusti "vesiliukoista". Mitä tällä tarkalleen tarkoitetaan; onko kärpässienen myrkky vain tällä värillisellä lakin pinnalla? vai onko se koko sienen lihassa, ja jos seon kerran vesiliukoista niin sen pitäisi valua sienestä pois kun sitä huuhtelee, vai kuinka?

Kärpässienen myrkky (muskimoli, se aine jonka me haluamme kehoomme) on ainakin suurina pitoisuuksina vain lakin "nahassa", eli juurikin vain siinä punaisessa osassa joten koko sientä ei kannata rouskutella menemään ellei halua a) syödä pahanmakuista sientä b) nauseaa. Lusikalla on helppo kaapia lakin alapuolelta heltat pois. Valkoista töhnää jää väistämättä vähän, mutta sillä ei sinänsä ole väliä.

2. Kukaan ei sanonut että pesevätkö he sienen ennenkuin perkaa ja laittaa esim. kuivaukseen, vaikka tämähän on tavallinen toiminto ruokasienienkin valmistuksessa, mutta tarkoittaako tämä ettei sientä tarvi edes pestä, että myrkky kaasuuntuu ja häviää sienestä kuivauksessa?

Ei tarvitse pestä, ellei halua vain puhdistaa sientä esim. hiekasta tms. Kuivaus onnistuu uunissa miedolla lämmöllä "hampunkuivaustyylillä" alle sadassa asteessa, mutta IMO paras tekniikka kuivaukseen on kasvikuivuri. Jotkut uskovat nauseaa tulevan vähemmän kun antaa kuivaa puoli vuotta huoneilmassa.

3. Onko sienen myrkky tarkalleen KUINKA vahvaa? Tämä äidin niin paljon varoittama sienilaji on yleisymmärryksessä MELKEIN tappava noukittuna syötynä, eli erittäin myrkyllinen, mutta jos ihmiset syövät tätä sientä rennosti "raakanakin", niin kuinka myrkyllinen sieni oikeasti on, ja kuinka paljon myrkyllisyys häviää eri valmistustavoissa, kuten ryöppäyksessä, keittämisessä, kuivauksessa...?

Ei taida myrkyt hirveästi hävitä kuivaamisessa. Iboteenihappo nimenomaan muuttuu muskimoliksi kuivaamisen aikana. Vaikuttavien aineiden prosentuaalista määrää on vaikea sanoa, sillä varmasti jossain vaiheessa käy niin, että sieni kasvaa suuremmaksi, mutta myrkkyjä sienessä ei enää kehity, mutta sanotaanko näin nyrkkisääntönä, että muutama (2-4) lakki riittää "sopiviin" vaikutuksiin käytettynä jollain tapaa suun kautta. Ja niin, pieniä sieniä sanotaan stydeimmiksi, mutta ne on vittumaisia puhdistaa, myös pohjoisempia sieniä on sanottu voimakkaammiksi. Rusko- sekä pantterikärpässienissä on taas eri verran vaikuttavaa ainetta jne.

4. Jos sienen myrkky on vesiliukoista, onko sitä turvallista keittää? Olen lukenut, ja itseasiassa jo wikipediassakin lukee, että tämä vesiliukoinen myrkky tuhoutuu keittämällä tai ryöppäyksessä, mutta, mitä te olette mieltä?

Kärppäreitä voi käyttää teen tavoin, ja tämä on ehkä miellyttävin tapa käyttää kärppäreitä. Ja ryöppäyksen aikana tosissaan vaikuttavat aineet häviävät sienestä, mutta jäävät veteen (lähes sama efekti saadaan hauduttamalla teen tapaan).

5. Mikä on paras valmistustapa, millä tavalla eri valmistustavat vaikuttavat sienen psykoaktiivisuuden vahvuuteen?

Kärppäreitä voi polttaa (legendan mukaan), syödä, tai juoda. Polttaa pitäisi vitusti (extractia vois kokeilla tehdä ja polttaa, tätä voisi käyttää myös ns. "pommina"), syödessä useilla tullut nauseaa, mutta ainakin kaikki vaikuttavat aineet saadaan "talteen", hauduttamalla vaikuttavia aineita tulee jonkinverran vähemmän (hyvin vähän jos antaa kunnolla hautua), mutta se on sen väärti. Toisaalta keittämällä pitäis periaatteessa saada kaikki myrkyt liukenemaan veteen. Myös kärpässientä nauttineen nisäkkään virtsaa voi juoda, sillä maksa ei hajota muskimolia (eli oma pissi kannattaa ottaa seuraavana päivänä talteen jos haluaa uusiokäyttää saman aineen udelleen, tällä tavalla saadaan pelkkä muskimoli talteen ilman muskariinia, joka on the aine jota emme kehoomme niin paljoa halua).

6. Kuinka sientä kannattaa syödä aluksi, vaarojen varalta? Olen lukenut että ensin vissiin 1-5g tai puolikas lakki on hyvä alku, nämä määrät eivät sitten varmaan ole hirveän vaarallisia edes noukittuna syödyn yksilön kanssa?

Olet oikeassa, että kannattaa aloittaa varovasti, mutta jos haluat jotain vaikutuksia, niin aloita väh. yhdestä lakista ylöspäin.

7. Ihmiset myös sanovat, ettei niitä kannata syödä, vaan mieluummin semilanceataa, koska kärpässienet tuhoavat maksan ja elimistön muutenkin, eli onko totta että myrkkyjä jää sieneen vaikka sen on perusteellisesti valmistanutkin? Ja olen myös kuullut että kärpässieniä voi yliannostaa, joka on jotain 20 lakkia. Johtuuko yliannostuksen vaara mistä kemikaalista, psykoaktiivisista vai myrkyistä jotka ovat jääneet sieneen?

No oikeastaan ne "myrkyt" on melkeimpä niitä mitä sinä elimistöösi haluat. "Ainoa epämiellyttävä myrkky" kärppäreissä on muskariini, joka aiheuttaa nauseat ja hikoilun ja näitä negatiivisia fyysisiä oireita. Onneksi muskariinia ei sienessä onneksi sietämättömiä määriä ole, jos pysyy annostelussa kohtuudessa. Ja muskariini taitaa olla se "tappava" myrkky, johon kovinkaan moni ei ole kuollut. Muskariinimyrkytykseen oli joku vasta-aine; atropiini, jota löytyy näköjään mm. daturasta, toisesta, joskin paljon vaarallisemmasta hallusinogeenistä. Hmm... Olisiko tämä yksi keino, jolla voisimme välttää muskariinin epämiellyttävät vaikutukset? Deliriumtrippi, joka aloitetaan kärpässienillä... Vai tuhoaakohan atropiini muitakin vaikuttavia aineita..?

8. Ja vielä, että mitä siitä maidosta ja valkosipulista? Luin, että ne jotenkin miellyttävät kärpässienien syöntiä ja suojaavat niiden myrkyiltä?

Atropiinipitoiset aineet ilmeisesti ainakin blokkaavat jollain tapaa jotain vaikutuksia niinkuin edellä tuli pohdiskeltua. Kärppärimaito on vanha kärpässyötti, mutta se on kokonaan eri tarina. Tuohan selviää vain kokeilemalla, itse en ole kokeillut, ei oikein valkosipulimaito kärpässienijauheella houkuta. Valkosipulista juttua wikipediassa Käyttö rohtona-kohdassa on jotain juttua valkosipulissa olevasta allisiinista, joka on ilmeisesti uskottu kärpässienilääke.

Okei, lähinnähän minä puhuin punakärpässienesta, mutta myös yleisesti muistakin psykoaktiivisista kärpässienistä. Eli siis vaikka kirja sanoo, että punakärpässieni on HYVIN MYRKYLLINEN, se ei oikeasti ole fyysisesti myrkyllinen paitsi se muskoriini- kemikaali. Silloinhan se on sama juttu kuin suippumadon lakissa, seon myrkyllinen paitsi ei oikeastaan. Vaiko?

Ainiin, oli myös, että siis eihän sientä tarvitse kaappikuivattaa niin kauaa? Eikös sieni kuiva about 12 tunnissa aikas korpuksi, ja siis jos kuivattaminen ei tee mitään sienen kemikaaleille, niin mieluumminhan sen vain suoraan perkauksen jälkee laittaisi paloiksi ja teen sekaan lillumaan?

Kiitos valaistuksesta, meinaan, että seon vain todellakin hauskaa lähestyä tätä aihetta totaalisen uudesta kuvakulmasta ottaen huomioon kuinka paljon niitä pienenä pelkäsin.

Lainaus käyttäjältä: viisauden ystävä - Kesäkuu 23, 2011, 16:18

1. Kaikki kärpässienethän ovat myrkyllisiä, ei kaikki tappavanmyrkyllisiä, mutta niiden myrkky on niinsanotusti "vesiliukoista". Mitä tällä tarkalleen tarkoitetaan; onko kärpässienen myrkky vain tällä värillisellä lakin pinnalla? vai onko se koko sienen lihassa, ja jos seon kerran vesiliukoista niin sen pitäisi valua sienestä pois kun sitä huuhtelee, vai kuinka?

Kärpässienen myrkky (muskimoli, se aine jonka me haluamme kehoomme) on ainakin suurina pitoisuuksina vain lakin "nahassa", eli juurikin vain siinä punaisessa osassa joten koko sientä ei kannata rouskutella menemään ellei halua a) syödä pahanmakuista sientä b) nauseaa. Lusikalla on helppo kaapia lakin alapuolelta heltat pois. Valkoista töhnää jää väistämättä vähän, mutta sillä ei sinänsä ole väliä.

En ole täysin varma mitä tarkoitit tällä. Muskimoli on sitä kemikaalia mitä me tahdomme, ja sitä on eniten lakin nahassa, joten koko sientä ei kannata rouskutella menemään ellei halua nauseaa... Siis tarkoitat että nahassa on liikaa muskimolia, joten se kannattaa perkaa pois? Vai se on trippien arvoinen?

Huom. Kärpässienissä on myös hiton myrkyllisiä kavereita ja jos ei ole tunnistuksesta sataprosenttisen saletti, ei kannata lähteä leikkimään hengellään.

Ruskokärpässieni on muutoin samannäköinen kuin punakärpässieni, mutta lakki on päältä ruskea. Sitäkin käytetään päihteenä, mutta on jonkin verran voimakkaampi kuin punakärpässieni.
Ruskokärpässieni on kuitenkin hyvin samannäköinen kuin pantterikärpässieni, jota ei voi suositella nautittavaksi. Itse en näitä kahta erota toisistaan, sillä erot ovat tosi pieniä.

Eli kannattaa pysyä siinä punakärpässienessä ja antaa muiden sukulaistensa olla.

Terveisin neiti sienineuvoja, joka tahtoo valistaa turvalliseen sienimaassa seikkailuun.

Huom. Kärpässienissä on myös hiton myrkyllisiä kavereita ja jos ei ole tunnistuksesta sataprosenttisen saletti, ei kannata lähteä leikkimään hengellään.

Ruskokärpässieni on muutoin samannäköinen kuin punakärpässieni, mutta lakki on päältä ruskea. Sitäkin käytetään päihteenä, mutta on jonkin verran voimakkaampi kuin punakärpässieni.
Ruskokärpässieni on kuitenkin hyvin samannäköinen kuin pantterikärpässieni, jota ei voi suositella nautittavaksi. Itse en näitä kahta erota toisistaan, sillä erot ovat tosi pieniä.

Eli kannattaa pysyä siinä punakärpässienessä ja antaa muiden sukulaistensa olla.

Terveisin neiti sienineuvoja, joka tahtoo valistaa turvalliseen sienimaassa seikkailuun.

Kiitos, tiesinkin jo nuo ennemmistään. Se on totta, että muiden kärpässienten kanssa kannattaa olla varovaisempi. Suomessa ainoat kolme psykoaktiivista kärpässientä ovat punakärpässieni, pantterikärpässieni, ja ruskokärpässieni. Ne sisältävät eri määrissä psykedeelejä ja muita kemikaaleja, joten kannattaa olla varovainen, mutta ihmiset tietääkseni silti käyttävät niitäkin, joten vaara on ainoastaan yliannostuksessa kuten punakärpässienessäkin. Nämä kolme sientä on yleensä helppo erottaa toisistaan, on tietysti poikkeuksia, mutta seon tosi huonoa tuuria jos sekotat jonkin näistä kolmesta sienestä esim. valkokärpässieneen mikä on tappavanmyrkyllinen. On olemassa muitakin oikeasti myrkyllisiä kärpässieniä kuten keltakärpässieni ja kangaskärpässieni... taino oikeastaan en ole varma ovatko nekin psykedeelisiä sieniä vai oikeasti myrkyllisiä, kukaan ei kait ole koskaan testannut, sienikirjakin sanoo vain myrkyllinen. Silti kiitos huomautuksesta ja kannattaa tosiaan keräillä niitä oikeita sieniä, jos ei ole oikeasti varma niin kannattaa ettiä helpommin tunnistettavia yksilöitä.

Sitä sitten vielä, että Mädi oli laittanut tuossa joskus tosi selkeän ja yksinkertaisen ohjeen kärppäreiden käsitteleen.

Se seuraa tässä

Aloitetaan vaikka miten teen itse:

1. Lakki irti, jalka roskiin.
2. Lakki neljään osaan.
3. Heltat irti jokaisesta osasta ja roskiin.
4. Lakin pintaosat kasvikuivuriin.
5. Noin 24h kuivausta ja kuivat chipsit purkkiin parin silica gel -pussin kanssa.

Eiköhän normaalikuivauskin riittäne, koska jotkut syövät raakanakin.

kiitos Mädi.

Mä keräilin noita punasia viime syksynä jonkun verran ja ei ne oikeen pärähtäny... tuli uni vaan paremmin ku normaalisti... ekan kerran kuivatin ihan ilmavassa tilassa ja tokalla kerral kuivasin joku 8 lakkii uunis 12 tuntii  ei oikeen toiminu ... miten noi saa skulaa?? mä oon ajatellu et jos keittämällä ja juomalla sen liemen et futaaks se?