Raha muuttaa moraalia.Ja näin helposti se käy. Ajatellaan ahkeraa Lisaa joka on hikisesti saanut säästettyä 50 000 euroa. Sitten hän kuulee miten pörssissä kannattaa sijoittaa ja viiden tai kymmen vuoden kuluttua saat samoista osakkeista jopa 25% enemmän kuin osto hetkellä panit niihin rahaa. Liisa alkaa unelmoida, että sellaisella sijoituksella hän voisi hyvin tienata 12-13 000 euroa tekemättä mitään. Liisa ostaa epäviisaasti koko rahalla Nokian osakkeita (tässä vaiheessa Nokia vielä porskuttaa) hintaa 30 euroa kappale.
Aika kuluu ja Noksu notkahtaa, tulee Elop ruoriin miljoonat katoavat kankkulan kaivoon. Osakkeista saa enää 4 euroa kappaleelta, joten Liisan omaisuus on sulanut 43 000 euroa. Paniikkihan Liisalla on ja kiroilee, kun ei myynyt ajoissa ja nyt ei uskalla myydä, kun kaikki rahat ovat menneet, nyyh.... jos, jos kurssi jotenkin nousisi.
Sitten Elop päättää panna Nokiassa toimeen ison nipun irtisanomisia ja sulkea Salon tehtaan ja Romanian tehtaan sekä siirtää toimintaa Kiinaan ja muualle halpatyövoiman maihin. Hurraa, toimenpiteet parantavat Nokia tasetta ja kulut laskevat. Suursijoittajat heräävät ja sijoittavat jälleen Nokiaan - kurssi nousee 3% ja Liisa on ilahtunut, ehkä tässä vielä omat takaisin saa.
Lehdissä ja keskustelupalstoilla tuohtuneena arvostellaan Nokia toimia ja kuinka Nokia epäeettisesti siirtyy pois Suomesta jättäen taakseen työttömiä suoraan ja välillisesti alihankintafirmojen mennessä konkkaan. liisakin tuntee pistoksen omassatunnossaan, mutta hän ei arvostele julkisesti, sillä hänellä on "oma lehmä ojassa", HÄN haluaa omat rahansa takaisin ja se vaientaa kritiikin ja saa hänet ainakin hiljaa toivomaan joitain uusia toimenpiteitä, jotta osakkeiden kurssi nousisi edelleen.
Näin sijoittajat toimivat. He eivät juurikaan välitä joutuuko 1000 vai 10 000 ihmistä työttömäksi vai ei vaan pääasia on, että yritys tuottaa voittoa sijoittajille. Siksi he ovat sinne rahansa panneetkin.
Sijoittajia on tietysti monenlaisia ja jotkut ovat oikeasti kiinnostuneita jonkin yrityksen toiminnasta ja haluavat pääomittaa sitä - korvausta vastaan tietenkin. Jos kaikki menee hyvin yritys saa tarvittavaa pääomaa ja kasvaa isommaksi sekä pystyy palkkaamaan lisää henkilökuntaa. Kaikki hyvin, työllisyys on hieman laskenut ja verotulot valtiolla kasvaneet.
.... tarina jatkuu Liisan tapauksessa onnellisesti. Nokia on siirtänyt pysyvästi valmistuksensa Kiinaan ja puhelimia valmistetaan riistämällä kiinalaisia työläisiä. Pääkonttori on Kaliforniassa ja Nokia on käytännössä amerikkalainen yritys. Kurssi hipoo 50 euroa ja Liisa myy kaiken onnelisena pois. Ooh, 83 000 euroa rapsahtaa Liisan tilille (ei ajatella tässä verotusta).
Liisa miettii, että tyhmäähän se olisi seisottaa rahaa pankkitilillä, kun inflaatio söisi sen ja nyt Liisa on saanut maistaa sijoittamisen tuomaa andrenaliinia, joten hän pohtii sijoittamista öljyyn. Öljyähän tarvitaan aina ja kohtahan se loppuukin, joten hinta varmasti nousee. Öljyn hinta on nyt vaikka 80usd/tynnyri ja Liisa huomaa lehdistä, että kun Atlantilla on hurrikaanikausi öljyn hinta näyttää nousevan ja laskevan pyörremyrskyjen tahdissa. Liisa sijoittaa öljyyn toivoen öljyn hinnan nousevan. Onko Liisasta tullut keinottelija - kyllä on. Liisa ei tarvitse öljyä mihinkään itse vaan on sijoittanut öljyyn toivoen sen hinnan nousevan.
Öljyn hinta todellakin heilahtelee hurrikaanikaudella enemmän kuin muulloin. Syynä tähän on, että mm. Meksikonlahden öljykentät sijaitsevat, noh, Meksikonlahdella. Kun hurrikaani lähestyy öljynporauslauttaa se yleensä suljetaan ja öljyä ei porata, joka saa öljyn hinnan hieman nousemaan. Voi sattua katastrofi, jolloin myrsky riuhtoo useampaa öljykenttää ja tuotanto laskee voimakkaasti. Ehkä kentät eivät pääse imemään öljyä pilleillään seuraavaan kuuteen kuukauteen. Öljy-yhtiöt seuraavat näitä hurrikaaneja ja ostavat öljyä varastoon tavallaan vakuudeksi, jos tuotanto pysähtyy pitemmäksi ajaksi ja näin korvaavat menetetyt tulot tai rahoittavat syntyneet vahingot.
Myös suursijoittajat ovat kiinnostuneet tällaisesta toiminnasta. Jos uhkaava myrsky kehittyy Atlantilla ja ennusteiden mukaan suuntaa kulkunsa Meksikonlahdelle, lyövät nämä sijoittajat tavallaan vetoa siitä, että myrskystä tulee mahdollisiman haitallinen. Tämä saa öljyn hinnan nousemaan koska iso raha pannaan kiinni öljyyn ja jos tuho on tarpeeksi raskasta tuottaa se hyvän voiton.
Ei se mitään jos karibialla kuolee muutama sata ihmistä myrskyssä tai että joku pikku firma menee konkkaan korkean (tosin hetkellisesti korkean hinnan) hinnan takia USA:ssa tai Meksikossa. Mutta Liisa hymyilee, hän saa nyt 120 dollaria tynnyriltä. Äkkiä myymään potti (125 000 euroa) ja nauttimaan rahoista.
Liisa päättää nyt, että ei enää tällaista urheilua ja sijoittaa rahansa Portugaliin ostaen sieltä talon. Portugali kärvistelee talous kriisissä ja nyt saa halvalla hieman remontoitavan talon. Liisa ostaa 80 000 eurolla maaseudun rauhasta idyllisen talon - aah, mikä paikka nauttia eläkepäivistä, ja loput rahat hän panee remonttiin kyseiseen taloon. Urakoitsija miettiin talon valmistuessa, että: "Kuules, Liisa. Sun talosi on nyt n. 160 000 euron arvoinen". Liisa ilahtuu, kun omaisuus on noin vain kasvanut. Mutta eihän Portugalilaiset tällaista pysty ostamaan, kun ei niillä ole rahaa. Mutta hei, britit ja saksalaiset kyllä varmaan ostavat.
Ja kyllä he ostavat. Tämä on niin sanottua grynderi toimintaa. Hieman heikkokuntoisista taloista tehdään lähes luksusasuntoja ja myydään eteenpäin hyvään hintaan. Asuntoja ei ole tarkoituskaan kunnostaa vuokra-asunnoiksi tai saattaa asuttaviksi. Ne ovat sijoituskohteita joilla tehdään keksimäärin 20-30% voittoa muutamassa kuukaudessa. Erityisen suosittua tämä on maissa jossa elitaso putoaa esim. laman takia tai sodan seurauksena (Esim. Bosnia jne.) sekä tietysti entiset itäblokin maat joissa on alhainen elintaso. Tällainen toiminta vetää asuntojen hinnat nopeasti ylös, mutta grynderi ei välitä vaan imettyään jonkin maan tyhjiin, siirtyy hän sulavasti seuraavaan.
Hieman kärjistettyä tekstiä, mutta piti saada purkaa kiukkua. Sitä paitsi olen kurkkukipeänä kotona ja ei ole muuta tekemistä kuin kirjoitella, heh