Siitä asti, kun joku itsekäs sika keksi rajat, ja piti "vallassaan" kaikkea sitä mitä viivat pitivät sisällään, alkoi ihmiskunnan alamäki, ja täsä me nyt olemme. Ihmiskunta. Olemme vallanneet maata häikäilemättömästi vieden KOTEJA muilta IHMISILTÄ. Olemme TAPPANEET TOISIAMME. Olemme pitäneet IHMISIÄ ORJINA. Suunnittelemme ja teemme pahoja asioita MUILLE IHMISILLE. SATUTAMME MUITA IHMISIÄ. Näitä kaikkia asioita on ainakin ollut. Onko näistä asioista mikään muuttunut?
Puhutaan RAUHASTA, mutta onko oikeasti paikkaa, jota edes joku ihminen ei haluaisi TUHOTA? Mitä päässämme on oikein tapahtunut (evoluution tuloksena prbl)?
Pelkään. En tunne olevani turvassa täällä muiden ihmisten keskellä. Haluan usein pois täältä, mutta en vain löydä tietä.
Olen lähiaikoina katsonut muutamia uusia elokuvia. Ja aivan kuin useimipen elokuvien sisällä olisi piiloitettu viesti: "Maailma on menossa väärään suuntaan, se täytyy estää. Aukaiskaa silmänne!" Tällaisia elokuvia ovat mm.:
- How to train your dragon
- Liisa ihmemaassa
- Avatar
- Prinsessa Mononoke (jo vuodelta -97)
(Ja näitä on aivan vitusti lisää... Lisäilen kun keksin/löydän.)
Erlaiset taiteilijat pyrkivät tuomaan totuuksia esille, mutta taiteilijan vaikeus tuoda asia esille on tulkinnanvaraisuus, ja siihen se homma tyssääkin.
Miksi ihmiset, jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden, eivät vain kerää porukkaa, ja käy taistoon ja auta muitakin tajuamaan?? Kertomaan SELVÄSTI kuinka asiat ovat. Suunnitelmia on, ja ollut; eduskunnan kahviautomaattiin LSD:tä, + muut hippiliikkeet/, -tapahtumat ja -ideat (kuinka toimivia ideat olisivat, sitä en tiedä). Ja onhan meillä sananvapaus! Mutta me tarvitsisimme jonkun keulahahmon, joka osaa organisoida ja tehdä asiasta maailmanlaajuisen ReHippies -liikkeen. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että hipit olisivat ainoa vaihtoehto, vaan mahdollinen vaihtoehto.
Muunmuassa minun vanhempani (nykynormaali rahan perässä juokseva eliölauma) eivät tienneet (eivätkä varmasti enää edes muista) psykeleeleistä, ja niiden "vaarattomuudesta" ja mahdollisuuksista ihmiskuntaa auttavina lääkkeinä, ennen kuin kerroin heille asiasta. Psykedeelit ovat useimmille ihmisille PAHA KAMALA TAPPAVA HUUME!
siinä, missä pirikin. Huume kuin huume, ja kun laki sanoo niin ihminenkin sanoo. Tottelemme sokeasti lakia, emmekä kyseenalaista onko jokin laki väärin vai ei. Kaverini selitti armeijassa, saaneensa huumevalistusta. Valistuksen aikana kankaalle lävähti dia: Sienet. Armeijaheebo oli alkanut kertoa korvasienistä ja niiden myrkyllisyydestä! Että "ei ne edes nouse päähän ja niistä tulee vain huono olo"
Olisipa siellä ollut edes kärpässienistä juttua niin olisivat vähän oikeammilla jäljillä.
Armeijasta tulikin mieleeni, että kuinka väärin sekin on. Ihminen pakotetaan johonkin palvelukseen, kuluttamaan elämästään vähintään puolivuotta muiden pompoteltavana, tai vuoden jossain siviilipalveluksen hommissa, eli keskimäärin kulutat vähintään 1% KOKO ELÄMÄSTÄSI johonkin, mihin et sitä välttämättä haluaisi kuluttaa.
Taiteilijasieluni tulkitsee asiaa seuraavalla tavalla:
Tauti
Joku päätti, minä en.
Minun elämäni, joku päätti.
Enkö saa tehdä mitä haluan?.
Eikö maailma olekaan leikkikenttäni?
Enkö voi elää niinkuin toivoisin?
Eikö tätä järjettömyyttä,
tautia,
virhettä ihmisaivoissa voi enää korjata?
Toivon, että herään tästä painajaisesta.
-Klonkku(Vaikka kerroin tekstin aiheen eräille kaveruksilleni, he eivät ymmärtäneet, mutta toivottavasti täällä teksti saa herätettyä enemmän tunteita)
Toivon, että jokainen jolla on ajatuksia, siitä, onko maailma menossa huonompaan/parempaan suuntaan, voisi kertoa oman mielipiteensä asiasta tässä viestiketjussa.Ajatuksia, joita olen kirjoitellut aiemmin ja jotka antavat toivottavasti vaihtoehtoista perspektiiviä joillekin:
"Mikään ei ole nopeampi kuin mielikuvitus, se on määrittelemättömän lyhyessä ajassa galaksien tuollapuolen, joten käytetään sitä kulkuvälineenä: Kuvittele maailmankaikkeutta avaruudesta. Kuvittele miltä kaikki näyttää sieltä. Noniin, kuvittele hetki. Lennä kauemmas ja kauemmas, voit lentää niin kauas kuin haluat, avaruus on loputon... Pysähdy kuitenkin jostain kohtaa katselemaan elämää sieltä... Sukella sitten avaruudesta takaisin maan pinnalle ja siihen, missä sinä nyt olet, ja mieti asiaa uudelleen. Pystytkö sanomaan molemmista perspektiiveistä katsottuna, että "tapahtuu miten on tarkoitettu"? Eikö kauempaa katsottuna maailma näytä vain...kulkevan radallaan ilman mitään sen kummempaa merkitystä ja "ilman aikaa", sillä niin se on aina (kai) ollut ja tulee olemaan, kun taas täällä maan päällä, siinä ruutua tuijottaessasi kaiken pystyy helposti, tai anakin helpommin, kuvittelemaan kohtaloksi, joksikin jolla on kohtaloksi nimitetty määränpää ja jokin tarkoitus. Mutta tarkoitus mille? En varsinaisesti halua olla osa kohtaloa, mutta eihän sitä koskaan voi tietää.."
"Miksiköhän minä aistin että maailmanloppu on suhteessa aikaan aika pian.. Tosin jäähän tänne elämää ydinsodankin jälkeen, mutta se on vain hyvin erilaista. Ja kehitys jatkuu taas alusta. Evoluutio alkaa joistain sitkeimmistä hyönteisistä. Entä jos jotenkin näin on jo joskus aikoinaan käynyt? Jos elämä ja kehitys on yksi vitun iso sykli. Ihminenhän on luonnostaan vallanhaluinen peto ja kun valta saa ihmisestä ohjat, ihminen tuhoaa kaiken, samalla itsensä. Jos joskus aikoinaan on keksitty laite, joka tuhoaa kaiken elollisen pieniksi hiukkasiksi ja sinkoaa nämäkin hiukkaset avaruuteen. Laite ei ole vain osannut pilkkoa ihan kaikkia bakteereja, ja siitä kehitys, jossa mekin olemme nyt mukana, on alkanut. Entä jos tämä kaikki saavutettu on jo tapahtunut joskus? Jos ihmiskunta on ollut tässä kehityksen vaiheessa joskus ja on pian taas tiensä päässä?"
This is my opnion:
Elämän tarkoitus on tehdä mitä haluaa, satuttamatta toisia.