Useimpia tällä foorumilla tuntuu kiinnostavan mielen tehovitaminointi ihmemolekyylein, mutta mites sit perinteisempi ravinto - kehon (eli myös aivojen=mielen) rakennuspalikat?
Mun rakkaus safkaan syvenee vuosi vuodelta. Oon testaillu vähän kaikenlaista. Pyrin ruokavalioni koostamisessa soveltamaan loputtomasti kokeilullisuutta ja luovuutta - en pulttaa itteeni kii mihinkään tiettyyn ruokalistaan, mut pyrin kuitenkin herkistymään
tunteakseni, mitkä ravinteet vaikuttavat mussa mitenkin.
Muovailen ruokailutottumuksiani myös tieteellisillä näkökulmilla, sekä kanssaihmisten kokemuksilla ja mieltymyksillä - etenkin sellaisten kanssaihmisten, jotka musta vaikuttavat kokonaisvaltaisen hyvinvoivilta. En yleisesti ottaen stressaa syömisistäni, mutta suhtaudun aiheeseen kriittisyydellä, uteliaisuudella ja muna pystyssä.
Yks tosi nyrjäyttävä korvaani kantautunut (itsestäänselvä?) huomio tossa joku aika sitten oli, että
hyvä ruokavalio moninkertaistaa aivojen oppimiskyvyn. Toisin sanoen, jos ei syö hyvin, oppimiskapasiteetti kuihtuu puutostilojen siivittämänä. Riittävien ravinteiden saaminen on hiton tärkeää myös jos haluaa optimoida oman hyvinvointinsa&kyvykkyytensä&kauneutensa&luovuutensa (yks ja sama asia).
Mun lähtökohtana on, että
voin syödä mitä tahansa. Välillä syön jotain ruokia joista tulee paska/veltto olo ihan vaan siksi että ne sattuvat maistumaan niin tolkuttoman hyvältä ja ku ny vaa tekee mieli. Toisaalta useimmat hyvinvointia lisäävät safkat ovat myös hiton maukkaita. Syönpä siis useimmiten ravinteikasta JA hyvää safkaa. (PS.
Liika ravinnosta kuumottaminen on saletisti törkeen epäterveellistä.)
Viime aikoina ruokavaliooni ovat kuuluneet mm.
-
Kotimaiset marjat (uusimpina rakastumisen kohteina puolukka ja tyrni, jotka vielä pari vuotta sitten olisivat olleet "aivan liian hapanta - nyt tuntuu et happamat jutut on jotain mitä mun elimistö on kaivannu). Vetelen myös luomukaupoista löytyviä marjajauheita, ovat hyviä, ravinteikkaita, kalliita mut maksavat kyl ittensä takas sisällöllään.
-
Siemenet ja pähkinät (auringonkukan, kurpitsan, hampun, seesamin ja chian siemenet, parapähkinät, mantelit)
-
Linssit (joita vois kyl syödä enemmänkin, oivallinen proteiininlähde)
-
Paljon rasvaa: kirnuvoita, oliivi- ja auringonkukkaöljyä, toisinaan myös kookosöljyä. Turauttelen vähän joka väliin. Diggaan kans syödä pelkkää voita juustohöylällä leikaten, mummum.
-
Hedelmät, tänä vuon oon opetellu syömään omppua, sit banskusta tykkään ja sitrushedelmistä, erityisesti limetistä ja veriappelsiinista, joita ei tosin sit kuitenkaan tuu liian usein ostettua. Avokado!
-
Juustot, monet näistä ei oo erityisen terveellisiä mutta oon jossain määrin addiktoitunut ja pidän myös siitä tuhtiuden tunteesta joka näissä on. viime aikoina oon alkanu hifistelemään mm. vuohenjuuston ja halloumin parissa. Ihan uskomatonta kamaa, jälkimmäinen etenkin paistettuna. Raejuustoa tulee myös syötyä aika paljon.
-
Maustamaton jugurtti, nammmmmmmmmmmmmm
-
Kala, erityisesti lohi on mun ystävä, maukas ja ravintoarvoiltaan erinomainen, mutta ekologisilta vaikutuksiltaan
kalojen huonommasta päästä. En syö fisui jatkuvasti, mut yleensä ainaki joitakin kertoi kuukaudessa.
-
Juurekset, suosikkini porkkana, palsternakka ja selleri, mut menee myös lanttuu ja naurista
-
Muut sekalaiset rehut: Paprika, salaatit (tammenlehti, jääsalaatti), idut (oon viime aikoina opetellu idättää alfalfan ituja, helppoa ja hiton ravinteikasta), kaali (erityisesti punakaali - hapankaalia opin tossa syömään myös ja se on terveellistä, mut sit tuntu et tuli mitta täyteen, överit, eli aikalisä sen suhteen), sipuli (tätä tuli tungettuu ihan hitosti kaikkiin kokkauksiin melkein kymmenen vuoden ajan, viime aikoina oon kokeillu jättää tätä pois, en osaa viel sanoa vaikutuksista), siitepöly
-
Kananmuna, tulee paistettua ja lisättyä smoothieihin ja välil syötyä raakana muutenvaan.
-
Ravinnepitoiset superhyperjauheet, mm. maca ja msm (rikkipitoinen ravintolisä)
-
Satunnaisesti muita lihajuttuja kuin kalaa, fiiliksen ja uteliaisuuden mukaan. Pekoni on toisinaan sairaan hyvää ja kuulemma myös paljon mainettaan parempaa ravintoa - vaikkakin eettinen puoli arveluttaa; riistaa oon vähän kokeillu ja pitänyt kyllä kovasti.
-
Raakakaakao, oon toisinaan ostellu tätä papuina. Yks kiva tyttö on kans tutustuttanu mua raakasuklaaseen, joka on kans hiton terveellistä ja hyvää ja aika täysin eri kamaa ku mikään kaupan ruskeeks värjätty sokerilaatta. Sisältää ~kaikkea. Aluks maku tuntu vähän rujolta, mut tottumisen myötä uaaaiieeeehhhhhh <3
Ehin tos olla viitisen vuotta pääosin lakto-ovo-vege-linjalla, mut nyttemmin on tuntunu parhaalta olla ruokarajaton.
Kuumentamattomuus on kiehtonu viime aikoina kans, eli oon kokeillu jättää aineksia mahdollisimman raaoiksi. Kuumentaminen (ilmeisesti yli 42 asteessa) tuhoaa monien ruokien ravinteita. Toisaalta jotkut safkat vaativat kuumentamista jotta ravinteet imeytyis kunnolla kehoon, ja myös makuelämysten suhteen kuumentaminen on välil olennaista. Tässäkin siis käytännössä toteutan vähän sitä sun tätä.
Smoothieihin oon kovasti viehtynyt, erityisesti aamiaisena. Eli vähän kaikkea vaan tehosekottimella juotavaks litkuks, tulee parhaimmillaan taivaallisen hyvää, ja siinä onki sit melekonen ravintopommi aamiaiseks. Hyvä rusaus siemeniä ja/tai vaik hamppuprotskua ja/tai kananmunaa ja/tai öljyä, ni rasvat ja proteiinitkin heruu.
Leipää oon syöny lähes koko elämäni törkeitä määriä. Viime vuosina oon alkanu suosia mahdollisimman täysjyväisiä vaihtoehtoja, mm. Oululaisen luomujälkiuuniruisleipää, Ehon Kaurasatasta ja Samsaran megaruisleipää. Mut ihan viime kuukausina päätin jättää leivän ostamisen huomattavasti vähemmälle, osittain siks et oon ollu niin addiktoitunu siihen, ja aika usein huomaan leivän mätystämisen aiheuttavan väsymystä, johtunee suurista hiilarimääristä.
Pastaa, pottua tai riisiä en osta, tuntuvat aika turhilta täyteaineilta, myös täysjyväisinä. Maun vuoks mätän joskus, ja kyl mä niitäkin (ja no, vähän mitä vaan) syön jos joku niitä kokkaa. Valkosen sokerin kaa vähän sama juttu, ei tunnu ollenkaan hyvältä eikä kyl oikeestaan maistukaan, paitsi harvoin nautittuna jossain munkkipossussa.
Pyrin ostamaan mahdollisimman suuren osan safkastani luomuna. Vähemmän torjunta-aineita (luomumyrkyt ovat epäterveellisiä siinä ku epäluomutkin, mutta luomussa myrkkyjä nyt taitaa vaan olla aika paljon vähemmän), lähituotettua, monesti paremman makuistakin. Lisäksi luomun ostaminen on kannanotto siitä, että oon valmis maksamaan eettisemmästä ja ekologisemmasta tuotannosta. Luomussa on ongelmansa, jos joku haluaa keskustella siitä ni mikä ettei, mut en nyt tähän postaukseen sepusta siitä sen enempää.
Nojuu. Tulipas taas romaani. Toivottavasti keskustellaan.
