Mulle saa ehottaa lisää alan kirjallisuutta, mutta mieluusti lukisin jotain, joka lähestyy aihetta vähän enemmän jalat maassa tai tieteellisemmin. Nyt on vähän sellanen kuva että psykedeelejä koskeva kirjallisuus on aika pitkälti skitsofreniaa lähenevien hörhöjen kirjoittamaa.

Benny Shanon: Antipodes of the Mind: Charting the Phenomenology of the Ayahuasca Experience. Pyrkii kartoittamaan säännönmukaisuuksia ihmisten ayahuascakokemuksissa.

Ronald K. Siegel: Intoxication: The Universal Drive for Mind-Altering Substances. Yleiskartoitusta päihtymisvietistä ja sensemmoista. Kiitelty, ite en oo vielä lukenu vaikka hyllystä löytyykin. Ei ihan tuore, alkuperäinen julkaisuvuosi taitaa olla 1989.

James Fadiman: The Psychedelic Explorer's Guide: Safe, Therapeutic, and Sacred Journeys. Tuore yleiskatsaus psykedeelitutkimukseen ja psykedeelien käyttötarkoituksiin.

Rick Strassman: DMT - The Spirit Molecule. Kuvaus Rick Strassmanin toteuttamista DMT-ihmiskokeista. Kirja sisältää kyllä kuvauksia avaruusoliokohtaamisista ja sensellaisista DMT:n vaikutuksen alaisena, mutta pyrkii säilyttämään kriittisen näkökulman ja kuvaamaan rehellisesti Strassmanin ja koehenkilöidensä kokemuksia ja ajatuksia. Antaa perspektiiviä siihen, miksi psykedeelejä on vaikea lähestyä ilman että päätyy tekemisiin raja-alueita käsittelevien kysymysten kanssa.

Sit tietysti Alexander&Ann Shulgin: PiHKAL - A Chemical Love Story, klassikko. Kirjan eka puolisko kertoo psykedeelikemisti Alexander Shulginin ja kumppaninsa Annin rakkaustarinan, jossa keskeisessä osassa ovat erilaiset psykedeeliset molekyylit. Tosi inhimillinen, viihteellinen ja koskettava stoori. Ei varmaankaan osu jos on nimenomaan kova tiedenälkä. Toka puolisko sisältää sitten konkreettista kemiaa.


Nää löytyy kaikki mun kirjahyllystä. PK-seudulla asuvat (tai täälläpäin säännöllisesti liikkuvat) voivat kysyä kirjoja yksityisviestillä lainaan; muutenkin kirjavalikoimaani saa selata.

Michael Harner - Shamaanin tie

(Pahoittelen jo tässä vaiheessa kun tästä tuli melko pitkä)

Pari lausetta takakannesta:

Alan johtaviin tutkijoihin lukeutuva Michael Harner yhdistää tässä uraauurtavassa teoksessa
uskomattoman määrän shamanistista tietoa syvään, omakohtaiseen kokemukseensa
ja näkemykseensä siitä, mitä shamanismin työ on.

Tämä kirja pyrkii ennen kaikkea olemaan terveyteen ja parantamiseen liittyvien shamanististen
menetelmien käsikirja. Kirja sisältää kaikki perusasiat, jotka shamaaniksi aikova tarvitsee.

                                                                                                                       


Kirja sisältää Michaelin omia kokemuksia myös mm. ayahuascasta. Kirja temposi minut täysin lumoihinsa luettuani 2 sivua luvusta 1 ja jotta saisin muidenkin mielenkiinnon heräämään, kerron pätkän luvusta 1.

                                                      Luku 1
                                            Tien löytäminen

Koin conibo- ja jívarointiaanien luona kaksi peruskokemusta, jotka auttoivat minua löytämään shamaanin tien
kummassakin kulttuurissa, ja haluaisin jakaa ne kanssanne. Ehkä ne kertovat jotain siitä uskomattomasta
salaisesta maailmasta, joka on shamanistisen löytöretkeilijän ulottuvilla.
   Olin viettänyt yli puoli vuotta conibokylässä kaukaisen järven rannalla Río Ucayalin sivujoen laaksossa.
Conibojen kulttuuria koskeva antropologinen tutkimukseni oli edistynyt hyvin, mutta toisin oli käynyt
yrityksilleni saada tietoja conibojen uskonnosta. Ihmiset olivat ystävällisiä mutta vastahakoisia puhumaan
yliluonnollisista asioista. Viimein he sanoivat minulle, että jos todella halusin tietää enemmän asiasta,
minun tuli nauttia shamaanien pyhää, ayahuascasta valmistettua juomaa, "sielun viiniköynnöstä". Suostuin
sekä uteliaana että jännittyneenä, sillä conibot varoittivat minua, että kokemus olisi hyvin pelottava.
   Seuraavana aamuna ystäväni Tomás, hyväntahtoinen kylän vanhin, meni metsään leikkaamaan köynnökset.
Ennen lähtöään hän käski minun paastota: minun tuli syödä vain kevyt aamiainen eikä lainkaan lounasta.
Puolenpäivän aikaan hän palasi mukanaan niin paljon ayahuascaa ja cawa-kasvin lehtiä, että ne täyttivät
yli 50 litraisen astian. Hän keitteli niitä koko iltapäivän, kunnes jäljellä oli vain litran verran tummaa nestettä.
Sen hän kaatoi vanhaan pulloon jäähtymään, ja ilmoitti että joisimme juoman auringonlaskun aikaan.
   Intiaanit vaiensivat kylän koirat kuonokopilla. Minulle kerrottiin, että koirien haukunta saattoi saada
ayahuascaa nauttineen menettämään järkensä. Lasten käskettiin olla metelöimättä, ja auringon mennessä
mailleen pienen yhteisön ylle laskeutui hiljaisuus.
  Kun päiväntasaajan lyhyt hämärä vaihtui pimeään, Tomás kaatoi suunnilleen kolmasosan pullon sisällöstä
kelebassiastiaan, jonka hän ojensi minulle. Kaikki intiaanit seurasivat liikkeitäni. Tunsin itseni Sokrateeksi,
joka ottaa myrkyn vastaan ateenalaisten maanmiestensä katsellessa, ja mieleen muistui, että Perun Amazonin
alueella asuvat kansat nimittivät ayahuascaa muun muassa "pikkukuolemaksi". Nielaisin juoman nopeasti.
Se maistui omituiselta ja hieman kitkerältä. Odotin, että Tomás olisi nyt vuorostaan juonut oman osansa,
mutta hän vain sanoi päättäneensä loppujen lopuksi olla nauttimatta juomaa.
  Kyläläiset ohjasivat minut makaamaan bambulavitsalle yhteisasumuksensa mahtavan lehväkaton suojaan.
Kotisirkkojen siritystä ja syvältä viidakosta kantautuivia mölyapinoiden huutoja lukuun ottamatta
kylässä oli aivan hiljaista.
  Tuijottaessani ylös pimeyteen silmieni eteen ilmestyi hienoisia valoviiruja. Ne muuttuivat kirkkaammiksi ja
monimutkaisemmiksi ja leimahtivat kohta säihkyviin väreihin. Jostain kaukaa kantautui korviini vesiputousta
muistuttava ääni, joka voimistui voimistumistaan, kunnes en kuullut enää mitään muuta.
  Vain muutamaa minuuttia aiemmin olin tuntenut itseni pettyneeksi ja varmaksi siitä, ettei ayahuasca
vaikuttaisi minuun mitenkään. Nyt olivat aivoni yhtä ryöppyävän veden kohinaa. Leukani alkoi puutua, ja
turtumus levisi kohti ohimoani.
  Valoviirut kirkastuivat yhä ja asettuivat pikkuhiljaa lomittain muodostaen ylleni geometristä lasimaalaus-
mosaiikkia muistuttavan taivaankannen. Hohtava violetti katto laajeni laajenemistaan...

Hetkonen... jätämpä teidän luettavaksi kyseisen kirjan niin saatte selville loput.

ps: taas vei kirja mukanaan. Kirjoitin samaa tahtia kuin luin tuota. Tuossapa onkin sitten ne 2 sivua jonka
jälkeen en lukemista voinut ekalla kerralla lopettaa.

pss: Kirjasta puolet on kuitenkin shamaanimatkojen yksityiskohtaista opastusta jne, mutta ne ohjeet saatte selville vain lukemalla kirjan.

Mika Waltarin Turms Kuolematon

Hienoin kaunokirjallinen teos, jonka olen lukenut. Waltari puhuu päähenkilön kautta elämästä, kuolemasta ja kaikkeudesta varsin samankaltaisia asioita kuin itse koen, joskin vahvasti antiikin kreikkalaisen jumaluskonnon sävyttämänä. Tsykedeelejä tarinassa nautitaan useaan otteeseen, ja mulle tuli vahvasti sellainen tunne, että samanlaisissa sfääreissä ollaan Waltsun kans pyöritty. Ja on se ympärilläoleva seikkailutarinakin varsin jänskä

'ffgh' ootko lukenut waltarin Neljä päivänlaskua. romaani siis kertoo kesästä jolloin jätkä kirjoitti sen sinuhen, joka muuten(jos ei oo jo hypetty tarpeeks) on parhaimpia kirjoja maailmassa.

psi

Tällä hetkellä opusta ei oo suomennettu, mutta jos enkku luistaa, nii tässäpä tajuntaan kolahtava kirja.
En keksi mitään parempaa mainospuhetta kuin asiat, joita saa kirjan nettisivuilta lueskeltua: http://www.psi-book.com/the-book

"Who the Book is Intended for

[psi] opens up to anyone that wants to understand the background of his or her life. What’s interesting is that everyone understands it a bit differently. Rest assured that you won’t simply lay this book down on a pile with all the others. Because [psi] is nothing but the naked truth.

It’s remarkable how quickly and deeply the book has affected completely different readers. Here you can read what those who’ve already read it think about it.
"

Erään lukijan mielipide:
" Most likely this is another marketing ploy—a book full of symbols, meaningful words, a book that was supposed to be written by life to restore people’s faith in love—these were my first thoughts before I started reading it. How wrong I was! This is a book you absorb like the most expensive and best medicine, drop by drop. My deepest compliments to the author of this masterpiece, although I don’t know who he or she is. I’ve read many books in my life, but this one elucidates the realization about the essence of life like a true light. To me [psi] is truly something magnificent.

Dr. Prof. Erich Tetickovic, neurologist"


Ite lueskelen nyt toista kertaa tuota, ja aina vaan pään sisänen palapeli näyttää selvemmältä... 

Jostein Gaarderin Sofian maailma sekä Pasianssimysteerio. Huimia teoksia.

Jos on novellien ystävä (sopivat erinomaisesti vaikkapa iltasaduiksi), suosittelen kokeilemaan Roald Dahl:ia. Ensimmäiseksi teokseksi suosittelen Nahka -nimistä kokoelmaa, jota voisi halutessan jatkaa Alahuuli -nimisellä kokoelmalla. Mielenkiintoista ja aika-ajoin mustaakin huumoria. Hänen romaaneistaan suosittelen Oswad-enoa, jos mielesi tekee hieman välillä pervoilla.