Näistä on niin vaikea mennä sanomaan yhtään mitään ilman todella kattavia kokemuksia. Itselläni ja kavereillani on havaittu niin suuria eroja trippi kerroissa vaikka set & setting on ollut sama ja nautittavat sienet samoja (tasalaatuista jauhetta ja sama annosmäärä).

Silokeissahan kyllä saattoi olla joku muu ehkä vaikuttava aine (mitä en muista, viisaammat korjatkoon), mutta en muista nähneeni siitä mitään varmistuneita juttuja taikka tietoa siitä onko sillä oikeasti mitään merkitystä.

Dodiin.

Kysymys kuluu oletteko te huomanneet eroja kasvatetusta sienistä ja luonnosta poimitulta?

(sorry jos kirjoitettu suomenkieli on ihan perseestä, se ei oo mun äidinkieleni)

Meinaan siis enemmän sellaista että tuntuuko että esim. tunneyhteys luontoon on kovempi luonnon sienistä? Tai saatko enemmän "henkistä tietoa" niistä? Ovatko kasvatetut sienet enemmän hauskan pito sieniä? Vai onko niissä eroja?

Onhan sienissä tietysti eroja vahvuuksissa ja hallucinaatioden määrässä, mutta mietin enemmän nyt semmosia "subtle" effektejä. Olis ihan kiinnostavaa verrata ja miettiä näitä.

Olen ite vaan syönyt tähän asti sisätiloissa kasvatettuja, joten kiinnostais tietää että kannattaako etsiä näitä myös ulkosalta. Olen tosiaan yrittänyt pari kesää mutta en vielä mitään löytänyt. Ehkä tänä syksynä sitten


Mode: Yhdistin viestin aikaisempaan viestiketjuun, joka käsittelee samaa aihetta. -Mikkis

Aah kiitoksia. Muistan lukeneeni että näinhän oli asia, pitäis kyllä päästä kokeilemaan.

Jotenkin niitten poiminimen poimiminen... miten se nyt kirjoitetaan alan olla väsynyt...

niin että poimiminen luonnosta olisi minusta vähän laillisemmalta vaikuttavaa puuhaa kuitenkin kun kotona piilossa kasvattaminen.

Joo tuo baeokystiini juttu tarvitsee kyllä nyt vähän, ja vähän enemmänkin avaamista. Wikipedian mukaan sitä on psilosybiinisienissä, mutta hyvin hyvin vähän. Ja onko tällä aineella merkitystä? Onko tällä aineella yksinään minkäänlaista käyttöpotentiaalia? (offtopic)

Ja psilosybiini metabolisoituu kehossa psilosiiniksi, joten vaikuttavana aineena voimme pitää vain psilosiiniä. Psilosiini on vain niin herkkä hapettumiselle, että se häviää kuivausprosessin aikana tuoreesta sienestä.

Vaikutuksista kuitenkin: En varsinaisia eroja luonnon ja terran tuottamilla sienillä ole itse huomannut esim. silmät kiinni, mutta jos ajattelee alitajuisesti että ne on erilaisia, niin eroja löytyy. Esim. itse ajattelen luonnosta löytyvien sienten olevan mystisempiä ja jotenkin tuntemattomampia kuin omat rakkaudella kasvatetut pienokaiseni, jotka tunnen jo ennestään. Itse kasvatetuilla meininki tripeillä on yleensä aika rentoa, kun taas luonnon sienillä homma saattaa olla hyvinkin jännittävää. Vaikutus on kuitenkin aivan sama loppujenlopuksi. Se on kiinni vain fiiliksestä. En voi olla korostamatta: Itsesuggestion voima on valtava!

Kun puhun pitoisuuksista, niin tarkoitan käytännössä näitä arvoja:

http://en.wikipedia.org/wiki/Psilocybin_mushroom (kohta "Dosage")

Ne ovat ilmeisesti kokoelma eri vuosien varrella tehtyjä mittauksia, eli tieto on otettu täältä:

http://www.erowid.org/plants/mushrooms/mushrooms_info4.shtml

Please note that these do not represent average values for widely sampled populations. Just because a mushroom species has some samples that show high or low concentrations does not mean that all mushrooms of that type have levels matching those in this chart.

Kovin on hajanaista... Nuo ovat kuitenkin niitä harvoja referenssiarvoja, mitä meillä on käytössämme, joten paremman datan puuttuessa täytyy vain uskoa niihin. Semilanceata sisältää 0.98% psilosybiiniä, 0.02% prosenttia psilosiinia ja 0.36% baeokystiiniä. Jos vertaillaan hiukan noiden prosenttiosuuksien suhteita, niin minä ainakin teen sellaisen huomion, että psilosiinin osuus silokeissa on mitätön verrattuna psilosybiiniin ja baeokystiiniin. Sitä itse asiassa tukee muutama käytännön havainto silokeista: 1) Ne eivät menetä juurikaan tehoa kuivauksessa (psilosybiini on suhteellisen stabiili) ja 2) ne eivät kovin paljon sinisty (sinistymisen arvellaan olevan merkki psilosiinin hapettumistuotteista).

Cubensis sisältää 0.63% prosenttia psilosybiiniä, 0.25–0.60% psilosiinia ja 0.02–0.025% baeokystiiniä. Jotain sellaista voisi edellisen kappaleen päätelmien hengessä ja käytännön todisteisiin nojautuen odottaakin, koska cubensis 1) menettää huomattavasti tehoaan kuivauksessa (psilosiini hajoaa epästabiilina) ja 2) cubensis myös sinistyy varsin huomattavasti (hapettumistuotteet). Eli toisin sanoen psilosiiniä pitäisi olla enemmän kuin silokeissa (sinistyy enemmän) ja lisäksi sen määrän pitäisi olla psilosybiinin kanssa samaa luokkaa (tehon lasku). Käytännön tulokset tukevat loogisella tavalla teoriaa, mutta olen avoin vastaväitteille.

Kuten sanoitte, tuosta beokystiinistä on aika vähän tietoa tarjolla. Mädi jo tuossa taisikin linkata tärkeimmän siitä vähästä. Minun (ja Mädin) huomio kiinnittyi tähän:

...but in the book Magic Mushrooms Around the World, author Jochen Gartz reports being aware of a study in which "10 mg of baeocystin were found to be about as psychoactive as a similar amount of psilocybin."

Jos semilanceatassa on tuota baeokystiiniä todellakin se 0,36% ja jos baeokystiini on yhtä psykoaktiivinen kuin psilosybiini, niin sen merkitys psykoaktiivisuuden kannalta voi olla hyvinkin merkittävä.

Lisäksi haluaisin huomauttaa, että semilanceassakin on varmasti ihan järjestään psilosiinia, ennen nauttimistakin, koska keräämisen jälkeen alkaa ymmärtääkseni jo luonnostaan psilosybiinin muutos psilosiiniksi.

Ei muuten ala, ei ilman hapon lisäystä (sitruunamehu). Vähäinen psilosiini vain hajoaa sinisiksi hapettumistuotteiksi.

Ugh.

Olen tuntenut välillä jokseenkin samanlaisia fiiliksiä, mutta eri lajikkeilla ei taida olla kemiallisesti ainakaan mitään sen kummempaa eroavaisuutta muuten kuin mahdollisesti tryptamiinipitoisuuksissa (niihinkin vaikuttaa monet eri tekijät).

Eri trippikertojen vaikutukset ovat vaihdelleet niin suuresti, että en millään pysty laittamaan minkään yksittäisen lajikkeen vaikutuksia yhtiin raameihin. Pidän itse mahdollisena sitä, että jokainen sieni on yksilö ja yksilöiden väliset erot voivat vaihdella suurestikin. Perustelen hypoteesini niihin tapauksiin, joissa olen nauttinut vain pari sientä. Toisilla kerroilla vaikutus on ollut voimakkaampi kuin toisilla.

Kloonatessa vaikutuksen voisi siis saada "tasattua" (klooni on siis geneettinen kopio, eli tryptamiinipitoisuudetkin ovat samat kuin "isäntäsienessä"), mutta itiöistä kasvatettaessa sienten geneettiset ominaisuudet vaihtelevat aivan kuten millä tahansa elävällä organismilla. Esimerkiksi saman kannabislajikkeen kaksi eri kasvia voivat olla täysin erilaisia vaikutuksiltaan ja jo kannabiksenkin kanssa set&setting vaikuttaa.

Jos eroihin kuitenkin uskoo ja tunnistaa ne, on mahdollista tehdä sienienkin maailmasta hyvin jännittävä ja kiinnostava. Itse haluan uskoa.

Aina eri tyyppi nauttii, niin kokemuksetkin vaihtelee.
Suurin muuttuja joka löytyy on taas se aina eri tyyppi, minä itse.
Jotenkin noin koen.

Kannoissa on eroja varmasti ja henkiä on heittelemässä siinä,
ehkäpä en itse niitä niinkään erota, kun tuntuu että matka käy johonkin kaikille yhteiseen.
Sinällään itsetutkiskelu taitaa onnistua kaikilla kannoilla.
Henkiä kunnioittaen.<3