Olen samaa mieltä siitä, että tämä on varsin vastenmielinen kirja. Sain tämän jokunen viikko sitten kaverilta arvioitavaksi ja ei sinänsä edes kiinnosta lukea tätä kannesta kanteen, kun taso vaikuttaa sen verran heikolta. MUTTA mielestäni minkään teoksen tasosta riippumatta on aina mielenkiintoista seurata miten sienet ja psykedeelit esiintyvät kulttuurissa ja missä
overtonin ikkunan rajat menevät. Jos joku maksaisi tästä kirjasta 15 euroa niin se voisi ehkä hetken häntä harmittaa. Mielenkiintoisempaa mielestäni on, että Rosebudilla on rohkeutta myydä tällaista kirjallisuutta ihan kivajalkamyymälässä. En ehkä kirjakauppiaalta odottaisi kompetenssia arvioida kirjan tasoa sinänsä, joten varmaan on lähinnä arvioitu, että kehdataanko ja onko tällaisen kirjan saatavilla pitäminen laillista. Ehkä joku voi ajatella, että sen pitäisi olla laitonta, koska kirja on niin paska
Otetaan analogia. Testotimo-niminen bodari käsittelee
Youtube-videoillaan jonkin verran omia psykedeelikokemuksiaan. Hänen olemuksensa ei ehkä vastaa sitä, mitä psykedeelien käyttäjältä perinteisesti voisi odottaa. Vaikka eihän tämä toisaalta ole kovin kaukana siitä, että vaikkapa Joe Rogan omalla tavallaan edustaa myös psykedeelien käyttäjiä. Mitä valtavirtaisemmaksi psykedeelien käyttäminen tulee, sitä erilaisempia ja perinteisestä poikkeavampia presentaatioita tulemme näkemään. Hyvin erilaiset ihmiset tulevat käyttämään psykedeelejä ja lopputulokset tulevat poikkeamaan siitä, mihin ehkä olemme tottuneet ja mikä olisi perinteisemmälle psykedeeliskenelle mieluisaa. No kukin voi suhtautua asiaan kuten haluaa, mutta itse ajattelen, että puritaaninen mielensäpahoittaminen olisi aika tylsä reaktio siihen, että joku haluaa edustaa asiaa eri tavalla kuin mitä olisin itse tehnyt tai että tieto on virheellistä. Mieluummin katson näitä värikkäitä ja joskus kömpelöitäkin teoksia mielenkiinnolla ja seuraan mihin eri suuntiin ihmiskunta psykedeelien kanssa päätyy. Mielestäni paras tulkinta sanalle psykedeeli on, että se tarkoittaa "mieltä ilmentävää". Psykedeelit eivät yksin määrittele niiden vaikutuksia ihmisiin vaan sehän on psykedeelejä käyttävän ihmisen mielen sisällöstä ja ohjelmoinnista kiinni, että mitä sieltä tulee. Näkisin, että psykedeelien käyttämisestä tulee yksi ihmisten tapa voimistaa itsensä ilmaisua niin hyvässä kuin pahassakin ja sieltä Pandoran lippaasta tulee aivan varmasti myös paljon paskaa kaiken kansan pohdittavaksi. Jos joku ei ole siihen valmis, niin kannattaa tässä kohtaa hypätä pois kyydistä ja alkaa etsimään konservatiivisempia harrastuksia.
Kaikessa paskuudessaan tämä kirja on mielestäni kuitenkin yhdenlainen mittari siitä, missä psykedeelikulttuuri Suomessa menee ja olen hyvilläni siitä, että aiheesta kehdataan julkaista ja myydä minkätahansalaista kirjaa. Ja kerta tällainen kirja on olemassa ja myynnissä niin itse ainakin mieluummin tiedän sen olemassaolosta (vaikka en sitä koskaan aikoisi lukea), kuin että en ollenkaan tietäisi sen olemassaolosta. Seuraavaksi tietysti toivoisin, että joku lähtisi tekemään aiheesta kaupallista teosta paljon kunnianhimoisemmalla otteella.
