Olisikohan trippailun suhteen kuitenkin järkevämpää panostaa sopivan pieneen annokseen, hyvään lähtömielentilaan sekä rauhalliseen ja mukavaan ympäristöön, jolloin kokemuksen "pysäyttämiselle" harvoin tulee edes tarvetta?

Hankalat olotilat ovat usein myös keskeinen ja antoisa osa psykedeelikokemuksia ja jos epäilee tarvitsevansa muita päihteitä niistä selviämiseen, niin olisi suotavaa miettiä kannattaako trippailla ollenkaan tai olisiko pienempi annos parempi varokeino. Omaan korvaan ainakin kuulostaa nurinkuriselta että tuleva kokemus ja/tai oma mielenterveys epäilyttää niin paljon, että siihen pitäisi varautua pillereillä.

Olisikohan trippailun suhteen kuitenkin järkevämpää panostaa sopivan pieneen annokseen, hyvään lähtömielentilaan sekä rauhalliseen ja mukavaan ympäristöön, jolloin kokemuksen "pysäyttämiselle" harvoin tulee edes tarvetta?

Hankalat olotilat ovat usein myös keskeinen ja antoisa osa psykedeelikokemuksia ja jos epäilee tarvitsevansa muita päihteitä niistä selviämiseen, niin olisi suotavaa miettiä kannattaako trippailla ollenkaan tai olisiko pienempi annos parempi varokeino. Omaan korvaan ainakin kuulostaa nurinkuriselta että tuleva kokemus ja/tai oma mielenterveys epäilyttää niin paljon, että siihen pitäisi varautua pillereillä.

Hyvin pitkälti samaa ajattelen.
Itse ihmettelen miten tripin lamaamisen voi nähdä pelastuksena. Vaikka olen käynyt melko rankoillakin matkoilla ("nightmare trip"), en voisi kuvitella tulevani pelastetuksi yhdestäkään niistä jos nappaisin trip killerin kesken matkan. Ainakin minulle se tuntuisi häviöltä ja itseni pettämiseltä. Valheelta.
Myöskin näiden rankkojen matkojen jälkeen täytyy sanoa ettei niissä ole mitään pelastettavaa. Niiden läpikäyminen juuri sellaisenaan on se kaikkein paras ja minua itseäni palveleva/kasvattava ratkaisu.

Itse ajattelen että trip killerien takana ei seiso mikään muu kuin pelkäävä ego. Jostain muistan kuulleeni että on turhan egoistista leikkiä kovista kieltäytymällä trip killereistä, mutta vahvasti epäilen että tuon ajatuksen takana ainakaan mitään egoistista on. Ehkä rohkeutta ja tahdonvoimaa?

Kohti pelkoa - asenteella on menty. Kerran kävi kuin Morian kääpiöille, kaivauduin liian syvälle ja herätin jotain uinuvaa. Joskus ajattelen, että trippi olisi pitänyt keskeyttää. Varoitusmerkit ja muurit oli pystytetty ihan aiheesta.

Kohti pelkoa - asenteella on menty. Kerran kävi kuin Morian kääpiöille, kaivauduin liian syvälle ja herätin jotain uinuvaa. Joskus ajattelen, että trippi olisi pitänyt keskeyttää. Varoitusmerkit ja muurit oli pystytetty ihan aiheesta.

Mikäli jotain tällaista on oikeasti tapahtunut, on se hyvin suurella todennäköisyydellä jotain pinnan alla jo ennestään ollutta joka on noussut vain pinnalle asti. Ottaen huomioon ainakin klassisimpien psykedeelien luonteet, olisi outoa että jotain tällaista pääsisi muodostumaan yksistään sen psykedeelin aikaansaamana.

Joskus näitä kauhutarinoita lukiessa on herännyt kysymys voikohan ego itsessään luoda jonkinlaisia pelkotiloja ja harhoja riittävän vahvojen egoa hajoittavien trippien jälkeen. Koska ainakin juuri pahojen trippien jälkeinen pelko (pelko trippejä kohtaan) on melko usein raportoitu lopputulos. Ja joka voi suojata egoa sen jälkeen yllättävänkin hyvin jos ei uskalleta enään tripata. Tämä toimisi siis egon vahvana suojautumis/selviytymis keinona.
Ego voi siis luoda ainakin pelkoa, niin voisiko se luoda jotain muutakin?

Kuitenkin jos jotain tällaista pääsee käymään niin en uskoisi trippistopperien silloinkaan mitään todellista pelastusta tekevän. Ja jos miettii asiaa toisin päin, täytyy huomioida myös se mitä trippistopperit ja muut aineet tälle piilevälle asialle voisi tehdä.

Ja mitä tapahtuisi jos tällaista uinuvaa asiaa ei tuoda pinnalle asti, ja se pääsisi vaikuttamaan sinuun alitajuisesti läpi elämän?

Tässä kohtaan kuitenkin hyvä muistuttaa miksi ja miten fiksut annokset vie pitemmälle.

Ei vahingoita aivosoluja eikä mitään muitakaan soluja. Eikä sinänsä luo mitään, mitä mielessä ei olisi jo ennestään. Ajatukset ja näkemykset yhdistyvät uusilla tavoilla eli siinä mielessä kokemuksen jälkeen voi olla eri henkilö. Sama tietysti pätee kaikkeen muuhunkin, mitä teemme. Jos opettelen uuden kielen, olen eri ihminen kuin ennen.