Kyllä jotkut kertoo yleisen masentuneisuuden vähentyneen, mutta entä masentuneena matkailu?
Sienet kuitenki tuppaa heittelemään tunteita vähän ääripäästä toiseen samankin matkan aikana ihan terveilläkin henkilöillä. Mutta entä masentuneilla vielä? Jos kuvittelee olevansa yhdessä hetkessä äärimmäisen onnellinen, ja hetken päästä äärimmäisen surullinen.

Muuten oikein järkevää juttua ainosanilla, mutta viimeinen pätkä

Suosittelen lämpimästi psilosybiinejä erityisesti heille, joilla on psyykkistä kuormaa tai oireilua.

on kyllä aikamoista settiä.
Ensinnäkään mielestäni ei todellakaan ole asiallista lähteä suosittelemaan yhtään mitään päihdettä/psykedeeliä mielenterveysongelmista kärsivälle ihmiselle, jolla ei ole ilmeisesti mitään kokemusta ko. aiheesta. Pelkät sienet eivät ole mikään ihmelääke, joka yksinään vetäisi ihmisen masennuksen suosta, vaan esimerkiksi psykedeeliterapiaan liittyy aina myös se terapia.
Toisekseen ei ole olemassa psilosybiinejä, niitä on tasan yksi, psilosybiini.

Mulla on kokemus, että trippailu tai mikroannostelu auttaa kyllä. Ajan mittaan vaikutus kuitenkin pitkälti hiipuu, joten kannattaa järjestää muitakin keinoja auttaa itseään.
Mulla oli toive, että isolla annoksella tehdyn tripin myötä masennukseni loppuisi kokonaan - no ei se ihan niin mennyt. Uskoisin, että itselleni muutama kunnon trippi vuodessa olisi hyvä, tilanteen mukaan ehkä enemmänkin.

Tripillä tulee koettua erilaisia tunteita, mutta ei masennusta (joka ainakin mulle on sellaista puuromaista ahdistusta ja kireyttä), vaan puhdasta surua. Sitä tulee itkettyäkin pois ja siihen saa uusia näkökulmia kuin terapiassa ikään, mutta tää menee suoraan sisimpään kun psykoterapia on ainakin oman kokemukseni mukaan aika pinnallista vaikutuksiltaan ja muutenkin.
Trippi ei tukahduta tunteita tai luo pilvimäistä onnen höttöhattaraa, vaan auttaa kohtaamaan tunteita ja kokemuksia ja sitä kautta työstämään niitä.

Toisaalta osa tripillä saaduista oivalluksista voi jäädä kannattelemaan, vaikka se varsinainen masennusta poistava vaikutus hiipuukin.

Suosittelen lämpimästi psilosybiinejä erityisesti heille, joilla on psyykkistä kuormaa tai oireilua.

Kuinka pitkän kuurin mikroannostelit? Ja siinä ei mielestäni niin iso hyöty ole, kuin varsinaisilla vaikuttavilla annoksilla. Tapauskohtaista ilmeisesti.... Ja tietysti riippuu siitä, et miten vakava se masennus tai muu oire sulla on, noin niinku ylipäätään?

Ja tuo on totta, että tavallinen psykoterapia on aika pinnallista, ja voi viedä vuosia, ennenkuin toivottuja tuloksia tulee. Lääkkeet (ssri, yms .) taas kuulemma latistavat tunne-elämää, ja vierottaituminen on oma lukunsa. Joku jolla ois kokemusta, vois avata enemmän.

Ja ikävä kyllä Suomessa ei vielä ole saatavilla psykedeeliterapiaa.. voisi tulla oikealla tavalla toteutettuna paljon nopeammin toivottuja tuloksia.
Ja niinku aikasemmin todettu, niin nimenomaan psykedeeliterapiaa , eikä mitään 5g soolotrippiä sienillä suoraan pystymetsästä aivan lainkaan tutustumatta aiheeseen.

Tattinen,
Mä mikroannostelin 1,5-2 kuukautta. Sitten totesin, ettei vaikutus enää tunnu samalta kuin aluksi, ja vedin loput sienet naamariin.
 Silloin aluksi tuntui varmaan muutaman viikon ajan hyvältä, ihan kuin joku olisi laittanut valot päälle mun pään sisäiseen maailmaan. En enää jatkuvasti pyöritellyt asioita, joille en voi mitään ja joiden kelailu vain tuottaa ahdistusta ja stressiä. Ja jos tuli haastavia tilanteita vastaan, en kilahtanut tai romahtanut niin herkästi ja voimakkaasti. Ihan kuin siis jokin tunnemaailman tulehdustila olisi hellittänyt; enää en ollut niin yleiskireä, ahdistukseen taipuva ja räjähdysaltis. Aloin puhua lapsilleni enemmän ja lempeämmin, eli taisin alkaa myös olla enemmän läsnä.

Diagnoosi mulla on keskivaikea masennus ja toistuva masennus. Alkujaan olin 15-vuotiaana kotiolosuhteiden sairastuttamana psyk.osastolla, kun mulle iskettiin mielialalääkkeet, psykoosinestolääkitys ja rauhoittavat käteen - ja likka kotiin, koska mun vanhemmat halusivat mut pois osastolta.
Söin yhteensä noin kymmenen vuotta ssri-ryhmän lääkkeitä, efexoria, neuroleptejä, rauhoittavia. Kaiken muun sain lopetettua paitsi ssri-lääkkeet, jotka tuntuivat pistäneen mun aivot ihan sekaisin näin lyhyesti kuvaillen. Viekkarit eivät menneet ohi kuukausienkaan kärvistelyllä, minkä olisin itse voinut vielä kestää, mutta musta tuli niin hirveä äiti, että aloitin lapsen vuoksi aina uudelleen jossain vaiheessa.
Lopulta pääsin kaikista lääkkeistä irti, mutta sen jälkeenkin on usein yhä hankalaa mielialojen kanssa. Mulla piisaa kohtaamattomia tunteita, käsittelemättömiä traumoja jne. Onnekseni oon löytänyt itselleni sopivia keinoja niiden käsittelyyn, eli näkyy jo valoa ja paljon on päästy eteenpäinkin jo. Toi psykedeeliterapia olis tosi mielenkiintoista kyllä.

Sori överipitkä sepustus.

-

Tämä on ainakin ollut oma kokemukseni. Minä en ole koskaan microannostellut, vaan olen ottanut 2-3,5 gramman annoksia kahden tai kolmen viikon välein ja saanut siitä aina riittävästi tukea arkeen. Ajatukset pysyy paremmin valon puolella eikä tee mieli luovuttaa. Epäilen, että tämä on pidemmän päälle myös parempi vaihtoehto kuin microannostelu. Tietysti täytyy kestää jonkin verran epämukavuutta muutaman viikon välein, mutta se tuntuu lopulta aika pieneltä hinnalta kun ottaa huomioon vaatimattomankin macroannoksen mahdolliset hyödyt negatiiviselle ja jumittuneelle ihmiselle. Itsestä tuntuu tällä hetkellä ainakin siltä, että se 2 grammaa muutaman viikon välein voi hyvinkin riittää minulle. Ei ole todellakaan pakko vetää niin isoa annosta, että lähtee täysin lapasesta.

Siitä on aikaa kun on tullut itse matkailtua, mutta eikös 2g ole yleensä monen tyypin kohdalla vielä suht helposti hallittavissa oleva annos?

Lainaus käyttäjältä: libertine - Maaliskuu 27, 2021, 21:48

Tämä on ainakin ollut oma kokemukseni. Minä en ole koskaan microannostellut, vaan olen ottanut 2-3,5 gramman annoksia kahden tai kolmen viikon välein ja saanut siitä aina riittävästi tukea arkeen. Ajatukset pysyy paremmin valon puolella eikä tee mieli luovuttaa. Epäilen, että tämä on pidemmän päälle myös parempi vaihtoehto kuin microannostelu. Tietysti täytyy kestää jonkin verran epämukavuutta muutaman viikon välein, mutta se tuntuu lopulta aika pieneltä hinnalta kun ottaa huomioon vaatimattomankin macroannoksen mahdolliset hyödyt negatiiviselle ja jumittuneelle ihmiselle. Itsestä tuntuu tällä hetkellä ainakin siltä, että se 2 grammaa muutaman viikon välein voi hyvinkin riittää minulle. Ei ole todellakaan pakko vetää niin isoa annosta, että lähtee täysin lapasesta.

Siitä on aikaa kun on tullut itse matkailtua, mutta eikös 2g ole yleensä monen tyypin kohdalla vielä suht helposti hallittavissa oleva annos?

Mustakin 2 g kuulostaa järkevältä.
Mikroannostelin 0,6-0,9 grammalla joka toinen-kolmas päivä. Tripillä noin kuusi grammaa. Nämä siis tuoretta tavaraa, ei kuivattua. Toki on varmaan lajikekohtaistakin, minkä verran mitäkin on paras ottaa.