E: Uskon että tuolla "liian monella bongihitillä", ja kaljan juonnilla on ollut myös oma osansa asiaan ison piriannoksen lisäksi.
Epäilemättä. Mutta amfetamiini tuntui kuitenkin olevan tuossa se laukaiseva tekijä.
Pelkkä kannabis yksistään aiheutti suurina annoksina pientä paranoijaa, tarkoittaen sellaisten normaalien pelkojen suurentelua ja niistä johtuvaa pientä "kriippailua". Se varmasti toimi tuossa vahvistavana tekijänä. Alkoholi puolestaan jarrutti tai rauhoitti sen lamaavalla vaikutuksellaan, ja samaan aikaan rohkaisi ottamaan noita muita aineksia enemmän kuin olisin muutoin ottanut. Tuota psykoosin tasoista tilaa en kuitenkaan ollut kokenut edes etäisesti muulloin kuin vasta amfetamiinin vaikutuksen alaisena.
Tuo psykoosin laukaisija ei kuitenkaan ollut tuossa se pääpointti, vaan enemmän tuo psykoosi itsessään, ja sen analysointi. Mutta jos tuota psykoosin laukaisijaa mietitään lisää, niin voisin palata takaisin amfetamiinin vaikutuksiin ja vielä tarkemmin sen vaikutuksien laskuvaiheeseen, jossa psykoosi siis alkoi. Tuo tilanne on mielestäni hyvä esimerkki siitä miten vakavasti aivojen kompensointi lääkeaineiden vaikutuksia vastaan voi käytännössä tapahtua. Oli kyseessä sitten amfetamiini tai jokin muu lääkeaine, niin kun sen aineen vaikutus loppuu, voi aivojen luonnollinen tasapainotus eli tuo "kompensointi" heittää sen vaikutuksen raakasti toiseen äärilaitaan, luoden pahimmillaan hyvinkin vakavia mielentiloja.
Tässä tapauksessa kun mieli on (ainakin suurinpiirtein) ehjä, niin nuo psykoosin tasoiset oireet lopulta katoaa kun aivot saavuttaa normaalin tasapainonsa. Ehjässä mielessä ei lähtökohtaisesti ollut mitään vialla, joten kun aivojen toiminta tasapainottuu, niin tasapainottuu mielenkin toiminta.
Mitä sitten tapahtuu kun sama tehdään "viallisen" mielen kanssa? Kun potilasta yritetään lääkitä kuntoon. Ainakin sama aivojen tekemä kompensointi tapahtuu silloinkin, luoden potentiaalisesti entistäkin suurempia häiriöitä mielen toiminnassa. Vikaa ei yksistään tällä saada korjattua, koska vika sijaitsee henkisellä tasolla mielessä, EI fyysisesti aivoissa, jotenka kun aineen käyttö lopulta lopetetaan, niin palataan lähtöpisteeseen.
Tässä on siis vähän sama periaate kuin niillä jotka "juovat ongelmansa pois". Psykoosista kärsivälle voidaan antaa esim benzoja ja niiden avulla voidaan saada harhat pois, mutta siinä samalla potilaan yleinen olemus muuttuu kuolleiseen suuntaan benzojen mieltä lamaavan vaikutuksen vuoksi. Ajan saatossa toleranssi tähän lääkeaineeseen kasvaa, eli aivot kompensoivat tätä vastaan yhä rajummin. Mitä pitempään aineen käyttöä jatketaan, sitä suurempi tuo aivojen tekemä "vastaheitto" tulee olemaan, joka tulee väistämättä vastaan, viimeistään silloin kun toleranssi kasvaa niin suureksi että yhtään suurempi annos voisi aiheuttaa kuoleman ja pienempi ei enään vaikuta riitävästi.
Kierrättäen nyt jo samaa asiaa, onpa tuossa yksi tapa lisää kertoa miksi lääkärin lääkitykset eivät ole hyvä ratkaisu. Mikä sitten on? Varmaksi en osaa sanoa, mutta itse lähtisin liikkeelle meditoinnista. Vaikka se voikin kuulostaa tylsältä, niin väittäisin sillä olevan ihan todellisia parantavia vaikutuksia ainakin psykoosista kärsivälle, kunhan sitä tehdään säännöllisesti.
Irtaannu mielestäsi. Päivittäin. Meditoimalla.
Sieniä sitten tämän jälkeen varovaisesti jos siltä tuntuu. Näin minä tekisin. Tee sinä omat päätöksesi.