Hei!
Olen uusi palstalla ja historiaani kuuluu vakavampia mielenterveyden häiriöitä. Olen sairastanut noin 25 vuotta ja diagnoosina on ollut skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ajoittain olen kärsinyt syvästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Olen lukenut psykedeelisistä hoitomuodoista jonkin verran. Nyt on siis aloitettu joissakin maissa hoitoja ja kokeiluja joilla hoidetaan masennusta ja ahdistusta psilosybiinillä. Tavanomaisilla lääkkeillä on myös vaikeita sivuvaikutuksia tai ne eivät oikein toimi. Vaikka syön msennuslääkkeitä olen todella alakuloinen ja ahdistunut.

Mutta onko psilosybiini vaarallinen jos esimerkiksi sairastaa skitsoaffektiivista syndroomaa tai skitsofreniaa? Tuo yksi ketju on tosi vanha ja käsittelee lähinnä masennusta ja ahdistusta. Vakavat mielenterveysonglemat joita esimerkiksi skitsofrenia on ei siinä käsitelty. Hoitomuodoksi tuleminen kestää todella kauan. Jos kokeilen itse niin tuhoanko aivoni lopullisesti ja saan vain todella vaikean psykoosin? Poistakaa viesti jos oli aiheeton tai palstalle sopimaton. Jos palstalla on samankaltaisia sairauksia omaavia kirjoittajia niin voitte kertoa kokemuksista.

Hei!
Olen uusi palstalla ja historiaani kuuluu vakavampia mielenterveyden häiriöitä. Olen sairastanut noin 25 vuotta ja diagnoosina on ollut skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ajoittain olen kärsinyt syvästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Olen lukenut psykedeelisistä hoitomuodoista jonkin verran. Nyt on siis aloitettu joissakin maissa hoitoja ja kokeiluja joilla hoidetaan masennusta ja ahdistusta psilosybiinillä. Tavanomaisilla lääkkeillä on myös vaikeita sivuvaikutuksia tai ne eivät oikein toimi. Vaikka syön msennuslääkkeitä olen todella alakuloinen ja ahdistunut.

Mutta onko psilosybiini vaarallinen jos esimerkiksi sairastaa skitsoaffektiivista syndroomaa tai skitsofreniaa? Tuo yksi ketju on tosi vanha ja käsittelee lähinnä masennusta ja ahdistusta. Vakavat mielenterveysonglemat joita esimerkiksi skitsofrenia on ei siinä käsitelty. Hoitomuodoksi tuleminen kestää todella kauan. Jos kokeilen itse niin tuhoanko aivoni lopullisesti ja saan vain todella vaikean psykoosin? Poistakaa viesti jos oli aiheeton tai palstalle sopimaton. Jos palstalla on samankaltaisia sairauksia omaavia kirjoittajia niin voitte kertoa kokemuksista.

Heippahei. Todella vaikea kysymys. Uskoisin että sienet eivät ole ainakaan sieltä vaarallisimmasta päästä ottaen huomioon millaisia aineita lääkärit voivat kirjoittaa otettavaksi. Ja jos jostain aineesta jotain todellista pitkävaikutteista parannusta voi saada niin uskoisin että juurikin sienet tai muut psykedeelit ovat niitä.

Tämä voi olla sellainen kysymys johon et saa vastausta muuten kuin itse kokeilemalla. Harvat lääkärit tuskin osaavat sanoa mitään todellista faktatietoa tästä. Myöskään foorumeilta tuskin kukaan osaa sinulle vastausta antaa.

Sienet ovat ainakin tehokas työkalu mielen parantamiseen. Hyödyt ovat kuitenkin paljon henkilöstä itsestään kiinni.

Haluatko kertoa mitä oireita sinulla tarkalleen on joita pelkäät sienten pahentavan? Tai mitä oireita sinulla on joita haluaisit sienillä parantaa?

Lainaus käyttäjältä: Pehmo - Joulukuu 20, 2020, 18:16

Uskoisin että sienet eivät ole ainakaan sieltä vaarallisimmasta päästä ottaen huomioon millaisia aineita lääkärit voivat kirjoittaa otettavaksi.

Just tämäntyyppistä keskustelua käytiin joskus kaverin kanssa. Siis hänen mielestään tässähän on se ero, että ammattihenkilö antaa lääkkeet, ja silloin se on lääkärin vastuulla.
Ja jos taas itse menee itsenäisesti jotai "kokeilee", ja se menee jollain tavoin pahasti pieleen, niin sitä mukaahan se tulee yhteiskunnalle maksamaan

Vaikka varmasti apteekista löytyy aika paljon pahempia troppeja verrattuna psilosybiiniin.

Tulipas tuosta mieleen. Kun monet ajattelee että länsimainen lääketiede on se parempi tai oikeampi tapa hoitaa mielenterveyttä.

Onko siis länsimainen lääketiede oikeasti tässä hyvä? Jos ajatellaan miten länsimainen lääketiede yleensäkin lähestyy mielenterveysongelmia: otetaan tähän ääriesimerkiksi lobotomia (joka oli käytössä vielä 70 luvulla). Mitä tuo toimenpide kertoo yleisesti ottaen länsimaisen lääketieteen ymmärryksestä koskien ihmisen psyykettä? Kun hoitokeinoina useisiin mielenterveysongelmiin on käytännössä aivojen lamaaminen tavalla tai toisella.

Vaikka lobotomiaa ei ole saanut suorittaa enään vuosikymmeniin ja lääketiede on kehittynyt siitä monilta osin, niin täytyy kysyä että miten paljon tämän lääketieteen lähestyminen mielenterveysongelmiin on muuttunut noista ajoista? Kun nykypäivänä lääkäri kirjoittaa mielenterveysongelmasta kärsivälle henkilölle hyvin usein jotakin aivoja lamaavia aineita, kuten bentsodiatsepiineja, tai muita jollain tapaa saman vaikutuksen aikaansaavia aineita.

Onko lobotomia nyt siis vain muuttunut tuosta fyysisestä toimenpiteestä kemialliseen? Kun perimmäisenä ajatuksena hoitaa näitä vaivoja tuntuu olevan edelleen tuo potilaan aivojen/mielen lamaaminen jollain tapaa. Tai myös olotilan piristäminen väkisin kemiallisesti, sotkien samalla aivojen normaalin toiminnan (molemmissa tapauksissa).

Kovinkaan tehokasta ei ole myöskään toisena hoitokeinona käytettävä Puheterapia, jos se on sellaisten henkilöiden toimittamana jotka eivät itsekkään ymmärrä ihmisen psyykkeestä käytännössä yhtään mitään. Kun koko käytettävä lääketiede ei käsitä ihmisen psyykettä sellaisena kuin se oikeasti on. Joka on oikeastaan koko länsimaisen lääketieteen ongelman ydin.

Puheterapia on tietysti fiksun ihmisen toimittamana positiivista, mutta senkin toimivuus on lopen hyvin rajallista jos potilaana on jokin vaikeampi, vakavemmista oireista kärsivä henkilö, joka on mahdollisesti vielä samaan aikaan täysin sokea henkimaailmalle ja joka pahimmillaan kieltää henkimaailman kokonaisuudessaan.


Tätä ajatusta jatkaen:
Millaisena vaihtoehtona psykedeelit tässä sitten on? Kun ne kykenevät parantamaan useita yleisiä ja vaikeampia mielenterveysongelmia pysyvästi ja kun ne tekevät sen usein kertaluontoisesti käytettynä vieläpä täysin "itsestään" ilman tarvetta toisen ihmisen kanssa keskusteluun.

Erittäin hyviä pointteja Pehmolta. Tuokin tuli vähän yllätyksenä, että lobotomia on ollut käytössä vielä 70-luvulla, ottaen huomioon millainen toimenpide se on.

Muistan kuulleeni vertauksen, että rikkinäisen hanan voi korjata laittamalla putket poikki.
Kuulostaa aika osuvalta vertaukselta, tehtiinpä se sitten fyysisesti tai just niillä tietyillä lääkkeillä.

Hyvä vertauskuva.

Myös toisella tavalla kuvailtuna: Nämä siis periaatteessa yrittävät korjata rikkinäistä ohjelmistoa muuttamalla laitteistoa. Sinulla on siis rikkinäinen softa, ja nämä nerot yrittää korjata sen hardwaren kautta. Ja he tekevät noin ymmärtämättä sen softan toimintaa, saatika edes sen hardwarenkaan toimintaa.

Moderni lääketiede kuvaa aivojen toimintaa tietokoneelta käsin ja koittaa sitä kautta ymmärtää mielen toimintaa. Jokin mielen toiminto, saa jonkin aivojen osa-alueen aktivoitumaan ja näin löydetään yhteyksiä eri asioiden välillä. Ja ajatellaan sitten että mieli voidaan korjata jos näihin aivojen osioihin puututaan kemiallisesti muuttamalla niiden toimintaa. Masentuneella ihmisellä nähdään esimerkiksi vajausta jonkin alueen toiminnassa ja ratkaisuna tähän, sen alueen toimintaa aktivoidaan kemikaalilla jonka on havaittu lisäävän tämän alueen toimintaa. Aivan järjetöntä ajatella että mielen voisi koskaan parantaa tällä tavoin. Tämä on juuri sitä softan korjausta hardwaren puolelta. Jos softan toiminta on alkujaan rikkinäinen niin se voidaan korjata vain sieltä ohjelmistopuolelta uudelleen kirjoittamalla.

Periaatteessa ainoa toimiva parannuskeino jota ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle, on tuo puheterapia. Mutta miten kukaan ihminen voi koskaan valoittaa jotain toista ihmistä samalla tasolla miten vahva psykedeelinen kokemus voi tehdä? Ihminen ei käytännössä koskaan tule pystymään samanlaiseen. Ei edes lähimainkaan. Psykedeelistä kokemusta on mahdotonta siirtää pelkillä sanoilla kenenkään ihmisen mieleen. Ainoa tapa on kokea se itse.

Psykedeelit ovat tavallaan kuin luonnon oma recovery levyke ihmismielelle. Ainoa todellinen keino korjata ihmisen mieli perusteellisesti.

Jokainen ihmismieli on rakenteeltaan vajaa, jos se ei ole läpikäynyt jonkinlaista vahvaa psykedeelistä kokemusta. Nämä kokemukset valoittaa ihmiselle ne elämän alkulähteet. Ne kaikkein tärkeimmät asiat joita jokaisen kuuluisi tietää ja joita jokaisen pitäisi pystyä näkemään.

Ihminen voi varmasti avustaa toista ihmistä onnistuneesti "arkisissa" asioissa. Neuvoja miten selvitä joka päiväisestä modernista elämästä. Opettaa/korjata sosiaalista käyttäytymistä/ajattelua. Suositella asioita kuten meditointia ja joogaa. Muita hyviä harrastuksia. Avustaa niissä. Jne. Puheterapia varmasti toimii tällaisissa asioissa. Mutta vakavemmin rikkinäisen ihmismielen perustava korjaaminen vaatii käytännössä tuon luonnon oman recovery levykkeen.


Edit:

Tietokoneihmiset: Älkää ottako tuota softan korjaus vertauskuvaa liian kirjaimellisesti. Tottakai on olemassa tapauksia jossa joitain softan yksinkertaisia vikoja voidaan "korjata" muuttamalla laitteistoa. Vaikkei sitä softan koodia pystytä tällä tavoin koskaan muuttamaan niin voidaan silti joitain yksinkertaisia viallisia esim. parametreja "korjata" muuttamalla laitteistoa.

Tässä vertauskuvassa tarkoitetaan kuitenkin tapausta jossa softan toiminta on hyvin laajamittaisesti rikkinäinen.

Älkää ottako tätä liian kirjaimellisesti myöskään siksi koska tietokoneet ja ihmiset eivät ole sama asia

En ole lukenut koko ketjua, joten anteeksi.

Olen perehtynyt psilosybiiniterapiaan ja hoitosuuntauksiin psykologisten sairauksien osalta tutkimusten ja kirjallisuuskatsausten kautta. Nyky terapiaan ei oteta mukaan sellaisia potilaita, joilla on vakavia psykologisia häiriöitä, kuten psykooseja. Tiede ei siis voi vielä vastata kysymykseen "auttavatko psykedeelit skitsofrenian kaltaisiin ym. vakaviin häiriöihin", mutta psykoaktiivinen annos nostaa mahdollisuutta kohtauksiin niillä potilailla joilla on suvussa tai itse sairastavat vakavia psykologisia häiriöitä.

Moneen muuhun mielenterveyden häiriöihin sillä on taas tehoa oikein nautittuna. Suomessa lääkärit eivät tunne psykedeelien potentiaalia. Kaikki on kuitenkin muuttumassa, uskoakseni kiihtyvää vauhtia... Suomi vain laahaa kaikessa jälkijunassa. Lainsäädäntö lähtee Yhdysvalloista. Siellä ollaan kehittämässä toimivia hoitomalleja terveydenhuoltoon, jotka varmasti leviävät sen jälkeen Euroopan kautta Suomeen. Psykedeeli tutkijat ovat vasta pyytämässä lupaa laajempiin tutkimuksiin, mutta MDMA on jo ihan loppuvaiheen tutkimuksissa. Koska MDMA terapia ja psykedeeliterapia on samantyyppisiä, uskon että se helpottaa myös psykedeeli hoitojen aloittamista.

Eräs MDMA terapeutti sanoi hienosti, että MDMA avaa oven ihmisen luontaiseen universaaliin kykyyn hakea parannuskeinoa ongelmiin. Samahan pätee nähdäkseni psykedeeleillä.

Se, että niistä saataisiin hoito Suomeen ei tietenkään yksinkertaista monesta syystä. Suurimpana ongelmana voisin veikata, että jouduttaisi kehittämään kokonaan uusi järjestelmä, jossa on uudella tavalla koulutettu henkilökunta, että he voivat toteuttaa psykedeeliterapiaa.

Lainaus käyttäjältä: tattinen - Joulukuu 25, 2020, 15:38

Ehkä siinä tapauksessa kuitenkin moderni lääketiede ja tietyt lääkkeet (tässä tapauksessa antipsykootit) on se toimiva ratkaisu, jos henkilöllä on esim. akuutti psykoosivaihe päällä?
Toinen vaihtoehto olisi odottaa, että vaihe menee itsestään ohi. Mutta voiko tällä tavalla tauti mahdollisesti pitkittyä kunnolla, ja mennä vakavammaksi oirekuvaltaan?

Antipsykoottiset aineet voivat varmaan katkaista tuollaisen episodin. Mitään parannusta ne eivät tee. Itseasiassa jos katkaiset tuollaisen episodin antipsykoottisella aineella niin sehän voi tulla entistä helpommin takaisin, koska kun tuon antipsykoottisen aineen vaikutus lakkaa, niin se alue mitä se aivoissa niin sanotusti jarrutti, toimii nyt entistäkin vilkkaammin.

Tästä syystä näihin aineisiin yleensäkin muodostuu riippuvuus. Aivot kompensoi sitä muutosta mitä tuo kemikaali saa aikaan. Yrität jarruttaa jonkin toimintaa, niin aivot reagoivat siihen päinvastaisesti.

Kertaluontoisesti otettuna voi siis toimia. Mutta mitä useammin otat, sitä suuremmaksi ongelma kasvaa.

Onko tässä taustalla sitten joku kustannustehokkuus hoitopaikkojen määrässä tms.? Siis jos idea on katkaista mahdollisimman äkkiä se episodi.
Paitsi jos ne lääkkeet voivat myöhemmin ajaa uudelleen osastolle, jos se tauti tulee herkemmin uudestaan?
Jossain Torniossa taitaa olla sellainen käytäntö, että lääkkeet eivät ole ensisijainen ratkaisu, vaan potilaan kuuntelu ym. hoitotyö.
Kuitenki vähän ristiriitaista, et jossain on mainittu taudin pitkittymisestä, jos sitä ei hoida lääkkeillä kuriin.

Hmmm. No usassa (jossa asuu noin 350 miljoonaa ihmistä) taitaa olla enemmän tuo meininki jossa doupit kirjoitetaan heti ensitreffeillä. Pohjolassa voidaan toki toimia eri tavoin. Kuitenkin tämän lääketieteen perusteisiin kuuluu hyvin usein nuo lääkitykset. Melko hyödytöntä joka tapauksessa jos on pahemmassa jamassa oman mielensä kanssa.

Tosiaan, tässä löytyi tietoa ns. "Keroputaan mallista".
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli
https://www.google.com/amp/s/madinfinland.org/avoin-dialogi-malli-muuttaa-mielenterveystyon-paremmaksi/amp/

Vaikuttaa siis tulevan pitkällä tähtäimellä varsin tehokkaammaksi ja halvemmaksi.

Kunhan tuon tyylisen hoidon johtoon saadaan oikean henkiset (henkisesti hereillä olevat) ihmiset, niin näkisin tuon kirsikkana kakun päällä yhdessä psykedeelien kanssa. Psykedeelit rakentaa ehjän pohjan, jonka päälle tuo voidaan lisätä.

Jotain tämän tyylistä kait MAPS tutkimuksissa tehdäänkin?

Hyvää uutta vuotta

Ainakin tiettyihin ongelmiin voisi olla hyvinkin tehokasta. Ja onhan niitä tutkittukin ja sessioita järjestelty menestyksellä.
Mutta vakavampiin ongelmiin luulisi, et se voi pahimmillaan sekoittaa pakkaa entisestään...?
Juuri kuten aiheen otsikonkin tapauksessa, ja jos oireet olisivat vielä aktiivisena.

Eikun uusia vuosia vaan.