Kuulostaa tutulta. Itselläni ensimmäiset sienikokemukset olivat juuri ennen intin alkamista, ja uudessa valveutuneemmassa olotilassani intin kieroutunut sosiaalinen ympäristö ja tiukasti kontrolloitu rytmi turhauttivat todella pahasti. Tuntui, että haaskasin vain aikaani. Siinähän se kuitenkin meni kotiutumiseen asti, päivä kerrallaan, vieläpä kohtuullisen vaativassa joukko-osastossa. Toisaalta elämä tuntui paljon valoisammalta psykedeelikokemusteni jälkeen ja osasin ehkä suhtautua inttiin valoisammin kuin olisin aiemmin kyennyt . Onhan se inttikin omanlaisensa kokemus. Jos tuntuu, että täytyy olla loppuun asti, niin kyllä siitä selviää. Ei huolta. Itse olen nyttemmin harkinnut asevelvollisuudesta luopumista täydennyspalveluksen kautta eettisistä syistä.