Noniin. Silokkeja löytyi ja testattu on. Ensimmäinen kerta meni yksin. Kaikki asiat oli hyvin, mieli odottava mutta täysin avoin. Reilun gramman teen join ja huipun tasaannuttua uteliaisuus ei lakannut, vaan nautin vielä toisen hieman ensimmäistä reilumman annoksen. Näin erikseen otettuna ei varmasti vienyt niin pitkälle kuin olisi kerralla otettuna vienyt. Mutta olin silti irtaalla itsestäni.
Alkuvaiheessa hieman hilpeyttä, sitten vakavampaa. Elämän tärkeitä asioita vilisi aika nopeassa tahdissa. Hieman kuumotti ajatus siitä ettei ajatukset palautuisikaan normaaliksi, mutta tiedostin tilani ja ajatus meni aika nopeasti ohi. Peilin edessä meni myös aikaa kun oma naama ja keho näytti niin erikoiselta. Tripin lopulla huokailin, että olipas se lopulta jotenkin raskasta vaikka ei mitään huonoa tullutkaan vastaan. Ajattelin että ei nyt ihan heti tee mieli tätä uudestaan.
Kuitenkin jo noin 1kk kuluttua sovittiin ensikertalaisen ystävän kanssa tripistä. Kaikki oli ok ja otettiin hieman alle 2g teet. Alussa naurua, ei pystynyt puhumaan juuri mistään nauramatta, niin päätettiin vaan olla hiljaa ja katsoa mitä tulee. Oltiin pimeessä ja kuunneltiin vaihtelevasti klassista, psykedeelistä ja pop- musiikkia, ikäänkuin testimielessä miten mikäkin vaikuttaa.
Olin miettinyt etukäteen että mitä jos suunta kääntyy huonoksi. Kaikki kyllä meni lopulta hyvin ja ystäväni piti kaikesta, toivoi jopa seuraavaksi isompaa annosta. Hän on luonteeltaan vakaa ja luottavainen. Koska halusin ottaa varman päälle kerroin jo alussa huonon tripin mahdollisuudesta ja oli puhetta, että jossakn kaapissa olisi muutama rauhoittava jos tarve vaatisi. Oli perjantai ja itselläni oli töissä tullut yksi juttu joka jäi hieman kiusaamaan ja ajattelinkin että tuleeko siitä tripillä ongelma. Nousuvaiheen lopulla tosiaan kiusaava ajatus voimistui ja ajatus sen ympärillä lisääntyi. Mietin kuinkahan paljon se vielä voimistuu. Samalla mietin miten ystäväni pärjäilee, kun oltiin melko hiljaa molemmat. Mietin hänen liikuntarajoitteitaan ja sitä jos hän tai minä alkaisin panikoimaan. Mitä jos hänenkin päässä ajatukset kuumottelee ja me molemmat vältellään paniikkia. Mietin että mistä ne rauhoittavat löytyisi tarvittaessa, ja löytyisikö edes koska näin silmät auki jo näkyjä ja vessassa käyntikin oli hieman haastavaa. Päätin sinnitellä, koska ajattelin että rauhoittavien kysely ja esille kaivaminen olisi aikaansaanut panikointia kun ikäänkuin olisi näyttänyt että nyt alkaa olla tilanne päällä. Vaikeustaso hieman kohdallani aaltoili. Välillä helpotti ja välillä taas meni haastavammaksi.
Kuitenkin kun huomasin huipun menneen ohi niin olo helpottui ja tulin muutenkin rennommaksi. Kerroin heti ystävälle omista matkan vaiheista ja kuumotuksesta. Hänellä kuitenkin kaikki oli ollut positiivista. Oma huoleni hänen suhteensa oli siis turhaa.
Koin silloin että itsellä on suuri huoli muista ja että ehkä yksin trippailu sopii minulle paremmin. Myös se että rauhottava tai muu stopperi olisi itselläni syytä olla niin helposti saatavilla että sen pelkkä olemassaolo auttaisi oloa pysymään rauhallisempana. En siis muuten käytä rauhoittavia.
Lopputulemaa: Odotan kyllä jo seuraa trippiä VAIKKA... En matkoilla kokenut juurikaan euforiaa tai suuria oivalluksia. Oloni ei ole juurikaan kirkastunut. Ehkä pientä itselle armollisuutta oli hetken aikaa jälkivaikutuksena. Varmaankin on luonteelleni ominaista, että matkalla huolet painaa päälle ennemmin kuin antoisa matkailu. Olen tässä myös elämäni ensimmäisiä kertoja kokeillut muutaman kerran savuja, enkä ole siitä saanut minkäänlaista hyvää mieltä, hilpeyttä tai euforiaa. Pelkästään poissaolevan olon. Ehkä johtuu luonteesta miten oma mieli näiden kanssa toimii.
Täällä on kirjoitettu keskittymisen tai ajatuksien positiivisesta kehityksestä vaikutuksen alaisena. Joku jopa kirjoitti että päässä kävi läpi samaan aikaan 9 eri romaanin sisältöä. Itsellä ollut muutenkin keskittymisongelmaa enkä vaikutuksen alaisenakaan huomannut siinä parannusta. Vaikka ajatukset olivatkin erilaisia, niin sellaista hahmottamisen laajenemista en kokenut saati usean ajatuksen pohtimista. Totutunlaisesti ajatukset vilisivät melko sekavina kuten normaalitilassakin.
