Tuleeko esim. tällainen:
https://www.tatanka.nl/product/trip-stopper/
Hollannista Suomeen ongelmitta vai kannattaako jättää ostamatta?

Onko tuosta valerianasta kokemuksia kellään matkojen "pysäyttäjänä"/"hillitsijänä"?
Tuotahan saa tinktuuranakin tilattua netistä, tai sit apteekista tabletteina.

Bentsot on kuulemma tehokkaampia, mut monet tykkää vältellä "kemikaaleja" ja pysyä "luonnollisissa"

En ole rohtovirmanjuurta nauttinut matkan aikana, mutta ei se kauheasti kamomillateetä kummallisempaa ole.
Lisäksi osalle ihmisistä tulee siitä herkästi vatsavaivoja ja päänsärkyä niin kannattaa kokeilla sopivuus ensin ihan selvinpäin.

Olisi kyllä v*ttumaista olla 5h matkalla huumattuna ja turrutettuna bentsojen kanssa. Siihen en enempää ota kantaa.

Oon ite selvinpäin käyttäny vaan sitä tinktuuraa tai respavapaita tabletteja, jos ei unta meinaa saada tms.
Tableteilla nyt ei ihmeempiä apuja välttämättä tule, mut se tinktuura on vähän tehokkaampaa. Ja sitäki pitää vähän enemmän ottaa, mitä siinä mainostetaan.
Itse matkoilla en oo tähänkään mennessä kokeillu kumpaakaan, nii vaikee ottaa kantaa.

Nuo bentsot taas on vaan kuultuja juttuja, et ne mahdollisesti rauhoittaa matkaa, mut eivät varsinaisesti pysäytä sitä.

Wikipedian mukaan ketanseriini olisi se "aito ja oikea", varsinainen trippikilleri sanan varsinaisessa merkityksessä
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ketanseriini

Lainaus käyttäjältä: tattinen - Elokuu 03, 2020, 18:17

Nuo bentsot taas on vaan kuultuja juttuja, et ne mahdollisesti rauhoittaa matkaa, mut eivät varsinaisesti pysäytä sitä.

Wikipedian mukaan ketanseriini olisi se "aito ja oikea", varsinainen trippikilleri sanan varsinaisessa merkityksessä
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ketanseriini

Muuten hyvä, mutta bentsot ja ketanseriini ovat Suomessa repetilääkkeitä. Ehkä yksityiseltä lääkärilta resepti olisi mahdollista helpoiten saada. Jos Suomeen tilaa ulkomailta reseptin alaisia lääkkeitä niin kyseessä on lääkeainerikos.

Niinhän se on. Ja ketanseriinia ei mahda pahemmin "kaduilla" tai netissä pyöriä Suomessa, mutta bentsot taas näyttää olevan todella yleisiä.

Olisikohan trippailun suhteen kuitenkin järkevämpää panostaa sopivan pieneen annokseen, hyvään lähtömielentilaan sekä rauhalliseen ja mukavaan ympäristöön, jolloin kokemuksen "pysäyttämiselle" harvoin tulee edes tarvetta?

Hankalat olotilat ovat usein myös keskeinen ja antoisa osa psykedeelikokemuksia ja jos epäilee tarvitsevansa muita päihteitä niistä selviämiseen, niin olisi suotavaa miettiä kannattaako trippailla ollenkaan tai olisiko pienempi annos parempi varokeino. Omaan korvaan ainakin kuulostaa nurinkuriselta että tuleva kokemus ja/tai oma mielenterveys epäilyttää niin paljon, että siihen pitäisi varautua pillereillä.

Voisin oman lusikkani uittaa soppaan. Eipä tuohon ylläolevaan lisättävää ole, eli juurikin noin myös meikän mielestä. Mutta jos tarkastelee sitä mikä on huono kokemus tai bad trip ylipäätään. Mulla on niitä ollut monenlaisia ja erottelen ne karkeasti kahteen kategoriaan. Suurin osa johtunee juuri tuosta huonosta set & settinginstä. Se kuningasidea mahdollisesti muiden päihteiden höystämänä täräyttää pikku silokkiteet keskellä yötä. Tai vaikka lievempänä, vähemmän typeränä ideana ns. adhoc reissailu vähän turhan isoilla annoksilla. "Kappas, lapset lähteekin mummulaan yllättäen, käytämpä tilanteen hyväksi. Onhan tässä ollu vähän kaikenlaista MUTTA.." tjsp.

Toisenlaiset huonot reissut, joita en itse pidä huonoina, vaan sanotaanko haasteellisina tai opettavaisina. Sukelluksena oman psyykkeen syövereihin, myös sinne synkemmälle puolle. Ne mahdollisesti johtuvat jostain asioista mitä tulisi käsitellä. Näitä voi olla vaikka ja mitä toki. Itse koen että nämä ovat ehkä enemmän aloittelevien matkailijoiden ongelma. Itse tiedostamatta se pää vaan on joissain asioissa hartioita myöten hanurissa ja sieni kun alkaa läksyttämään siinä ei aina karttakeppiä säästellä. Joku täältä jossain joskus sanoikin jollekkin aloittelijalle jotain ekan reissun niistä mahdollisista riskeistä (ja pääteehän se toki muihinki reissuihin) että "Ehkä korkeintaan harmistut kun huomaatkin olevasi mulkku."

Sitten on näitä matkoja tuhannen kuoleman ja merkityksettömän elämän helvetteihin, tyhjiöihin ja ties mihin jotka johtuu mielestäni todnäk. molemmista. Sekä huonosta set & settingistä, että omista ongelmista. Tosin tuohon Set:iinhän toki kuuluu se että on myös henkisesti sopivassa tilassa, elämäntilanteessa jne. Sen verran haastan tuota Set:n määritelmää, tai oikeastaan en määritelmää vaan sen noudattamista, että jos on valmis kohtaamaan niitä omia demoneja ja käsittelemään ikäviäkin asioita, voi sieni toimia siinä oikein hyvänä katalyyttinä. Näin mulla ainakin, vaikka eipä tuota tietysti voi varsinaisesti suositella. Tai tuollasilla matkoilla voisi olla luotettava opas (tai tämä utopinen psykedeelipsykoterapeutti) mukana. Reissuja on joskus niin vaikea analysoida omin avuin. Dennis McKennaa löyhästi lainaten sienestä: "It is what it is and you just go with it" tjsp.

Paljon siis lopulta riippuu matkojen tavoitteista. Myös annostus. Jos tässä nyt suosituksia voi tai saa heittää niin vaihtasin tosiaan Trip Stopperin (tai minkä vaan tripkillerin) luotettavaan, asiaan vihkiytyneeseen oppaaseen johon tosiaan luotat ja jonka tunnet hyvin. Jos fyysinen läsnäolo ei ole mahdollista, voi kokeilla vaikka ns. puhelinoptiota.  Sovit jonkun kanssa että lähet matkalle ja että onko mahdollista soittaa jos tulee semmosia haasteita matkan aikana mistä ei itse koe selviänsä. Jos se ajatus siitä että tuollainen optio on, voi rauhottaa haasteellisessa tilanteessa riittävästi. Tokikaan kaikilla ei tuollaista henkilöä tai ystävää vain yksinkertaisesti ole olemassa. Toki jos noita tripkillereitä on saatavilla, voi se tehdä saman pelkällä olemassa olollaan ja mahdollisuudella semmonen napata.

Sanon vielä sen omasta puolestani että eipä yksikään matka, oli se haasteellinen tai ei, varsinaisesti kaduta. Aina sieltä jotain tarttuu mukaan. Joskus tosiaan läsähtää karttakeppi kynsille ja lujaa, mutta useimmiten se on juuri siitä syystä että kaivaa ihan itse sitä verta nenästään.

EDIT: editoin sen tuhat kertaa viestiä. Esikatselua voisi ehkä harkita ensi kerralla.

EDIT2: tuo "että jos on valmis kohtaamaan niitä omia demoneja ja käsittelemään ikäviäkin asioita" meinaa siis oikeastaan vähän neutraalimmin sanottuna: on valmis antautumaan kokemukselle, tuli vastaan mitä tahansa. Joskus kuvittelee olevansa valmis ja huomaakin että eipä ollutkaan. Joskus taas pystyy todellakin surffailemaan tai kellumaan virran mukana ottamatta yhtään vetoa vastavirtaan, vaikka virta välissä kuohuis koskeksi. Ne on niitä parhaita kokemuksia.

Tota glukoosia ihmettelen mikä siinä auttaa muka "neutralisoimaan" trippiä

En ole farmakologi mutta voin katsoa
Vaikuttaa humpuukituotteelta, mutta tämä on mielenkiintoinen spekuloinnin aihe, että miksi ovat laittaneet sinne glukoosia.

Glukoosia tarvitaan glukuronidaatioon, joka on aineenvaihduntaprosessi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Glukuronidaatio

Psilosybiinin wikipedia-artikkelissa sanotaan:
https://en.wikipedia.org/wiki/Psilocybin#Pharmacokinetics

Psilocybin is metabolized mostly in the liver. As it becomes converted to psilocin, it undergoes a first-pass effect, whereby its concentration is greatly reduced before it reaches the systemic circulation. Psilocin is broken down by the enzyme monoamine oxidase to produce several metabolites that can circulate in the blood plasma, including 4-hydroxyindole-3-acetaldehyde, 4-hydroxytryptophol, and 4-hydroxyindole-3-acetic acid. Some psilocin is not broken down by enzymes and instead forms a glucuronide; this is a biochemical mechanism animals use to eliminate toxic substances by linking them with glucuronic acid, which can then be excreted in the urine...Within 24 hours, about 65% of the absorbed psilocybin is excreted into the urine, and a further 15–20% is excreted in the bile and feces.

Eli noin 65% psilosybiinistä/psilosiinistä ei hajoa muiksi aineiksi, vaan poistuu virtsan mukana glukuronidimuodossa. Jos tätä prosessia voi mitenkään nopeuttaa, niin oletettavasti se nopeuttaisi psykoaktiivisten vaikutusten hälvenemistä. Olen ollut tästä pitkään kiinnostunut, mutta kun en ymmärrä noista prosesseista mitään. Mutta pidän siis mahdollisesti tavoittelemisen arvoisena ratkaisuna, että tripin farmakologisen katkaisemisen sijaan pyritään nopeuttamaan aineenvaihduntaa niin, että trippi hälvenisi nopeammin pois. Joutuuhan siinä jonkin aikaa lusimaan, mutta onhan kivempi jos myrsky laantuu kahdessa eikä neljässä tunnissa.

Nopeuttaako glukoosin tai sokerin syöminen sitten tuota glukuronidaatiota, en tiedä. Jos nopeuttaa, niin ei varmaan kuitenkaan ihan poskettomia määriä. Ja tämäkin nopeutus koskisi keskimäärin vain 65 prosenttia imeytyneestä psilosybiinistä. Mietin myös voisiko virtsaamisen kiihdyttäminen nopeuttaa psilosybiinin poistumista, mutta enpä tiedä auttaisiko se mitään, jos ei psilosiinin glukuronidiittia kuitenkaan muodostuisi yhtään sen nopeampaa. Mutta anyways verensokerin nostaminen kiihdyttää virtsaamista.

En osaa arvioida onko tällaisessa spekulaatiossa mitään perää, mutta en yllättyisi, jos jotain tällaista tuossa olisi yritetty.

Aldous Huxleyn The Doors of Perception julkaistiin 1954 ja Heaven & Hell julkaistiin 1956. Siellä puhutaan tämmösiä:

https://www.fadedpage.com/books/20200328/html.php

The brain is provided with a number of enzyme systems which serve to co-ordinate its workings. Some of these enzymes regulate the supply of glucose to the brain cells. Mescalin inhibits the production of these enzymes and thus lowers the amount of glucose available to an organ that is in constant need of sugar. When mescalin reduces the brain’s normal ration of sugar, what happens? Too few cases have been observed, and therefore a comprehensive answer cannot yet be given. But what happens to the majority of the few who have taken mescalin under supervision can be summarized as follows.

(1) The ability to remember and to ‘think straight’ is little if at all reduced. (Listening to the recordings of my conversation under the influence of the drug, I cannot discover that I was then any stupider than I am at ordinary times.)

(2) Visual impressions are greatly intensified and the eye recovers some of the perceptual innocence of childhood, when the sensum was not immediately and automatically subordinated to the concept. Interest in space is diminished and interest in time falls almost to zero.

(3) Though the intellect remains unimpaired and though perception is enormously improved, the will suffers a profound change for the worse. The mescalin taker sees no reason for doing anything in particular and finds most of the causes for which, at ordinary times, he was prepared to act and suffer, profoundly uninteresting. He can’t be bothered with them, for the good reason that he has better things to think about.

(4) These better things may be experienced (as I experienced them) ‘out there,’ or ‘in here,’ or in both worlds, the inner and the outer, simultaneously or successively. That they are better seems to be self-evident to all mescalin takers who come to the drug with a sound liver and an untroubled mind.

These effects of mescalin are the sort of effects you could expect to follow the administration of a drug having the power to impair the efficiency of the cerebral reducing valve. When the brain runs out of sugar, the undernourished ego grows weak, can’t be bothered to undertake the necessary chores, and loses all interest in those spatial and temporal relationships which mean so much to an organism bent on getting on in the world.

https://www.fadedpage.com/books/20171022/html.php

A person under the influence of mescalin or lysergic acid will stop seeing visions when given a large dose of nicotinic acid. This helps to explain the effectiveness of fasting as an inducer of visionary experience. By reducing the amount of available sugar, fasting lowers the brain's biological efficiency and so makes possible the entry into consciousness of material possessing no survival value. Moreover, by causing a vitamin deficiency, it removes from the blood that known inhibitor of visions, nicotinic acid.

En sitten tiedä onko nämä enää nykyään miten päteviä teorioita. Voi tietysti olla, että tällaisten juttujen takia joku laittaa glukoosia trip stopper kittiin.

Muakin vähän kiinnostaisi trippistopperi. Olen joskus syöny Stella lääkettä nukahtamiseen todella huonoina aikoina ja toimi todella hyvin ilman mitään sivuvaikutuksia yhden pakkauksen ajalta. Mutta nämä ovat hyvin paljon riippuvuutta aiheuttavaa lääkeainetta. 
Jos tulee käytettyä psykedeelejä vaikka artistisiin tarkoituksiin, niin Matiaksen ehdottama pieni annos ei välttämättä toimi, sekä jos täytyisi saada jotain aikaan, niin ei voi todella pitkiäkään taukoja pitää. Kaliforniassa LSD käytetään luovalla alalla paranatamaan tehokkuutta. Itse käytän kannabista rauhoittamaan trippiä kun se jo loppupuolella, tulee positiivinen mieliala. Olen myös miettinyt eri psykedeelien yhteiskäyttöä pienillä annostuksilla. Joskus se huono trippi voi osua kohdalle vaikka kuinka varoisi ja saattaa olla traumaattinen kokemus, joita yritän vältettä. Mulle ei ole tullut huonoa trippia tai ainakaan mitään kauheaa, mitä monille kavereille taas on tullut, ainakin heidän sanomiensa mukaan. Albert Hoffman sai myös huonon tripin omasta LSDstä.