Itse en ole paljoa yli 1g cubeja ottanut ja aina on aika hanskassa homma pysynyt , viime satsit tais olla 0.4 jonka koin aika miellyttäväksi ekalla kerralla , viikko sen jälkeen sama määrä ja jäi jotenkin vajaaksi mutta sekin lähinnä euforian puolelta. Käsittääkseni kynnys on noin 0.25 , ajattelin joku viikonloppu tuossa kokeilla sitä löytämilläni semeillä kun niitä noin 0.2-0.3 tuli ( määrät kuivattujen painoja ) , kannabista olen samalla kyllä ottanut kun olen näitä ns.minimi kokeiluja tehnyt . Parhaat eurforiat ikinä tuli noin 0.5g cubeniksen kanssa kun "nousujen" kohdalla poltin pesällisen kukkaa, ei pystynyt muuta ku ns. ryvetä hyvässä olossa ja ihmetellä miksi musiikki kuullosti niin taivaallisen hyvältä ( taisi olla joku Chill Out -kokoelma ).

Tämä teksi kuuluisi käyttökokemuksiin, mutta laitan tämän tänne, koska tämä koskee enemmän sienten annostusta kuin trippiä. Todellisuudessa tämä koskee aika monta asiaa, mutta eiköhän se selviä tässä sisällössä. Elikkäs:

3 viikkoa sitten menetin kaiken, työn ja sitä koskevan koulutuksen. I have nothing now, mutta halu oli pitkästä aikaa rentoutua. Tämä on sitten toinen trippi, ensimmäisen kokemus on ollut se ehtodon edellytys, että olen selvinnyt tähän saakka kaiken koettelemani jälkeen järjissäni. Anteeksi, en saa vähätellä lähimmäisiä, äitiä ja muutamaa kaveria eli rakkaus ja välittäminen on myös mikä on vaikuttimena ollut kaikessa.

Asiaan! Tänään trippasin 15 suippumadonlakilla ja TARKOITUS/HALU oli uppotua musiikkiin, vain musiikkiin. Paastosin 14h eli illan ja yön. Aamulla otin 15 silokkia nassuun ja vähän mahua kyytipojaksi. 31 minuuttia meni ja sitten tuli nykäisy. makasin kirjaimellisesti 2 tuntia sängyllä peiton alla liikkumatta silmät kiinni kuunnellen musiikkia. Bändeinä oli Buckethead ja jazzia, mutta Bucketheadin kitarariffit, biisien miksaus ja progressiivisuus vei mukanaan ja yhden tunnin kuuntelin vain Buckethedia.

Typistettynä, makasin huoneessa joka oli täytettynä musiikilla. Kestoltaan olotila kesti vain 4-5h ja 3 tunnin musiikin kuuntelun jälkeen lähdin ulos nauttimaan ulkoilmasta. Ulkos päästyäni valitettavasti ikävät ajatukset pääsivät mieleeni ja mietin kaikkea hukattuja tilaisuuksia, menetyttäjä elämää vakauttavia asioita, mutta ne hävisivät suht nopeasti.

Voisin kirjoittaa yhden 4-sivuisen esseen pelkästään elämisen ja kuolemisen halusta, mutta kaikki on vain ajatuksia. Todellisuus on se, että jos et pysty muuttamaan itseäsi juuri NYT, et voi koskaan sitä tehdä.

Trippaaminen 15 kpl ja siitä alle onnistuu ja lopputulos on kiinni kokijasta ja ympäristöstä. Nyt ymmärrän sen, että tieto lisää tuskaa ja trippaaminen ei ole filosofisessa mielessä järkevää, koska kysymykset kaikesta vain lisääntyy ja vaikeutuu. Onhan toki mukana uuden oivaltamisen iloa, mutta mitä enemmän pohdit, sitä enemmän koet tuskaa:)

Tämä ei ole mikään absoluuttinen totuus vaan ajatuksia pienellä määrällä saadusta olotilasta TODELLA ikävässä elämäntilanteessa.... Mitä vähemmän ajatuksia on mennyttä tai tulevaa kohden, sitä enemmän voi keskittyä tähän hetkeen ja kaikkeen siihen mikä siihen liittyy. Kait se on tämä filliksen loppuajatus... jos settingit on todella huonot, ympäristö, seura, sää, KAIKKI, niin ajatukset voi käänytyä todella huonoksi mutta "oikeassa" ympäristössä ihminen vain nauttii ja rakastaa kaikkea entistä enemmän... Eihän meillä ole mitään muuta kuin sekunnit joita elämme. Tulevaisuus on vain haave mitä jokainen maalaa mieleisekseen, mutta sen särkyessä ei ole kuin se mikä on NYT, rakkaat, läheiset, SINÄ.

3 viikkoa sitten menetin kaiken, työn ja sitä koskevan koulutuksen. I have nothing now, mutta halu oli pitkästä aikaa rentoutua. Tämä on sitten toinen trippi, ensimmäisen kokemus on ollut se ehtodon edellytys, että olen selvinnyt tähän saakka kaiken koettelemani jälkeen järjissäni. Anteeksi, en saa vähätellä lähimmäisiä, äitiä ja muutamaa kaveria eli rakkaus ja välittäminen on myös mikä on vaikuttimena ollut kaikessa.

Anteeksi epämääräinen kuvaus, mutta lähinnä tarkoitin sitä tilaa kun on opiskellut johonkin ammattiin, menetät työsi etkä enää voi käyttää samaa koulutusta yhtään mihinkään. Kaikki ns. alusta, mutta ymmärrän toki kritiikin ja aivan aiheesta tulikin:)

Itse nautin tässä taannoin viisi suippumadonlakkia, pari pientä ja pari vähän suurempaa (ei mitään havaintoa grammamäärästä). Silppusin pieneksi ja liotin ensin 15min tulikuumassa vedessä välillä sekoitellen, siivilöin veden uuteen astiaan ja liotin jäljelle jäänyttä muhjua vielä n. 10min uudessa vedessä, minkä jälkeen yhdistin nesteet ja hävitin sienimateriaalin. Hieman sitruuna-inkivääriteetä mausteeksi ja nopeaan tahtiin kurkusta alas. Syömättä olin useita tunteja ennen tätä.

Ensimmäiset vaikutukset huomasin 20min päästä ja huippu koitti noin tunnissa. Olotilaa voisi kuvailla jotakuinkin "toinen jalka lovessa, toinen todellisuudessa-oloksi"; psykedelianuppia oli aivoissa selvästi käännetty pari pykälää isommalle, mutta mitään totaalista siirtymistä ei tapahtunut. Normaaleihin asioihin keskittyminen onnistui helposti, mutta ajatus kulki selvästi normaalista poikkeavasti, musiikki kuulosti paremmalta, värit olivat syvempiä, jne. Sohvalla silmät kiinni maatessa ajatuksiin vajonneena näkyi jopa melko eläväisiä visuaaleja.

Neljän tunnin päästä jäljellä olivat enää vain raukea hyvänolontunne ja kokonaisvaltainen tyytyväisyys. Uni tuli hyvin ja seuraavina päivinä oli huomattavissa normaalia selkeästi iloisempi ja rauhallisempi mieliala. Jokainen tietysti tavallaan, mutta itse koin tämän piene(hkö)n annoksen jopa terapeuttisempana ja miellyttävämpänä kuin "normaalien" satsien psykedeliaryöpytyksen. Sekin on tietysti aina välillä paikallaan, voin kuitenkin suositella kokeilemaan tällaistakin lähestymistapaa, jos annokset muuten ovat aina olleet vähintään se 20-25 kpl.

Mainittakoon vielä että teen valmistelu suoritettiin melko shamanistisin elkein ja olosuhteet olivat muutenkin sopivan mystilliset, sekä psykedeelinen kokemus tuttu asia, joten voi olla ettei kokemattomampana tai huonommissa olosuhteissa olisi noinkaan voimakkaita vaikutuksia tuntenut, saatika tunnistanut.

Ennen preferoin aina vähintään 2,5 g annoksia cubensista, mutta olen alkanut tykätä pienemmistäkin annoksista hurjasti. 0.5–1 g saa luovuuden kohoamaan pilviin ilman että olosta tulee sekava. Mieli avartuu ja sisäinen monologi muuttuu positiivisemmaksi ja rakentavammaksi, luonto näyttää satumaisen kauniilta ja ulkoilusta tulee yhtä seikkailua, videopeleihin immersoituu voimakkaasti ja ihmisten kanssa on ihanaa bondata.

Viimeisimmällä tripilläni otin 0,7g cubensista. Psilosybiini pärähti suihkussa samalla kun kylpyhuonetta valaissut kynttilä paloi loppuun ja hetkessä koko tila täyttyi hilpeistä visuaaleista. Olin nousujen ajan meditoinut yrittäen päästää irti murheista, mutta sienten vaikutusten iskettyä huolilla ei ollut enää mitään sanottavaa kun elämänilo ja veikeä energisyys syrjäyttivät kaiken negatiivisuuden. Jäin kikattamaan ja tunnustelemaan lämmintä vettä sekä muutoksia tajunnantilassani odottamattoman voimakkaan euforian täyttäessä mut hetkessä kokonaan. Suihkun jälkeen kierin hetken sängyssä hilpeänä ja sinkosin sitten täynnä energiaa lähimetsään larppaamaan.

...olen alkanut tykätä pienemmistäkin annoksista hurjasti. 0.5–1 g saa luovuuden kohoamaan pilviin ilman että olosta tulee sekava. Mieli avartuu ja sisäinen monologi muuttuu positiivisemmaksi ja rakentavammaksi, luonto näyttää satumaisen kauniilta ja ulkoilusta tulee yhtä seikkailua, videopeleihin immersoituu voimakkaasti ja ihmisten kanssa on ihanaa bondata.

Sama homma. Pienet annokset (0.7±0.2 g) olleet olleet luonnollinen seuraus muutamasta huonosta sienisyksystä ja myös siitä, että harvemmin on aikaa tai inspiraatiota ottaa enemmän. Kuten usein on sanottu: luonnollinen on hyvä!

Pienet annokset avartavat luovuuden väyliä, syventävät suhdetta luontoon ja hoitavat hellästi mieltä. Kirkkaan syysyön tähtitaivas näyttää uskomattomalta ja luonto muutenkin on hämmästyttävän kaunis. Yhtä kaunis kuin aina, mutta se on joskus helpompi huomata pienissä psiloissa. Sitä ihmeellisempiä visuaaleja en ole useinkaan kaivannut.

Muutama kerta on mennyt suurelta osin pyöräillessä. Joskus olen makaillut makuupussissa ja katsellut taivasta kyntäviä satelliitteja tai männynlatvojen heilumista voimakkaassa tuulessa. Ei sen kummempaa, mutta siinähän onkin kaikki.

Pitää kirjoittaa oma kokemus pienistä annoksista, vai voisiko sanoa mikroannos?...

On ollut ensimmäinen syksy kun olen etsinyt/löytänyt silokkeja alueeltani. Löysin reilu 100 silokkia syksyn aikana, kuivasin ja varastoin löydökseni.
Olen lukenut ja opiskellut psilosybiinisienten käyttöä ja ylipäätään lukenut psykedeeleistä paljon ja siksi tänä syksynä kyseinen sato suuren etsinnän jälkeen on saatu kasaan.

Kun sienet oli kuivattu (sanomalehden päällä pari kolme pv), pakkasin sienet minigrip pussiin jossa kosteuspussi ja imaisin ilmat pois. Tämän jälkeen laitoin lasipurkkiin.

Viikkojen kuluttua asiaa  kelattuani ja opiskelleeni päätin ottaa kauniin päivän kunniaksi muutaman sienen, otin 4 kuivattua keskikokoista silokkia.  Sienet otettuani kävelin pihallani ja mietin mitä tapahtuu... jännitti paljon, lähdin noin 15 minuutin jälkeen kävelemään katsomaan mitä isäni tekee kotonaan. Mietin että eihän näin vähäinen annos mahda kovinkaan tuntua ja muuttaa tuntemuksiani. Pääsin lapsuuteni kotiin (olen reilu 20v) isäni vaihtoi uutta astianpesukonetta rikkoutuneen tilalle ja oli muutenkin kiireinen. Pikkusiskoni pyysi minua pelaamaan korttia, minä suostuin. Aloitettuamme kortin pelaamisen alkoi tuntua sienten vaikutus, päähäni nousi ikäänkuin paine että nyt sienet rupeaa takomaan. Yritin pelata siskoni kanssa korttipelin loppuun mutta tuntui että pitää siirtyä sivuun että nyt alkaa tapahtumaan, tuntui että etäännyn muista läsnä olevistani.  Sanoin että en jaksa nyt pelata ja lähdin kävelemään kotiin noin 200m päähän kotipaikaltani.

Tuntui siltä että katson maailmaa ikäänkuin etäämältä ja kelaisin vain asioita. Kotiin päästyäni makasin vain sängyllä ja katsoin kattoon mitä tapahtuu.
Mitään visuaalisia muutoksia en huomannut, muutakuin ehkä lievän kirkkauden väreissä. Lievä paine tuntui päässä jostain syystä.
Tuntemukseni parin 3 tunnin aikana olivat vain sellaiset että haluan olla etäällä muista ihmisistä ja kelailla asioita ja miettiä mitä olen tehnyt ja mitä tulevaisuudessa haluan.
Seuraavat päivät ja viikot tuntuvat todella herättäviltä ja pääsin ikäänkuin lähemmäksi muita ihmisiä.
 
Haluaisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia onko muut kokenut samanlaisia tuntemuksia pikkuannoksilla?

Pitää kirjoittaa oma kokemus pienistä annoksista, vai voisiko sanoa mikroannos?...

On ollut ensimmäinen syksy kun olen etsinyt/löytänyt silokkeja alueeltani. Löysin reilu 100 silokkia syksyn aikana, kuivasin ja varastoin löydökseni.
Olen lukenut ja opiskellut psilosybiinisienten käyttöä ja ylipäätään lukenut psykedeeleistä paljon ja siksi tänä syksynä kyseinen sato suuren etsinnän jälkeen on saatu kasaan.

Kun sienet oli kuivattu (sanomalehden päällä pari kolme pv), pakkasin sienet minigrip pussiin jossa kosteuspussi ja imaisin ilmat pois. Tämän jälkeen laitoin lasipurkkiin.

Viikkojen kuluttua asiaa  kelattuani ja opiskelleeni päätin ottaa kauniin päivän kunniaksi muutaman sienen, otin 4 kuivattua keskikokoista silokkia.  Sienet otettuani kävelin pihallani ja mietin mitä tapahtuu... jännitti paljon, lähdin noin 15 minuutin jälkeen kävelemään katsomaan mitä isäni tekee kotonaan. Mietin että eihän näin vähäinen annos mahda kovinkaan tuntua ja muuttaa tuntemuksiani. Pääsin lapsuuteni kotiin (olen reilu 20v) isäni vaihtoi uutta astianpesukonetta rikkoutuneen tilalle ja oli muutenkin kiireinen. Pikkusiskoni pyysi minua pelaamaan korttia, minä suostuin. Aloitettuamme kortin pelaamisen alkoi tuntua sienten vaikutus, päähäni nousi ikäänkuin paine että nyt sienet rupeaa takomaan. Yritin pelata siskoni kanssa korttipelin loppuun mutta tuntui että pitää siirtyä sivuun että nyt alkaa tapahtumaan, tuntui että etäännyn muista läsnä olevistani.  Sanoin että en jaksa nyt pelata ja lähdin kävelemään kotiin noin 200m päähän kotipaikaltani.

Tuntui siltä että katson maailmaa ikäänkuin etäämältä ja kelaisin vain asioita. Kotiin päästyäni makasin vain sängyllä ja katsoin kattoon mitä tapahtuu.
Mitään visuaalisia muutoksia en huomannut, muutakuin ehkä lievän kirkkauden väreissä. Lievä paine tuntui päässä jostain syystä.
Tuntemukseni parin 3 tunnin aikana olivat vain sellaiset että haluan olla etäällä muista ihmisistä ja kelailla asioita ja miettiä mitä olen tehnyt ja mitä tulevaisuudessa haluan.
Seuraavat päivät ja viikot tuntuvat todella herättäviltä ja pääsin ikäänkuin lähemmäksi muita ihmisiä.
 
Haluaisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia onko muut kokenut samanlaisia tuntemuksia pikkuannoksilla?

Mikrodosen kokoiset annokset on omasta mielestäni parasta ottaa ulkoillessa ja myös meditoidessa/joogassa. Myös musiikin kuuntelun kanssa toimii joskus hyvin. Omat kokemukset sosiaalisista tilanteista mikrodosettelun aikana ovat olleet melko neutraaleja. Ehkä sosiaalisimmilla ihmisillä tämä toimii mutta omat kokemukset ovat mennneet tällä tavoin vähän hukkaan. Tämä voi myös johtua sopimattomasta seurasta. Ehkä samoissa tunnelmissa olevan toisen henkilön kanssa tämä toimisi.

Itse aloitin myös mikrottelemalla. Jos mikrottelu on päätavoite, niin kannattaa kokeilla makroannoksia ainakin jokusen kerran, jotta oppii löytämään ne todelliset efektit myös mikroista.

Omat kuvitelmani mirkoista ennen makroja oli pääasiassa placeboa. Mutta nyt kokeneempana tunnistan hyvin selvästi mikroannoksen vaikutukset. Vaikutukset on hyvin toistettavat (joka kerta samat) ja tekee niiden hyödyntämisestä helppoa (osaa ottaa oikeassa tilanteessa).

Mitä tarkoitat makroannoksilla?