Kokeilin kerran kymmenellä silokilla. Visuaaleja näkyi jonkin verran. Kun keskittyi, tapetti alkoi vähän elämään ja muuttamaan väriä. Näköaisti ja yleensäkkin aistit tarkentuivat. Musiikin kuunteleminen oli erityisen viihdyttävää. Itsellä Beatles toimi siinä tilanteessa tosi hyvin. Koin myös piitämisen mukavaksi. Olo oli hilpeä mutta samalla rauhallinen. Suosittelen kokeilemaan!

Vaikuttaako tällainen toleranssiin? Esim. onko epäfiksua syödä yksi sieni muutamaa päivää ennen trippiä?

Ei vaikuta.

Kokemukseni cubensisten annostelusta itselleni on vielä varsin rajallista, mut yllätyin viimeisimmästä tripistä melkoisen paljon.

Ensimmäisellä kertaa syödessäni aloitin muistaakseni 2,2g annoksella, joka aiheutti hyvin voimakkaita visuaaleja, mutta samanaikaisesti ihmeellisen selkeän olon, ilman mitään todellisuudentajun hämärtymistä. Tuolloin söin parin tunnin päästä toisen samankokoisen satsin lisää, mikä ei sekään voimistanut trippiä vaan varmaan vain lisäs sen kestoa.

Sen jälkeen olen nauttinut pariin otteeseen 3-4g annokset, joilla todellisuudentajun katoaminen on ollut varsin vahvaa, tosin se tuntuu liittyvän osittain myös tietynlaiseen keskittymiseen. Viimeisimmän trippini tein pienellä annoksella ja varsin impulsiivisesti. Ajattelin vaan eräänä yönä myöhään että voisin kokeilla millaisen olon pienellä annoksella saa, ja voisiko niissä oloissa esim. olla ihmisten ilmoilla. Söin tyhjään mahaan 1,2g sieniä, enkä todellakaan odottanut mitään erityisen vahvaa vaikutusta. Joskus reilun tunnin jälkeen pamahti sit yllättäen melkoinen matka päälle, visuaalit huomattavasti vahvempia kuin ensimmäisellä kerralla, ja todellisuudentajun häviäminen samaa luokkaa kuin noilla 3-4g annoksilla. Lisäksi pahoinvointia oli huomattavasti enemmän kuin koskaan aiemmin, ja nousuissa alkanut kuumotus kesti todella pitkään, kun aiemmin huipulla nousujen kuumotukset aina loppuivat. Matkan syvyyteen ei myöskään tarvittu mitään keskittymistä, päinvastoin yritin välillä psyykata itseäni selkeämmäksi, tuloksetta. Intensiivinen matka ei tosin kestänyt kuin parisen tuntia, vaikkakin tuntui todella pitkältä.

Mietin, että onkohan sienien vahvuudessa ollut eroa, viimeisimmät olivat eri satoa kuin aiemmat, tosin samasta printistä kasvatettuja. Vai vaihteleeko matkan intensiteetti suuresti vain sen mukaan, mitä sienet kullakin kerralla päättävät antaa.

Taisipa olla niin, että lakissa on 20% enemmän psilosybiiniä kuin varressa, oliko pieni annos "lakikas"? Ja muistaakseni se myös riippuu siitä, kauanko sienet ovat ehtineet olla säilössä, sillä happi tuhoaa psilosybiiniä pikkuhiljaa. Mutta joka tapauksessa, hyvin paljon tripit riippuvat henkisestä olotilasta sillä hetkellä. Ei pitäisi koskaan odottaa yhtään mitään, niimpä teonanácatl pääsee yllättämään. 

Itse olen ottanut aikaslailla pieniä annoksia (< 2g) useina viimetrippeinä johtuen kunnioituksesta sieniä kohtaan. Olen huomannut sen, että siihen olotilaan alkaa tavallaan tottua, eikä siellä tapahdu mitään visuaalisesti uutta, pikemminkin tuntuu, että visuaalit ovat lähes täysin poissa..  Mutta tavallaan helpottunut olo, niinkuin olisi kiivennyt "ensimmäiselle portaalle" ja olisi valmis siirtymään taasen vähän ylemmäs. Ensi kerralla pari grammaa. Riippuen olotilasta..

Mä oon havainnu et ihan tosi pienillä annoksilla (ainakin omalla kohalla) tuo oman haasteensa matkaan se irtipäästäminen joka on mulle aina ollu muutenki jostain syystä vaikeampaa ku monilla muilla. Isoilla annoksilla ne nousut "repäsee" sen verran lujasti että siinä ei paljoa kykene kiinnipitämään. Sen sijaan kun on pieni annos löydänki itteni aivan uusien(vaikeampien?) kysymysten ääreltä.

Esimerkiksi se tunne joka normaalisti tulee vähän ennen huippuja: "Mitä mä täälläkin nyt taas teen. Ei osaa olla mitäänkäänpäin. mitä mä oikeen teen. Täällä sitä taas ollaan", mutta joka sitten huippujen myötä haihtuu kokonaan, jää helposti hallitsevaksi tunteeksi kokomatkalle pienillä annoksilla. Kutsun tuota ilmiötä nousuksi ilman huippua.

En tiedä oonko kirjottanu joskus tämän tänne, kun on ainakin pitäny pitkän aikaa.. Pienet annokset vaikuttavat lähes pelkästään psyykeeseen, mutta siihen ne vaikuttavat valtavasti. Visuaalisesti ei välttämättä tapahdu mitään.

Tuntuuko keholliset vaikutukset susta merkittäviltä psykedeeleissä?

Mutta fyysiset olot jäävät 100-0 psyykkisten vaikutusten jalkoihin jos on niikseen, kun tietää että keho kyllä on kondiksessa, mutta mieli ei välttämättä ole.

En tarkoita epäkondista. Tarkoitan sitä, että ainakin itelläni psykedeelit muuttaa pienilläkin annoksilla tosi paljon sitä miten koen kehoni ja fyysisyyteni. Vaihtelee varmasti senkin suhteen, miten eri ihmiset muutenkin - selvin päin - kokevat kehollisuuteni, mutta itelleni mikä tahansa psykedeeliannos tuntuu tosiaankin nyrjäyttävän kehoa.

Musta tuntuu, että tämä psykedeelien vaikutus jää monilta huomaamatta. Ehkäpä kehollisuus muutenkin.