Uskon että riippuu hirveän paljon siitä ihmisestä. Se täytyy muistaa että hekin ovat ihmisiä. Heidän pitäisi olla mahdollisimman objektiivisia kaiken suhteen mutta kukaan ei ole robotti joten heidän omat kokemukset, käsitykset ja aikalailla kaikki vaikuttaa siihen miten suhtautuvat asioihin. Toisaalta surullista mutta että varmasti on tuolla alalla ihmisiä jotka ovat vaan "töissä" eikä heillä oikeasti kiinnosta auttaa ihmisiä..

Kävin 3 kertaa psykologilla. Tilanne oli tietyllä tapaa ns. epätoivoinen. Ei välttämättä oman mielenterveyden kannalta mutta parisuhdedynamiikan sekä puolison mielenterveyden osalta. Noh siitä huolimatta päätin luottaa salassapitovelvollisuuteen ja kerroin että olen lääkinnyt itseäni taikasienillä ja siksi en ole itse aivan niin huonossa jamassa kuin ehkä olin muutamia kuukausia sitten silloin. Vaikka tällä asialla ei välttämättä hirveänä merkitystä ollut siihen miksi olin siellä psykologilla, (ehkä naiivisti) ajattelin että jos tänne tullaan, pelataan avoimin kortein. Muutoin tästä ei ole hyötyä.

Tällähän ei pitäisi olla mitään väliä mutta kyseessä oli keski-ikäinen nainen. Session päättyessä iski valtava katumus siitä kun paljasin tavallaan kontekstiin epäolennaisen seikan, eli sienet. Ajattelin että seuraava sessio tulee olemaan vähintään nihkeä ennakkoluulojen yms yms. takia. Yllättynythän hänkin selvästi oli kun paljastin sienikokeilut.

Väärässä olin. Seuraavassa sessiossa hän oli hyvinkin utelias siitä miten koin sienten auttavan, mikä oli toimintamekanismi (ei tiennyt ennakkoon juuri mitään, oli lukenut aiheesta "jotain").

Sienistä ei sitten sen toisen session alun "selonteon" jälkeen tehty mitään numeroa. Voihan olla että hän ei paljastanut oikeaa luonnettaan tai suhtautumistaan asiaan mutta ainakin hyvin näytteli kiinnostustaan eikä tuominnut.

Toisaalta, myöhemmin olen käynyt juttusilla psykologisen sairaanhoitajan kanssa joka taas tuntui olevan niin putkinäköinen nimenomaan mielialalääkkeiden tehon suhteen että hälle en uskaltanut mainita sienistä. Muutaman kuukauden kävin juttelemassa kerran viikkoon hänen kanssaan ja söin 1kk ajan mielialalääkkeitäkin. Itselääkitystä myös sienillä ja kannabiksella. Oman subjektiivisen kokemuksen perusteella nimenomaan tuona aikana käydyt sienireissut ja kannabis ylipäätään oli se oikea lääke. Tämä psykologinen hoitaja vaan tuumi jatkuvasti loppua kohden että kuinka hyvin tässä olen päässyt asioissa eteenpäin ja vieläpä hänen mielestään yllättävänkin nopealla tahdilla normaaliin nähden ja kyseli että mitä on tapahtunut? Vastaus oli aina jotain "oon pohtinut asioita todella paljon" ja hän taas kiitteli lääkkeitä.

Nyt jälkikäteen harmittaa kun en sitten maininnut niistä luonnon tuotteista.. Toisaalta, ei vara venettä kaada.

Ihan vaan konktekstin vuoksi voisin mainita että sienet oikeastaan tavallaan minun tapauksessa alunperin laukaisi masennuksen. Tai ehkä laukaisu ei ole oikea sana mutta tulin tietoiseksi siitä että mullahan, tai meillä parisuhteessa ei ole kovin hyvä olla vaikka ihan muuta kuvittelin (valehtelin itselleni..) Mutta jälkikäteen ajateltuna se oli silti hyvästä. Sienet myös auttoivat prosessoimaan asian ja löytämään sinne ongelmien juurille. Ne toki auttoivat ymmärtämään asioita muutenkin ja näkemään maailman todella erillä tavalla. Kannabis siinä ohessa työkaluna.

Ja tämä prosessi on kestänyt jo pari vuotta eikä varmasti vieläkään ole täysin ohi. Onko se ikinä kellään?

Tässä nyt tuli ehkä liikaakin omaa tarinaa mutta koin että on hyvä selittää kontekstia eikä vain parin lauseen mielipidettä. Näin mulla, ehkä jollain toisella erillai.

Komppaan tuota, että riippuu valtavasti henkilökunnasta. Kaikki eivät suhtaudu positiivisesti tai neutraalisti, mutta myös niitä ihmisiä on, jotka osaavat katsoa tilannetta kokonaisuutena ko. henkilön näkökulmasta.

Itse olen kertonut sienten käytöstä yksityisessä psykoterapiassa, koska koin, että terapeutti ei voi hoitaa minua omana itsenäni, jos en ole oikeasti avoin. Yritin siis todella hyötyä terapiasta tuolloin. Hyvänä puolena tässä oli, että ko. terapeutti kirjasi asioita ainoastaan kynällä paperille eikä koskaan OmaKantaan tai muualle, josta tieto olisi levinnyt. Huono puoli taas oli, että eipä tämä osannut myöskään suhtautua asiaan neutraalisti, koska toimi päivisin ison sairaalan päihdepuolella yksityisen toimintansa lisäksi (tai oli ainakin toiminut).

Sienistä voi puhua monella tavalla. Voi kertoa esimerkiksi unista tai kokemuksista meditaation aikana tms. neutraalia, jota vastaan ei hyökätä vanhasta kokemuksesta. Olennaisintahan olisi ongelmaton ja hyvä suhde hoitopuoleen, mutta tätä ei pysty aina itse valitsemaan. Toki jos menee kuvailemaan erittäin rajuja trippejä, joissa kokee egokuolemia tai kaiken olevaisen hajoamista palasiksi, saattaa se nostaa joitain kulmakarvoja, joten ihan toimiva ei tämäkään ratkaisu ole.

Kannattaa huomioida myös, että tiettyjä mielenterveyden osa-alueita tutkittaessa henkilöltä otetaan huumeseula huumeiden aiheuttamien "ongelmien" poissulkemiseksi. Tällöin esimerkiksi kannabiksesta kärähtää erittäin herkästi, jos on päivittäiskäyttäjä, eivätkä kannabinoidit ehdi hävitä elimistöstä aivan heti. Itselleni tämä tehdään nyt, kun minulta aletaan tutkimaan keskittymishäiriön/aspergerin mahdollisuutta neuropsykiatrian polilla. Seulasta onneksi ainakin asialliselta hoitotaholta kerrotaan etukäteen.

Yleensäkin näitä asioita (kuten myös muita tällä hetkellä laittomia rohdoksia/päihteitä) ei kannata julkisella puolella ottaa puheeksi. Siihen tulokseen oon ainaki tullut kuultujen kertomusten perusteella. Ja vaikka ne ei toteais sitä käyttöä millään (kusitestit), niin silti ongelmia voi tulla mm. omakantaan.

Mutta entäs sitten nämä järjestöpuolen tahot? Kuten Mieli ry jne., jos tulee jotain aiheeseen askarruttavaa?
Nämä ei tietääkseni kirjaa näitä yhtään mihinkään.

Mäkin olen sitä mieltä että ei kannata kertoa huumeista lääkäreille ainakaan julkisella, mutta samaa porukkaa on myös yksityisellä.
Kerran olen yli 5v sitten käynyt psykiatrisella Malmin polilla, kun oli masennusta ja leikkauksen jälkeen vielä paheni tilanne siihen pisteeseen että oli pakko mennä. No kyllä siellä nyt varmaan kannatti käydä, koska tilanne parani nukahtamislääkityksen ansiosta  ja ehkä masennuslääkityksen. Siihen asti oli ihan hyvä, kunnes menin sanomaan että olen käyttänyt joskus kannabista, mutta silloin en ollut moneen kuukauteen. Sanoi psykiatri, että tulee psykoosi ja samaa sanoi ahdistuspsykologi vuosia myöhemmin, vaikka itse olen kokenut kannabiksen auttavan psykoosiin, masennukseen ja nukahtamiseen ainakin, sekä kipuhin. Suosittelen aina sanomaan, jos kysytään lääkärissä päihteistä, tai valtion viranomainen: "En ole ikinä käyttänyt huumeita"
  Siitä lähtien aloin käyttämään kannabista lääkekaytössä, koska koen sen toimivan paremmin ja vain minimaalisella osalla haittavaikutuksia.
Nyt kiinnostaisi psykedeelien käyttö kipulääkkeenä, koska muutamat opiaatti kipulääke tärinät kärsineenä, niin olisi kiva jotain muuta löytää ja kannabista on tullut käytettyä aika paljon ja joutuu pitämään taukoja tai sit määrät menee liian korkeaksi.
 Jos yhtään on biologiaa luettu, niin survival of the fittest on varmasti tuttu, ainakin näille lääkäreille ja osa lääkäreistä Darwinin opin mukaan pitää itseään ruokaketjun huipulla olevina kaikista maailman eläimistä kovinpana tappajana. Kannattaa olla vähän varuillaan, lääkärillä on lupa tappaa.
Muilla voi olla erilaisia kokemuksia.