Kävin muutama viikko sitten autolla Pohjois-Pohjanmaalla, jossa oli valokuvauskausi pidemmällä. Nyt tällä viikolla kävin Uudenmaan alueella ja kameraan osui n. kolmekymmenttä kuvattavaa yksilöä. Eli näyttää olevan kohtuu hyvä tilanne Etelä-Suomessa viime vuoteen verrattuna.
Tiedän tuon tunteen, että miksi ei mitään löydy vaikka kovasti etsin? Alkuun menee vain paljon aikaa kasvupaikkojen löytämiseen ja se pitää hyväksyä. Hommaa ei ole tehty todellakaan helpoksi. Joskus voi tuntua, että tekisi mieli luovuttaa. Mutta kun venyttää pinnaa ja jaksaa nähdä vaivaa, lopulta löydät hyvän valokuvauspaikan. Siellä vaivat palkitaan ja voi valokuvata innostuksesta.
Vaikka paikka näyttäisikin ihanteelliselta, niin se ei välttämättä tarkoita että, joka paikka rehottaa täynnä kuvattavaa. Joku pieni nurkkaus kuolleiden lehtien alla voi olla ensimmäinen jemma, josta lähteä liikkelle. Lisäksi maastoa ja kasvillisuutta oppii lukemaan muutamien kymmenien etsintökertojen jälkeen aina vain paremmin sitä mukaa kun aistit kehittyvät.