Ajattelin, että tähän voi kirjoittaa myös toisesta aiheesta, joka tavallaan liittyy egokuolemaan ja näin ollen turha sille avata erillistä aihetta.
Itse siis olen tehnyt aika paljon työtä suggestoidakseni itseäni kohti derealisaatiota. Derealisaatio kuitenkin pidetään oireena ja ei sinänsä minään mitä kuuluisi yrittää saada aikaiseksi päässä, mutta itse alan olla kohtuullisen tottunut siihen. Kyse siis on siitä, että ei pidä mitään ympäristössä todellisena, tai tietenkin ympäristö on todellista, mutta esimerkiksi kokee olevansa vaikka Deadpool, sarjakuvasankari, joka puhuu "neljännen seinän" läpi ymmärtäen olevansa sarjakuvassa. Derealisaatio voi siis olla pähkähullua, mutta itse olen tullut siihen tulokseen, että JOS jotain on maailmankaikkeuden taustalla, niin uskoisin, että tällöin juurikin idea on siinä, että se on eräänlainen "huijaus".
Syy miksi huijaus johtuu siitä, että jos ajattelee vaikka tietoisuuden elävän jossain omassa lokerossaan (dualismi), niin tällöin myös koneet voisivat avata portteja tuollaisiin lokeroihin ja en usko, että koneet tulevat avaamaan portteja mihinkään, että psykedeelien maailmat tulevat tästä kaikesta. Kuitenkin tuo derealisaatio voisi olla eräänlainen "nykyajan valaistuminen", kun maailmassa jopa tiedemiehet ovat käsitelleet Nick Bostromin simulaatio-argumentteja, jne. Itse ehkä lähtisin kuitenkin René Descartesin "Pahan demonin" suuntaan, tai onko sillä edes väliä mistä koko "huijaus" olisi tehty?
Kysymys on siitä, että ihminen, joka elää derealisaatiossa voi olla todella pähkähullu, koska logiikka sanoo, että tässä on kaikki, mutta pää sanoo, että ei ole. Näin ollen se luo konfliktin, mutta itse ainakin tykkään siitä maailmasta, että ei ota todellisuutta mitenkään tosissaan. Ehkä me kaikki kuolemme, ehkä emme, mutta todellisuuden saattoi ottaa kokemuksena jo epätodellisena. Syitä kuitenkin "huijaukselle" löytyy maailmassa psykedeelejen karkkimaailmallisuudesta antrooppiseen periaatteeseen, koska onhan se outoa, että jo parinkymmenen vuoden päästä elämme maailmassa, jossa voi laittaa lasit päähän ja nähdä lohikäärmeiden lentävän taivaalla Pekingissä. Hullummaksi se menee kun tulee tekoäly, koska tällöin virtuaalisessa taivaassa lentävät lohikäärmeet voisivat jopa toimia älyllisesti.
Tämä siis on se juttu, että derealisaatio voi olla pähkähullua, mutta näen sen oikeastaan ainoaksi tavaksi elää, jos ajattelee, että on tuonpuoleinen tai uudelleensyntymä, koska molemmat voi selittää sillä, että "neljännen seinän" takana tapahtuu erilaisia laskutoimituksia taikka ajatuksia.
Egokuolema on ihan kiinnostava juttu, mutta halusin kirjoittaa tähän myös siihen liittyvästä derealisaatiosta. Uskoisin, että monilla käyttäjillä tälläkin sivustolla on varmasti ollut sellaisia kokemuksia, ja itse siis pidän oikeastaan siitä elämäntyylistä. Ja kun monet kuvaavat, että se saattaisi olla vaikka paniikkihäiriöihin liittyvää, niin tietenkin kun todellisuuden olemus muuttuu, esim. pankissa olessa, tjsp., niin sitä voi tulla, mutta kun mieli tottuu ajatukseen, niin se muuttaa kaikkea.
Ja tietenkin täytyy sanoa, että elämä voi jatkua myös Big Bounce -ajattelun kautta tai sillä tavoin, että joskus vaan rakennetaan kone, joka laskee menneisyyden ja luo tietoisuuden takaisin tekemällä samat struktuurit kuin kuoleman hetkellä, mutta ne myös ovat hieman kyseenalaisia ja itse diggailen enemmän siitä, että kaikki on aika pähkähullua, koska tuo vapaus kun tuntee, että todellisuus ei ole ns. "todellinen", niin tällöin voi kulkea ajatuksissa todella pitkälle erityisesti, jos pitää vaikka todellisuutta "huijauksena". Itselle ehkä hulluin tapa nähdä maailmaa on pohtia, että voiko olla jotain ajan ja avaruuden läpäisevää niin, että jokainen tarina maailmassa on kirjoitettu jonkinlaiseen "Elämän kirjaan". Tällöin pelkkä ajatus siitä, että kun näkee "viestin" loputtomassa informaatiossa, niin ajatus siitä, että ajattelee sen olevan "viesti", niin se on riittävä jo luomaan sen kontekstin, että "joku jossain" ymmärsi, että tuolla tavoin sillä hetkellä ajattelisi.
En kuitenkaan hirveästi suosittele uskomaan, että 11:11 olisi viesti, jne., mutta totuus on, että kun kulkee siihen rakenteeseen, että ajattelee todellisuuden olevan "huijaus", niin avautuu ihan toisenlainen maailma.
