Matkalippu avaruuteen


Keittiöproosa sekä olohuoneriimi,
nikotiini, etanoli, psilosybiini.
Näillä sitä taiteilijan imagoa luodaan.
Happoon kieli kastetaan ja taikalitku juodaan.


Kerroinko kun ongelmista tahdoin päästä mäkeen?
Tutustuin McKennaan sekä tryptamiiniväkeen.
Avaruuteen lensin ihan tajutonta spiidii.
Sinisedän mielestä vain olin aika diidii.


Eihän täällä pallon päällä muuten kyllä jaksa.
Onneksi ei matkalippu avaruuteen maksa
työttömälle hipillekään sentään ihan liikaa.
Pakko mennä kohta vähän visuaalii tsiigaan.


Todellisuustajuisena täällä silti kuljen
oravanpyörältä vain silmät kiinni suljen.
Vastuuntunnon vastapainoks pidän pikku kivan,
en mä aio homehtua kassalla Siwan.

__________________________

Siinä teille vähän asennetta. 

kau    -     pun    -     ki           nuk     -    kuu


e       -      lä      -      mä         ou      -      to          u       -      ni


ai       -     nut     -       ker    -   tai     -       nen



---
Se on Haiku!

PIE-NI E-DIT (PA-RAN-TE-LIN)

Simmut ummistin, sumuu imuun ja suu kii!
Mutsimuistiin mut sinkoo uusi kutsumus:
Tummis vesis tuikkivii mun tuuminnat, kun
siististi imutin ja suuntasin siihen summamutikkaan,
   aikamoista matematiikkaa muun muas mua muuntaa,
tuntuva tutina matkan mutkassa
   suunta uutta suuntaa tutkimaan,
sus siunatkoon! aktin tuntumaa, miten kutkuttaa!

JUS HAD SUM DMT.

Hei, tämä ketjuhan on aktivoitunut! Kiitoksia teille oAo ja _FOOL_! _FOOL_:in säkeet ovat aforisminomaisia pohdiskeluja ja oAo syöksyy villisti leikittelemään sanoilla.

Minä olen koittanut kirjoittaa viime aikoina jonkin verran haikuja. Niistä inspiroituneena tuli tehtyä tällainen tiukkaan muotoon sidottu, puoliksi riimittelevä, toistaiseksi nimetön tapaus (ehdotuksia otetaan vastaan, vaikka tuskin kyllä hyväksytään). Mulle tulee mieleen hieman Einari Vuorelan Vävy-runo, vaikka eihän tämä siihen tasoon yllä tietenkään:


Legenda


päivä laski
tumma metsä
kumma metsä
hämärtyi


laulu kaikui
kuuli äänen
luuli äänen
tuntevansa


varma oli:
laulaa neito
kaulaa neidon
suutelisi


pimeys kasvoi
kohti ääntä
johti ääni
syvemmälle


monet haki
tummaan metsään
kummaan metsään
eksynyttä


löydetty ei
sitä miestä
mitä miestä
haettiin


yhä illoin
kuulen äänen
luulen äänen
tuntevani


mietin silloin
sitä miestä
mitä miestä
haettiin

- - -

EDIT: Lisäilin kamaa ja nimesin runoni Legendaksi.

Kuusi tuntia, yhteensä kahdeksan
Join, söin.
Maistoin lihan,
                   itsenikin.
         Jännittää pirusti.
Jännittää!
Raketti lähtee.
      Keskipakoisvoima, tiedäthän?
             Sammuttaa moottorit avaruudessa.
                     Jättää kellumaan.
                     Olen siellä.
                                    Palaan pian.

Pakostakin tullee sienitrippi mieleen tuosta, ei mikään tietty mut ihan näin yleensä

Runollista sakkia täällä, ei voi muuta sanoa

Määpallo on paikka jossa MINÄ OLENto havaitsee itsensä tuntemalla.
Ajattelemalla MINÄ OLENto sijoittaa itsensä paikkaan ja aikaan Määpallossa.

Määpallon aika kaikkeudessa mitataan silmänräpäyksessä, joka katkaisee ajatuksen ja aloittaa sen taas uudelleen. Määpallon MINÄ OLENnon MINÄ tuntuu samalta kaikkien MINÄ OLENtojen kanssa, joskaan yksikään MINÄ OLENto ei voi vakuuttua asiasta täysin, koska kokee Määpallonsa aina hiukan erilaisena.

MINÄ OLENnolla on loputon määrä yksiä elämiä, joiden ajatteleminen Määpallolle johtaa aina loputtomiin yksinäisiin kuolemiin.

Määpallon loputtomat silmät näkevät loppuja ikuisuuteen saakka.
Se on ainainen tragedia joka lisää kipunarkoosin syvyyttä Määpallon MINÄ OLENnossa.

kolahtaa mulle, vähän niinku määpallo olis sääpallo, mut ei kai sittenkään.

   

Lainaus

Kuusi tuntia, yhteensä kahdeksan
    Join, söin.
    Maistoin lihan,
                       itsenikin.
             Jännittää pirusti.
    Jännittää!
    Raketti lähtee.
          Keskipakoisvoima, tiedäthän?
                 Sammuttaa moottorit avaruudessa.
                         Jättää kellumaan.
                         Olen siellä.
                                        Palaan pian.

Pakostakin tullee sienitrippi mieleen tuosta, ei mikään tietty mut ihan näin yleensä

no olinko sanomas samaa!:D

Ja pampula, aivan ihana tuo sinun "legenda" jotennii sellaist jänskää tunnelmaa, johon sekoittuu hekuma ja pelko yhTaikaa. etten sanoisi mystistä. myös tuosta tyylistäsi kirjoittaa pidin. mulle tippuu hyvin aina tuollanen vähän kansanomaisempi ja perinteisempi sanailu. ja se metsä on tuossa lähellä.

Että näyttääpi hienolta tämä kun on näin hienoa taidetta saatu aikaan. itseppä en ole vähään aikaan kirjoittanut vaikka alkaa hiukka tuntua siltä et olis aika. vanhemmat kirjoitukseni jostain syystä tuhoan ajoittain itse-kriittisyys tahi -sääli päissäni.

Pieni runo optatiivissa (kannattaa ääneen lukea)


Ällös pieni ystäväni
koskaan teetä maista,
piiputtele,
bongittele,
höyrypäälle höpise.

Ällös myöskään ystäväni
koskaan julkisesti,
aivastele,
taivastele,
kahlituille keikaroi.

Ällös pieni ystäväni
koskaan teetä maista.
Ällös teetä maista.
Ällös teetä maista.
Ällös teetä maista.

---

http://fi.wiktionary.org/wiki/%C3%A4ll%C3%B6s.

ällös

    (runollinen) optatiivin yksikön 2. persoonan muoto kieltoverbistä; käytetään imperatiivia lievempänä käskynä

En ole taitelijasielu nimeksikään, mutta annanpa kaikkien riesaksi  oman sanallisen antini tähän ketjuun:


Miksi on jotain sen sijaan ettei ole mitään?
Ajatus saattaa sielun hätään. Olen miettinyt:
Menneisyys on mennyt, ja jo ohi lentänyt. Vain muistot siitä muistuttaa.
Mutta myös tulevaisuus antaa, itseään turhaan odottaa.

Todellisuus on ahdistettu, pakotettu, väkisin tungettu, hakattu, raiskattu kahden harhan väliin.
Ja kiila on kärjestä, pääsen kohta järjestäni, tämä hetki. Terävämpi kuin yksikään ajatus, yksikään älyllinen kokemus.
Näin, hädän hetkellä, minua lohdutti ystäväni, kaukainen sukulaiseni, lemmikkini, rakas karvainen otus.