Pesola oli ainakin joskus fanaattinen Huuhaa Innasen fani ja zipaletta "Tallirakastaja" kailotti naisenhimoissaan. Arvata saattaa, kuinka monta neitoa on loppumetreillä ilahduttanut sanoitus "Jäin kerran tallissa tamman kanssa nalkkiin. Oli korni homma mennä lääkäriin. Miksi unhoitin turvautua talkkiin? Polte pusseissa sai mut kyyneliin".

Niistä Pesolan väännössanoituksista yksi parhaista kuulemistani on versio Kayntry Helunan La Paloma blancasta, kertsiosasta: "Uunolta palo mankka, pannaanko Aku Ankkaa?". Kyllä näitä mieleen putkahtaa vielä muitakin, täytyy kirjoitella kunhan muistaa. Vertaus David Byronin tyyliin tuntui ensin aika kaukaa haetulta, mutta sitähän se Pesolan tyyli kyllä lähentelee osumatta kuitenkaan ihan viivalle.

"Joskus Pesola poistuu viidakosta ja kulkee kaupungin kaduilla kuin kuka tahansa meistä."

Jalkapallon MM-kisat, Italia ad.1990

Pesola harrasti nuorempana aktiivisesti urheilua ja kävipä paikan päällä katsomassa jalkapallon MM-kisoja Italiassa. Tämän tarinan todenperäisyyden on varmistanut kolme henkilöä, joista kaksi seurasi tarinan kliimaksia kuuloetäisyydellä. Pari tuntemaani tyyppiä järjesti Italian MM-kisoihin matkoja Suomesta, matkapakettiin sisältyivät matkat sekä majoitus ja liput joihinkin alkusarjan peleihin. Matkaseurueiden koot vaihtelivat muutamasta aina parinkymmenen henkilön ryhmiin ja matkapaketteja tehtiin sitä mukaa, kun innokkaita kisaturisteja ilmoittautui. Tarinan kannalta oleellinen asia on, että ryhmät eivät olleet välttämättä tietoisia toisistaan (matkat, majoitukset ja matsit poikkesivat toisistaan).

Pesola innostui lähtemään mukaan muutaman muun kaverin kanssa, matka oli suunniteltu kestämään kymmenen päivää ja matkaan sisältyi kaksi ottelua Milanossa. Majoitus oli pienessä hotellissa noin 50 km Milanosta, Dervion alueella pienessä kylässä. Ryhmä saapui perille ja ensimmäinen matsikin käytiin San Sirolla fiilistelemässä, sitten tuli muutaman päivän tauko ennen seuraavaa matsia. Pesolan kaltaiselle Actin Manille odottelu on yhtä tervanjuontia ja kun italialainen sienikulttuurikin keskittyy jumaloimaan vain herkkutattia, täytyy keksiä jotain tekemistä. "V***ako me täällä istutaan, kun Milanosta pääsee nopeilla junilla vaikka Pariisiin. Mulla on kaveri parasta aikaa käymässä Pariisissa ja tiedän missä hotellissa tyyppi punkkaa, mennään ja yllätetään kaveri!"

Pesola saa pari seurueen kaveria yllytettyä mukaan ja kolmikko hyppää bussiin kohti Milanoa. Milanossa hypätään Pariisiin vievään junaan ja matka alkaa. Seurueella on tunnelma katossa, näin me maailmanmatkaajat mennään! Pariisiin saavutaan aikataulussa ja kolmikko hyppää taksiin ja antaa kuskille lapulla hotellin osoitteen. Tuonne, s’il vous plait. Hotellille päästään ja innoissaan Pesola menee respasta kyselemään, mikä mahtaa olla Mr Kukkosen (ei oikea nimi) huone, from Finland. Ollaan tekemässä kaverille big surprise, you know. Kuinkas ollakaan, hotellissa ei ole ketään Mr Kukkosta, vaikka huonevarauksia kuinka seulotaan. Perkele, tuumii Pesola ja päättää soittaa kalliin puhelun Suomeen Mr Kukkosen puolisolle:

Pesola: Pesola täällä, ollaan Pariisissa ja täällähän sen Kukkosenkin piti olla? Onkohan tämä hotelli oikea?
Kukkosen puoliso: Kuules Pesola, Kukkonen on Berliinissä, Hotel de Parisissa
Tuut-tuut-tuut-tuut-tuut....

Siitäpä Pesola sitten selittämään kavereilleen, että hups kun tuli väärä kaupunki valittua, Kukkonen onkin Berliinissä. Eiköhän me poijjaat oteta ja lähretä junalla Barliiniin. Täällä Euroopassa nää isot kylät on sen verran lähellä toisiaan, että äkkiäkös tuonne päästään. Yllättäen muu seurue oli saanut jo seikkailusta tarpeekseen ja äänin 2-1 päätettiin painua kohti Milanoa ja tuttua majoitusta. Tunnelma ei paluumatkalla ollutkaan junassa enää ratkiriemukas ja iltakin alkoi koittaa, mutta oli kuitenkin käyty Pariisissa.

Ilta hämärtyi, kun juna saapui Milanoon ja alettiin tutkia bussiaikatauluja Dervioon. Odottelua kesti melkein kaksi tuntia, ostettiin kaupasta tiukkaa viinaa ja riivittiin sitä päiväreissun lopun häämöttäessä. Ei päivä loppujen lopuksi yhtään hassumpi ollutkaan, tuumittiin ja viimein päästiin bussin kyytiin. Kuskille selitettiin kartan ja käsimerkkien avulla, mihin kylään oltiin menossa ja kuski selitti että porukka jätetään kylätien risteykseen, josta pitää kävellä pari kilometriä. Bussi ei kyseisen kylän kautta aja. No, homma bueno, kyllä kokeneet seikkailijat pärjää. (Pesola on todellisuudessa surkeastakin huonompi suunnistaja, joka eksyy poikkeuksetta missä tahansa maalla, merellä ja ilmassa). Bussi pysähtyy keskellä pilkkopimeää maantietä ja jättää matkalaiset tienristeykseen, tennaria sitten vaan toisen eteen mars. Pesola johtaa joukkoa.

Aikansa tarvottuaan alkaa seurueesta kuulua pientä epävarmaa napinaa: "Tää on Pesola ihan satavarmasti väärä tie, ei se meidän majapaikka täällä ole". Epävarmuus tarttuu Pesolaankin ja kolmikko päättää kääntyä takaisin ja mennä isomman tien varteen pysäyttämään ohikulkeva auto ja kysyä kuljettajalta neuvoa. Napina ja valitus yltyy: "...leen Pesola eksytti meidät jonnnekin Italian korpeen ...tana". Pesola kerää rapisseen ryhmänjohtajuutensa rippeet ja vailla mitään epävarmuutta vakuuttelee seurueelle: "Ei tartte hätäillä, ihan kohta nähdään tuttuja".

Kolmikko saapuu risteykseen, johon bussi heidät jätti ja odottelee jotain autoa saapuvaksi. Hiljaista on ja valitusvirsi soi. Sitten kajastaa tien mutkan takaa auton valot, toivo alkaa heräillä seurueessa. Mutkan takaa tulee iso auto, bussi tai kuorma-auto. Pesola loikkaa keskelle tietä huitomaan Yy-Äks -liikettä molemmin käsin pysäyttääkseen ajokin.

Bussissa istuu suomalaisia kisaturisteja matkalla samaan hotelliin, missä Pesola kumppaneineen majailee. (Muistutan edelleen, etti tällä porukalla ollut hajuakaan siitä, että Pesola on kisoja katsomassa.) Eräs matkustajista ihmettelee, että miten helvetissä voi ihan Pesolan näköinen jätkä huitoa keskellä säkkipimeää italialaista tietä... ei saatana, se on Pesola!

Bussi pysähtyy, bussin ovi avautuu, Pesola loikkaa bussiin ja tuumaa kovaan ääneen bussissa istuville: "Ootte jumalauta kolme minuuttia myöhässä!"

Parasta Pesolassa on juuri tuo hillitön pokeri, jolla se suhtautuu omiin toilailuihinsa. Vaikka olisi ajautunut miten järjettömään tilanteeseen tahansa, niin aina äijä tippuu jaloilleen kuin kissa, ellei sitten tipu siihen X-asentoon selälleen - se on se toinen vaihtoehto.

Ymmärtääkseni Pesola oli nuorempana kohtuullinen urheilumies, tuskinpa sillä olisi terveys muuten kestänytkään näitä muita harrastuksia.



Toinen tärkeä harrastus oli aikoinaan partio, josta varmaan osittain oli peräisin Pesolan mielenkiinto kasvien ja sienten hyötykäyttöä kohtaan. Noina aikoina Pesola vasta aloitteli näitä päihdekokeilujaan. Oli tullut tavaksi vähän tupakkia poltella, mutta se nyt oli tuohon aikaan enemmän sääntö kuin poikkeus amisporukoissa ja rakennustyömailla. Pesola oli käsittääkseni tuossa vaiheessa ihan arvostettu scoutti, joka toimi vuosia hyvällä menestyksellä sudenpentujen vartionjohtajanakin. En ole kuullut, että se olisi syönyt kuormasta, oli vissiin enemmän naisten ja niistäkin vähän kypsemmän tavaran perään. Pahat kielet kertovat, että olisi välillä ollut ihan mummo-osastoakin kierroksessa, vaan siitä ehkä myöhemmin lisää, nyt puhutaan partioajoista, tarkemmin sanoen Pesolan toiminnasta kansainvälisen partiotoiminnan areenalla.

Kahdeksankymmenluvun alussa pidettiin Kanadassa kansainvälinen suurleiri, jamboree, johon Pesolakin pääsi mukaan. Nuorelle miehelle matka oli unelmien täyttymys ja rahaa matkaan oli säästetty pitkän aikaa. Rinkkaan oli pakattu leirin aikana tarvittava varustus ja Kanadan dollareita vaihdettu. Siinä se Pesola istui lentokoneessa partioasussaan ja ihmetteli suuren maailman meininkiä. Olipa samaan koneeseen eksynyt ihan oikea neekerikin, joka afrokampauksineen teki paluumatkaa Suomesta kohti Amerikan mannerta.

Matka oli jännittävä, mutta sujui ilman suurempia vastoinkäymisiä. Sen verran oli tupakkariippuvuus kuitenkin iskenyt kyntensä Pesoseen, että vähän levoton oli olo ilman savuja ja varsinkin lentokoneen laskeutuessa puuskaisessa tuulessa välilaskua varten Chicagoon, olisivat hermosavut olleet pakallaan. Pesola ei ollut ainoa matkustaja, jonka kädet tärisivät laskun jälkeen. Terminaalibussia odotellessa yksi jos toinenkin matkustaja kaivoi tupakkivehkeet esille ja iloinen imuttelu alkoi. Näinä päivinähän ei lentoasemilla paljon tupakka haise, mutta ajat oli silloin erilaiset.

Pesola huomasi, että se tumma mieskin poltteli jotain siinä vähän sivummalla. Seurasi seuraavanlainen sananvaihto:

 : What are you looking at, white boy?

 : Sell me tobacco, black boy. (ei ollut kovin kohteliaasti pyydetty, kun ei kielitaito ollut kummoinen).

Sammylta meinaa mennä savut väärään kurkkuun. Kulmakarvat värähtelevät, kun tuo yönmusta pantteri tutkii partiopuvussa ja huivi kaulassa rinkkaansa nojailevaa kukkakeppiä. Sitten valkoiset silmämunat muljahtavat ja kellertävät hampaat paljastuvat kun leveä hymy leviää gangstan kasvoille.

 : You must be one mean muthafugah, ha hah. Ok. Fifteen dollars for 1/8th oz weed.

 : I have canadian dollars.

 : Damn you, rascal, I have no use for them. I kinda like your style, anyway.

Mies tumppaa polttamansa paksun jouperin tulitikkuaskin kanteen ja ojentaa jämän Pesolalle.

 : Now, buzz off.

 : Buzz off you too.

Musta mies jäi Chicagoon, mutta partiolaiset jatkoivat kohti Kanadaa. Pesola ymmärsi, ettei nyt ollut sätkässä pelkkää tupakkaa. Hän kätki aarteen rinkkaansa tutkiakseen sitä myöhemmin paremmalla ajalla.

Seuranneista tapahtumista kerron lisää heti, kun joku luotettava forumin käyttäjä järjestää minulle itiöprintin.   

Partiotoimintahan on lähtökohdiltaan kristillistä puuhaa, joten siinä mielessä liikuttiin ihan samassa sielunmaisemassa.

Jopas on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta perinnetiedon kerääminen Pesolasta vie aikaa. Nyt on kuitenkin uusiin tarinoihin saatu jutunjuurta ja etsivätoimisto Jaarli penkoo edelleen johtolankoja Pesolan ulkomaan toiminnasta vuosien varrelta.

Nyt kerrottavalle tarinalle mietiskelin otsikkoa pitkän aikaa. "Pesolan pönttö sekaisin" viittaa liian ilmiselvästi miekkosen perimmäiseen henkiseen habitukseen, joten kuvaavampi otsikko lienee "Pesolalla pöntöt sekaisin".

Sekalaisia opintoja harjoittaessaan Pesola aikaansai monenmoista hämminkiä useissa opiskelijabileissä. Juuri tähän elämänvaiheeseen liittyy Pesolalla havaittu riippuvuussuhde wc-pönttöihin, nimittäin jossain (yleensä sekavassa) vaiheessa iltaa Pesola vetäytyi eriön rauhaan tarkoituksenaan käydä luonnollisilla tarpeilla. Sosiaalisena tapauksena jätti oven lukitsematta, joskus jopa sepposen selälleen. Niinpä juhliva kansa on päässyt näkemään mitä virtuaalimaisempia suorituksia. Jos ajatellaan WC-pöntön funktiota, niin miespuolinen voi tehdä pienemmän tarpeensa seisaallaan lorotellen ja isommilla tarpeilla pöntöllä istutaan sukupuolesta riippumatta. Ainakin noin yleensä lienee tapana. Pahoinvoidessa on yleistä olla lattialla polvillaan ja suunnata laatoitus pönttöön.

Kaksi kuulemaani Pesola-spesiaalia:
1) (ns. ketjukolari) Pesola röhnöttää pöntöllä, kuorsaa ja lerssi pöntön reunuksella kusta lorottaa pöntön reunan yli lattialle. Pahoinvoiva naispuolinen juhlija ryntää kiireellä vessaan, mutta epäonnekseen purskauttaa vatsansa sisällön jo vessan ovelta, toivoen edes osan osuvan pönttöön. Pesola havahtuu tilanteeseen luonnonkiharat täynnä ananaspaloja.
2) Pesola istuu pöntöllä, kansi pöntön päällä ja huomaa, että pehmeähkö python lämmittää mukavasti pakaroita ja palleja.

Valitettavasti muihin topiceihin kuin viralliseen itiönkerjuu-topiciin menevät viestit saattavat hukkua foorumimme uumeniin. Laittakaa sinne viestiä, niin saattaa itiöidenpyyntiprosessi nopeutua.

Toivon kyllä, että kaltaisenne tarinanikkarit saavat mitä haluavat. Haluaisin toki teidän kontribuoivan enemmäkin foorumille, ihan aihepiiristä.