Onko Pesolaa näkyny?

Tähän ketjuun on tarkoitus kirjoittaa kertomuksia enemmän tai vähemmän myyttisistä sienimiehistä ja -naisista. Vältetään tietysti oikeiden nimien, tarkkojen aikojen ja paikkojen yms. yksilöivien tietojen kertomista ja muutenkin häilytään siinä totuuden ja disinformaation rajoilla. Tärkeintä on kunnon tarinat ja huumori. Tarkoitus ei pelkästään ole paljastaa kaverin mokia tai perseilyä, vaikka niistäkin tietysti on saatu monet hyvät naurut. Hyvässä jutussa on ymmärtävää otetta ja ehkä jotain opiksi otettavaa muillekin forumin lukijoille.

Jos joku haluaa korottaa itsensä suomalaisen toksikomykopsykologian Hall of Fameen, voi kertoa tarinan klassisessa "eräs ystäväni" -muodossa. (Saisinko putkilon elohopeatinktuuraa kupan hoitoon? Ei, se ei tule minulle, vaan eräälle ystävälleni.)

Vastuu siirtyy lukijalle nyty.

Jaarli: näin tuon puistossa esitetyn levitaation pienen matkan päästä. Pesolahan se, ilmilentävänä. Oltiin siinä kaveriporukalla maistelemassa em. kallioilla mallasta, kun se epämääräinen mylvintä alkoi. Jotain maagista siinä tapahtui, Pesola tuijotti hypnoottisesti eteensä ja alkoi siirtyä transsinomaiseen tilaan kallistaen samalla ylävartaloaan muutama aste kerrallaan oikealle (istuen). Jotkut sen kaverit ottivat äijästä kiinni ennen kuin ohimo osui kiveen, liekö yrittäneet päästä lennolle mukaan tai jotain. Siinä kohtaa kuitenkin Pesolan performanssi ei enää toiminut, epäilen että hätiköiden siihen kaverit menivät sotkemaan kuvioita.

Hetken päästä Pesolaa taluteltiin pois, performanssi oli vienyt voimat. Olis ollut kiva jututtaa legendaa, mutta katsoin parhaaksi olla tunkematta tilanteeseen.

Maalaushommia Pesola taisi jossain vaiheessa tehdä, ehkä 80-luvun loppupuolella? Pitää kysellä tutuiltakin havainnoista, olivat kesäkuussa Köpiksessä käymässä. Tuurillaan samaan aikaan Pesolan kanssa.

Sen verran oltiin maistissa, että en noita kesäisiä juttuja enää niin tarkasti muista. Jokin retki-istuin sillä oli ja se jäi sinne puiston kallioille kun legendaa talutettiin pois. "Tästä asti aikaa" kuulin Pesolan ainakin "hyräilevän". Loppunuoteissa olivat jo silmät sirrillään kuin likinäköisellä kampelalla.

Mulla tuli eilen mieleen, että onkohan me Jaarli jossain törmätty aiemmin? Olitko joskus Rabelin, Maldon ja Kiukun kanssa jossain tekemisissä?

Pesola ja Jukka Palmu

Pesolalla oli työ- ja ryyppykaveri, jonka nimi ei ollut Jukka Palmu, mutta sinnepäin. Palmu luotti enimmäkseen etanolin elävöittävään vaikutukseen, mutta tiukan paikan tullen hänelle kelpasivat korvikeaineetkin. Tämä tarina kertoo siitä, kun Pesola johdatti Palmun henkimatkalle punakärpässienen avulla.

Pesola ja Palmu olivat vetäneet jo useamman päivän viinaa ja muita virvokkeita - Palmu viinaa ja Pesola sekaisin kaikenlaista. Varastot alkoivat huveta ja Pesola oli jo turvautunut kuivatun punakärpässienen mutusteluun. Tuskin oli tavoitteena mikään ylevä henkimatka, mutta jonkinlainen trippi kuitenkin. Oli kuulemma kertoillut jostain avaruuslennosta vähän Havukka-Ahon ajattelijan potkukelkkareissun malliin.

Tuli ilta ja tuli yö. Tuli aamu. Nyt oli kavereilta kaikki lääkkeet lopussa. Palmun tiristellessä viimeisiä tippoja pullojen pohjista katseli tuo ihmispolo ihmeissään, kun Pesola teki aamukuset johonkin isompaan kuppiin ja joi sitten lämmintä kusta kunnon annoksen.

Pesola kertoi lukeneensa, että tehoaineet säilyvät virtsassa ja homma toimii jopa sienen syöntiä paremmin. Kohta taas Pesolaa vietiin ja Palmu alkoi aikansa toisen loveenlankeemista katsellessaan ja juttuja kuullessaan miettimään, pitäisikö tuota joskus kokeilla. Lähti kuitenkin kohta kotiinsa toipumaan.

Eräänä aamuna Palmu sitten tuskissaan tuli koputtelemaan Pesolan ovelle, kun oli päässyt juotavat loppumaan ja niin kovin kivisti viinahammasta.

Pesola kertoi, ettei nyt ollut mitään tarjota, mutta oli kuulemma iltapuolella syönyt viimeiset sienet ja nyt olisi aamukusessa pitoisuudet kohdillaan. Hätäpäissään Palmu rohkaistui kokeilemaan kusenjuontia, kun ei muutakaan ollut. Tuumasta toimeen.

Palmu yritti miehekkäästi juoda Pesolan aamuvirtsaa ja sai kuin saikin jonkin verran ainetta pysymään sisällä yökkäilystä huolimatta. Pesola hihitteli siinä vieressä ja kertoi itse jättävänsä tällä kertaa väliin. Kun Palmu oli tarpeeksi "nauttinut" juomaa, siirryttiin sisätiloihin, ennen kuin pilvi kolahtaisi täysillä päälle. Pesola ohjasi Palmun patjalle pötkölleen ja pyysi vierasta kertomaan koko ajan, miten matka etenee. Kohta alkoikin Palmu siirtyä kohti henkimaailmaa. Mies kertoi hetken ajan katsovansa pihapiiriä liiterin katonharjalla istuvan variksen silmien kautta ja muutenkin koki kaikenlaisia mystisiä aistimuksia. Vähän häiritsi Pesolan hihittely ja huonosti hillityt naurunpyrskähdykset henkimatkan etenemistä.

Aika nopeasti alkoi sitten arkitodellisuus palailla. Palmun siinä toipuessa Pesola alkoi muistella, että tulikohan niitä sieniä sitten kuitenkaan eilen nappailtua, vai olikohan se ollutkin toissapäivänä vai kenties viime viikolla...Samalla Pesola luikki hissukseen ulko-oven suuntaan.

Palmu sai paskahalvauksen, josta pian toipuneena ryntäsi Pesolan jäljille. Pesola kirmasi hihitellen taimikkoon ja Palmu perässä liiteristä nappaamaansa vesuria heilutellen. Etumatkansa turvin Pesola kiipesi pihan nurkalla kasvavaan kuuseen kuin orava. Palmu kiroili kuin peikko ja yritti päästä vesuri hampaiden välissä perässä. Sen verran totiseksi alkoi leikki mennä, että Pesola lupasi kertoa, missä on pahan päivän varalle kätketty minttusnapsipullo, jos Palmu luopuu kostoaikeista ja rauhoittuihan se häjy siitä sitten kohta.  Taas oltiin kavereita ainakin toistaiseksi.

Mitä tästä opimme? Kannattaa tehdä pikku kätkö pahan päivän varalle 

Ensi kerralla kerron Pesolan musiikkiharrastuksesta.

Nautin tästä viestiketjusta.

Jatkakaa.

Makuuasento-X on Pesolan bravuureita, useammankin kerran nähtyä tilataidetta. Luottokortteja oli Pesolan kotikadulle levitellyt paluumatkalla Tuoheksi kutsuttu tyyppi. Kortteja olivat paikalliset pikkunassikat kiikuttaneet seuraavana aamuna Pesolan luo: "Onkohan nää teidän?"

Yksi Pesolan legendaaarisimmista koomista tapahtui 90-luvun alussa eräällä Kreikan turistisaarista. Äijä oli taas Camel-miehen tapaan kulkenut omia polkujaan ja nappaillut päivän, illan ja yön mittaan kaikenlaista kitusiinsa. Aamuyöllä ei jaksanutkaan hoippua majapaikkaan, vaan löysi kalastaja-aluksen kannelta mitä mukavimman köysivyyhden, johon oli kiva pötkähtää. Aamulla noin viiden maissa alukseen tulee miehistö tarkoituksenaan lähteä merelle koko päiväksi kalastamaan, kun joku kuulee kuorsausta ja haistaa "lievän" dunkkiksen jostain. Pesolahan siellä sikeitä vetelee tietämättä mitään maailman menosta. No, kalastajat herättelevät nukkujan ja kertovat, että olisi ehkä mukavampaa jäädä maihin kuin lähteä tuossa kuosissa koko päiväksi merelle... Pesola kiittelee auliisti ja häipyy laivan kannelta muina miehinä.

Saunomisissaan Pesola on myös individuelli. Kerrotaan (ristus!) että Pesola saattaa tulla saunaan kontallaan, perse edellä. Jotain varhaisia shamaanin elkeitä, kai. Voi olla joillekin lauteilla istuville järkytys, kun karvainen ahteri ilmestyy saunan ovelle kuin kykloopin silmä tuijottaen tuomitsevasti saunojia. Voisi jäädä Mertarantakin sanattomaksi.

Lupasin tuossa aikaisemmin kertoa Pesolan musiikkiharrastuksista. Itse asiassa itselleni ensimmäinen kontakti Pesolan ajatusmaailmaan liittyy juurikin musiikkiin.

Pesolalla oli sellainen kyky tai lahja (kirous?), että kun se kuuli jonkin laulunpätkän, niin sen aivoissa alkoi automaattisesti verbaalinen vääntely- ja kääntelyprosessi, jonka toisesta päästä tulostui lisää laululyriikkaa. Tuotokset saattoivat olla mitä tahansa nerokkaan ja mauttoman välimaastosta, yleensä kuitenkin melko kipeitä mietelmiä. Tyyliin kuului, että tuotoksia ei mitenkään pantattu tai kypsytelty, vaan japanialaisen zen-jousiampujan tavoin mietelmä piti laukaista sen enempää tähtäilemättä kohti maaliaan, eli tässä tapauksessa enemmän tai vähemmän syyttömien läsnäolijoiden korvakäytäviä. Näitä rallinpätkiä toisteltiin koulujen välituntipiireissä sitten useinkin, kuin putoushahmojen hokemia kai nykyisin.

Olin kuuden vanha ja päiväkodin pihalla ulkoilutuokiolla. Siihen aikaanhan ei vielä ollut Lapualla eskaritoimintaa, vaan päiväkodista mentiin suoraan peruskoulun puolelle.

Päiväkodin portissa oli jotain häikkää ja korjaamassa oli kaupungin työllistämä juippi sinisissä haalareissa. Vähän rasvainen tukka, amisviikset. Pesolahan se siinä.  Katseltiin sitä työntekoa ja vaikka pieniä oltiin, niin kyllä tajuttiin, että ei ollut mikään Puuha-Pete siinä hommissa.

Siinä joku kavereista tapaili aiemmin sinä päivänä laulettua lastenlaulua. Sanathan meni jotenkin näin:

Leipuri Hiiva, asuu Kumputiellä
Hän kakut pullat leipoo siellä
Näet piipusta kun savu kohoaa.

Pesolan vasara pysähtyi yläasentoon ja kuuli, miten rattaat päässä raksutti. Sitten tuli Pesolan versio kovalla ja möreällä äänellä:

Leipuri Hiiva, asuu naisten siellä
Se sensuaalihommissa on tiellä
Näet piparista savu kohoaa.

Sitten hirveä veto sillä vasaralla siihen jumittavaan salpaan, joka irtosi kokonaan portista ja kolahti asfaltille.

Liekö laulussa ollut omakohtaista kokemusta mukana. Lastenhoitaja meni ihan omituisen näköiseksi. Naama punotti ja näytti, että meinaa pokka pettää.

Me lapset ei ihan tajuttu tuota lyriikkaa, mutta aikuisten reaktioista pystyttiin päättelemään, että nyt oli kovat riimit kysymyksessä. Rivit tarttuivat kerralla joka jampolle mieleen kuin tarrapaperia olisivat olleet ne.

Äiti kotona kyseli, että mitä päiväkodissa oli päivän mittaan tehty. Hienoa oli vetää Pesolan lyriikat siinä. Varmaan monessa perheessä päästiin sinä iltana kuulemaan päivän listaykköstä, koska seuraavana päivänä Pesolaa ei enää näkynyt, vaan portin korjasi varttitunnissa joku kokeneempi timpuri.

Näitä lyriikkaväännöksiä on enemmänkin. Laitan niitä näkyviin, kunhan tulevat mieleen.

-Keppi, muistatko kuulleesi näitä?

Kun karaoke sitten tuli Suomeen (nii-i, ei ole aina ollut, vaan tuli ymmärtääkseni vasta 80-luvulla) Pesolasta kuoriutui kova karaokekuningas. Äänihän sillä oli periaatteessa ihan hyvä, mutta kun sitten myöhemmin pääsin jo baariin ja satuin Pesolan esityksiä seuraamaan, niin taidenautinto oli erikoinen.

Pesola oli nimittäin ihastunut Uriah Heepin vokalistin David Byronin kiekuviin falsettilauluihin ja holtittomaan vibratoon, joita sitten kuultiinkin riippumatta siitä oliko kappaleena Olavi Virran "Hopeinen kuu" vai Eppu Normaalin "Murheellisten laulujen maa".

Muita Pesolan usein raiskaamia kappaleita olivat jo tuo Kepin mainitsema Kolmannen naisen "Tästä asti aikaa" ja myöhemmin Samuli Edelmanin "Ihana valo" mikä oli hevivibraatolla ja falsettilaululla melko kieroutunutta, jopa tajuntaa laajentavaa, kuultavaa. Hirveellä pokalla se noita joikuja veti.

Hienoa olisi olla paikalla, kun Pesola samalla fraseerauksella, liian iso räppikäppi päässä, tulkitsisi suomihiphopin helmiä. Heti pitäisi levy ostaa kyllä.

Sen Jukka Palmun kanssa ne myös mielellään lauloivat duettona vuorovedolla Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuumaa". Jotakin outoja nyrkinheilutustervehdyksiä piti äijien hieroa, kun kappaleessa oli instrumentaalikohta menossa.

Kiitän ja kumarran. O:-)