Miksi? Mitä merkitystä on Docventuresin kisalla?

"Vääriä mielikuvia"? Amanita muscariaa on oletettavasti käytetty sakramenttina osana maagisia rituaaleja jo vuosisatoja. Esimerkiksi suippumadonlakin psykoaktiivisen käytön historia on huomattavasti lyhyempi. Punakärpässieni on alkuperäinen taikasieni.

Lainaus käyttäjältä: Arvalis - Syyskuu 16, 2013, 21:23

"Vääriä mielikuvia"? Amanita muscariaa on oletettavasti käytetty sakramenttina osana maagisia rituaaleja jo vuosisatoja. Esimerkiksi suippumadonlakin psykoaktiivisen käytön historia on huomattavasti lyhyempi. Punakärpässieni on alkuperäinen taikasieni.

Jos Gordon R.Wassonia on uskominen niin Amanita Muscaria on Rig Vedassa esiintyvä "Soma". Rig Vedan lorut on kirjoitettu 1300-900 ennen ajanlaskumme alkua - siis punakärpässienen psykoaktiiviset ominaisuudet on tunnettu ainakin kolmen tuhannen vuoden ajan, ei muutamien satojen vuosien ajan. Tältä osin tiedemiehet ovat enemmän tai vähemmän yksimielisiä.

Varhaisimmat kuvat joiden uskotaan esittävän Psilocybe -sukuisia sieniä ovat noin 10 000 vuoden takaa ennen ajanlaskumme alkua (Tassilin luolamaalaukset). Etenkin Terence McKenna on sitä mieltä että Psilocybe-sieniten käytöllä on ollut tärkeä rooli ihmisevoluutiossa, erityisesti puhutun kielen kehittymisessä (stoned ape -teoria).

Psykedeelien käytön yleistyttyä länsimaissa 1900-luvulla monet ovat esittäneet väitteitä hallusinogeenisten sienten esihistoriallisesta roolista. Suhtaudun suurella epäilyksellä sekä Wassonin että McKennan hypoteeseihin ja esimerkiksi tähän italialaisen tutkijaryhmän väitteeseen. Mitään suoranaista näyttöä ei ole saatavilla siitä, kuinka laaja ja tärkeä rooli sienillä on ollut esihistoriassamme. Mainitut hypoteesit perustuvat tulkintoihin, jotka eivät mielestäni ole kaukana toiveajattelusta.

On kuitenkin varsin todennäköistä - ottaen huomioon ihmisapinan taipumuksen panna suuhunsa aivan kaikkea - että sienten ominaisuudet ovat tulleet paikoitellen ja aika ajoin tutuksi jollekin ihmisryhmälle, enkä pidä mahdottomana, että niiden käytön ympärille on syntynyt kultteja ja/tai kulttuuria.

Mutta se, mihin viittasin, on kirjattua tietoa: Punakärpässieniä tiedetään käytetyn suomalais-ugrilaisten ja porolappalaisten taikamenoissa jo satoja vuosia sitten. Tämä tieto on peräisin suomalaiselta etnologilta T. I. Itkoselta (kirjasta Suomen Lappalaiset vuoteen 1945). Meikäläisessä kulttuurikontekstissa punakärpässieneen liittyy huomattavasti enemmän kertomuksia ja taikaa kuin madonlakkeihin. Ensimmäinen eurooppalainen maininta psilosybiini-intoksikaatiosta sen sijaan löytyy vuodelta 1799, jolloin englantilainen perheenisä tuli vahingossa syöttäneeksi perheelleen suippumadonlakkeja. Tämän jälkeen vasta vuonna 1938 antropologi Jean Basset Johnsonin ryhmä dokumentoi teonanacatlin käyttöä Meksikossa (missä sieniä on käytetty oletettavasti huomattavasti pidempään) ja tieto psilosybiinisienten ominaisuuksista alkoi saavuttaa mielenkiintoa länsimaissa.

Mutta niin; en mä nyt tiedä, että miksi pitäisi kiinnittää valtavasti huomiota siihen, miten joku on ottamansa kuvan nimennyt vähän hassusti lähettäessään sitä kilpailuun. Eihän se samperin punakärpässieni edes ole tatti.

Psykedeelien käytön yleistyttyä länsimaissa 1900-luvulla monet ovat esittäneet väitteitä hallusinogeenisten sienten esihistoriallisesta roolista. Suhtaudun suurella epäilyksellä sekä Wassonin että McKennan hypoteeseihin ja esimerkiksi tähän italialaisen tutkijaryhmän väitteeseen. Mitään suoranaista näyttöä ei ole saatavilla siitä, kuinka laaja ja tärkeä rooli sienillä on ollut esihistoriassamme. Mainitut hypoteesit perustuvat tulkintoihin, jotka eivät mielestäni ole kaukana toiveajattelusta.

Wasson uhrasi yli 30 vuotta elämästään pelkästään tämän aiheen tutkimiseen. Vanhana pankkiirina hänellä oli melkoiset resurssit ja kontaktit tehdä korkeatasoista riippumatonta tutkimusta ympäri maailmaa. Wassonin mielenkiinto aiheeseen heräsi jo kauan ennen kuin Kalifornian hipit olivat kuulleetkaan taikasienistä. Itse asiassa kävi juuri toisin päin eli koko villitys sai alkunsa Wassonin vuonna 1957 julkaisemasta artikkelista.

John M Allegro puolestaan osallistui Kuolleenmeren Kääröjen kääntämiseen alkuperäiskielisistä teksteistä tutkimusryhmän ainoana uskonnottomana arkeologina. Kyseiset kääröt on useiden eri menetelmien avulla todettu kirjoitetuksi noin 300 eKr - 100 jKr ja ne on vanhimpia alkuperäisinä säilyneitä tekstejä joista sitten noin 400-luvulla jKr toimitettiin Raamattuna tuntemamme painotuote. Allegro pisti koko uransa peliin julkaisemalla tutkimuksen jossa hän kielellisen analyysin pohjalta osoitti että kristinusko sai alkunsa kärpässieniä käyttäneestä hedelmällisyyskultista joka otti symbolikseen sienisiluetista tyylitellyn ristin.

McKennan osalta ymmärrän skeptisyytesi. McKennan tärkein tutkimusmenetelmä oli "suora kokemus" eli suomeksi sienten ja DMT:n käyttäminen. Kuitenkin on aika erikoista että kuittaat Wassonin ja Allegron kaltaisten auktoriteettien hypoteesit olankohautuksella toiveajatteluksi, mutta pidät varmana faktana sitä mitä yksi lappalainen etnologi - joka ihan samalla tavalla perusti tutkimuksensa ja hypoteesinsa vanhoihin kansantaruihin ja kielelliseen analyysiin - kirjoittaa muutamalla sanalla yhdessä kirjassaan. Itkonen ei mitenkään erityisesti perehtynyt elämässään kärpässienen shamanistiseen tai uskonnolliseen käyttöön.

Jos haluat rajata tarkastelun pelkästään suomalaiseen historialliseen kulttuurikontekstiin niin totta helvetissä punakärpässieni on relevantimpi kuin suippomadonlakki. Tämä on kuitenkin vain sinun valitsemasi mielivaltainen rajaus. Ei sienet tunnusta valtionrajoja, kulttuurikonteksteja tai edes tämän foorumin viisaita ylläpitäjiä.

Mutta niin; en mä nyt tiedä, että miksi pitäisi kiinnittää valtavasti huomiota siihen, miten joku on ottamansa kuvan nimennyt vähän hassusti lähettäessään sitä kilpailuun. Eihän se samperin punakärpässieni edes ole tatti.

Juu ei. En nyt ihan aikuisten oikeasti ollut kauhean huolissani siitä kuvasta, sen nimeämisestä tai edes hirveän tosissani koko kilpailusta. Pitää olla aika pedantti tosikko jos ei tätä tajua. Kunhan nyt yritin huumorin keinoin aktivoida ihmisiä tuomaan taikasieniä julkisuuteen. Selvästi epäonnistuin yrityksessäni.

Minusta koko tämä taikasieniasia on aivan liian merkittävä ja arvokas pidettäväksi pienen sisäsiittoisen piirin salatietona. Minä näen taikasienet (siis ne psilocybe sukuiset) yhtenä merkittävänä välineenä jolla on mahdollista leikata välistä aika monta välimiestä ja saada suhteellisen suora yhteys sinne mistä me olemme kotoisin. Tämä on kuitenkin vain oma subjektiivinen hypoteesini joka perustuu suoraan kokemukseen - siis vailla kaikkea tieteellistä uskottavuutta.

Niin tai näin, sieni-ihmisten pitäisi mielestäni nousta vaatimaan oikeuksiaan ihan samalla tavalla kuin hamppukansa tekee. Olen ihmetellyt miksi tällä foorumilla ei ole lainkaan Politiikka&yhteiskunta tyyppistä alaosastoa, mutta ehkä tämän keskustelun pohjalta ymmärrän sitäkin hieman paremmin. Täällä tykätään ilmeisesti enemmän hieroa hermeettisessä tyhjiössä korkealentoisia vallankumousteorioita kuin oikeasti vaikuttaa ympäröivään maailmaan.

Docventuresin kohderyhmä sattuu olemaan sellainen että joukossa on paljon tiedostavaa ja avarakatseista väkeä joista kaikki eivät luultavimmin ole perehtynyt yhtä syvällisesti aiheeseen kuin esimerkiksi minä tai etenkään sinä. Siksi laitoin tuon linkin.

Wasson uhrasi yli 30 vuotta elämästään pelkästään tämän aiheen tutkimiseen. Vanhana pankkiirina hänellä oli melkoiset resurssit ja kontaktit tehdä korkeatasoista riippumatonta tutkimusta ympäri maailmaa. Wassonin mielenkiinto aiheeseen heräsi jo kauan ennen kuin Kalifornian hipit olivat kuulleetkaan taikasienistä. Itse asiassa kävi juuri toisin päin eli koko villitys sai alkunsa Wassonin vuonna 1957 julkaisemasta artikkelista.

R. Gordon Wasson ei suinkaan ollut ensimmäinen länsimaalainen, joka perehtyi matsateekkien sienirituaaleihin; sitä ennen Oaxacassa teki 1930-luvulla tutkimusta mainitsemani Jean Basset Johnsonin lisäksi Robert J. Weitlaner ja Richard Evans Schultes, jotka tunnistivat teonanacatlin.

Wasson oli kylläkin se tyyppi, joka toi sienet suuren yleisön tietoon julkaisemalla artikkelin Life-lehdessä - artikkelin, joka suuripiirteisessä hypetyksessään teki sienten syömisestä boheemien muoti-ilmiön ja aiheutti massavirtauksen Maria Sabinan kotiseudulle. Tämän jälkeen sienistä ja niiden käytöstä tuli kauppatavaraa ensimmäisille psykedeelituristeille. Sabina katui myöhempinä vuosinaan sitä, että oli esitellyt sienet Wassonille. Tämä tapaus, eikä juuri mikään muukaan, mikä liittyy Wassonin uraan amatöörimykologina ja -antropologina, ei tee hänestä tieteellistä auktoriteettia. Päin vastoin; muunmuassa Andy Letcher on kirjassaan Shroom: A Cultural History of the Magic Mushroom kritisoinut Wassonin tapaa "tehdä tiedettä" päinvastaisesti etsimällä jälkikäteen näyttöä sille mitä pidetään tietona. Letcher keskittyy myös Allegron sekä McKennan väitteiden purkamiseen, eikä jätä huomiotta muitakaan sienten käyttöön liittyviä myyttejä. Suosittelen kirjaa varauksettomasti kaikille, joita kiinnostaa sienten kulttuurihistoria.

Lainaus käyttäjältä: Matyas - Syyskuu 17, 2013, 12:13

Ei minun ainakaan tarvitse vaatia oikeuksiani, kun ei niitä ole koskaan vietykään.

Eikös ne oikeudet ole viety silloin kun laki määritteli taikasienet laittomiksi?

Ei.

Laki on vain mustetta paperilla ja vaikka jotkut sen määräysten mukaisesti sokeasti toimivatkin, lainsäädäntö ei ole koskaan vaikuttanut merkittävästi omiin harrastuksiini. Vaikka muut ihmiset eivät hyväksyisikään tekemisiäni ja haluaisivat estää minua, se ei missään nimessä tarkoita etteikö minulla olisi oikeutta siihen.

Kylläpäs teillä on mielenkiintoista tietoa taikasienten historiasta. Innostuin teidän kauttanne ihan kauheasti itsekin lukemaan ja tutkimaan niiden historiaa. Mistä kannattaisi aloittaa, mitkä on hyviä opuksia? Löytyykö myös suomeksi kirjoja?

Ei taida juuri mitään mainitsemisen arvoista olla suomeksi mikä koskisi erityisesti sieniä.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta yksi McKenna kannattaa ottaa jo yleissivistyksen vuoksi lukemistoon, melkeinpä mikä tahansa mutta esimerkiksi Food of the Gods. Muilta osin kannattaa mennä Amazoniin ja laittaa hakusanaksi "magic mushroom" tai "psilocybin" ja katsoa sitten kuvauksista + lukija-arvosteluista mikä itseä eniten kiinnostaa. Kannattaa keskittyä 4-5 tähden opuksiin jos ei joku ole erityisesti suositellut tiettyä teosta.

Suosittelen Amazonin UK kauppaa. Hinnat voi olla hieman kalliimpia kuin jenkkipuodissa mutta toimituskulut edullisempia, toimitus nopeampaa eikä etenkään tarvitse sählätä tullin kanssa. Kannattaa katsoa myös ne muiden kauppiaiden uudet + käytetyt mitkä näkyy aina siinä Amazonin oman hinnan alta. Sieltä löytyy usein sama kirja murto-osalla Amazonin hinnasta. Esim. Book Depositoryllä on aika paljon näitä alan kirjoja ja se on luotettava toimittaja, samoin Better World Books ja Aphrohead Books. Amazonilla on erittäin toimiva refund-palvelu joka kattaa myös muiden kauppiaiden myymät kirjat: jos joku kirja ei tule perille niin pelkkä ilmoitus Amazonille/jälleenmyyjälle ja he joko toimittavat uuden kirjan tai palauttavat rahat. Testattu on ja toimii.

Itse asiassa Terence McKennan osalta Youtube on pullollaan luentotaltiointeja ja muita filmejä joista pääsee aika hyvin jyvälle miehen ajatuksista jos ei halua hankkia kirjaa.

Suomenkielisestä sienikirjallisuudesta vielä sen verran että olen jonkin aikaa elätellyt mielessä hanketta tehdä suomeksi jonkinlainen yhteenveto tärkeimmistä alan teoksista. Siis ei mikään referaatti vaan ihan itsenäinen pikku kirja mikä perustuisi aikaisempaan kirjallisuuteen ja omiin havaintoihin. Ei kaupalliseen levitykseen vaan ehkä PDF-muotoiseksi e-kirjaksi taitettuna vapaaseen jakeluun. Tätäkin silmällä pitäen on tuota kirjallisuutta tullut haalittua ja lueskeltua. Ajan puute lähinnä on esteenä, mutta se on järjestelykysymys. Jos joku haluaa osallistua tällaiseen hankkeeseen niin laittakaa yv:nä viestiä

OT

Mystinen "H-merkintä" taitaa kuitenkin olla täysin urbaani legenda.

http://www.hs.fi/paivanlehti/sunnuntai/Onko+sun+tiedoissa+H-merkint%C3%A4/a1362806893521

Hemmetin kiinnostaa historiaa! Kiitoksia siitä.