Upeita kuvia velholla sinityvikuupikkaasta Itse olen parina vuonna yrittänyt suippumadonlakin lisäksi bongata pajulahorusokasta sopivan oloisista lehtimetsistä pohjois-pohjanmaan alueella. Ei ole kuitenkaan näkynyt ainoatakaan yksilöä ja taitaa kyseinen laji olla melko harvinainen näillä leveysasteilla.

Millaisesta ympäristöstä olet löytänyt sinityvikuupikasta oman kotipihasi lisäksi? Täytyy yrittää pitää silmät auki jos törmäisi täällä pohjoisemmassakin kyseiseen sienilajiin.

Kiitos kattavasta vastauksesta, nuilla vinkeillä pitää seuraavalla reissulla tarkastaa sopivat ympäristöt jos sitä tuurilla törmäisi tuntomerkkeihin sopiviin yksilöihin. Nuiden kuvienkin perusteella kyseessä on todella pieni ja hauras sieni ja lakin leveys on lähempänä nuita ilmoittamiasi mittoja. Suippumadonlakin lisäksi en ole onnistunut havaitsemaan kuin muutaman yksilön reunuskirjohelttaa, mutta olen pyrkinyt kiertämään vain mahdollisimman suojaisia spotteja (metsäpolut, heinikot, voimalinjojen alustat tms.) ja välttelemään liian näkyviä paikkoja kuten avoimia peltoja ja puistoja. Ainakin suippumadonlakkia olen löytänyt kymmeniltä eri paikoilta kun silmä on harjaantunut sen tunnistamiseen ja sitä voi bongata yllättävistäkin paikoista

P. Medullosaa olet näköjään myös löytänyt useampana vuonna suuriakin esiintymiä. Ehkäpä tuotakin lajia pystyisi löytämään täältä pohjoisemmastakin jos vain jaksaa tutkia sopivia elinympäristöjä. Pitääpä jatkossa pitää enemmän silmät auki jos sitä mahdollisesti löytäisi jotain harvinaisempiakin Suomessa tavattuja lajeja suippumadonlakin lisäksi

Toivon ainakin kovasti että on tekemässä tuloaan isommissa määrin. Tuntuvat tosiaan tykkäävän melko lämpimistä keleistä ja sekä eilen että tänään olen bongaillut suht paljon pinnejä ja nuorempia yksilöitä puskemassa ylös, vaikka täälläpin on +25 asteen helteet eikä sateesta tietoakaan. Noin 150 yksilöä alkaa olla kokoelmissa ja osan näistä toimitan jossain vaiheessa tutkittavaksi tarkemmin.

Tältä pallolta löytyy kaksi "Sinityvikuupikkaa" - Pholiotina cyanopus ja Pholiotina smithii jotka ovat makroskooppisesti aikalailla identtisiä, mutta mikroskoopilla paljastuu eroja mm. itiöiden koossa ja sen myötä näitä pidetään kahtena eri lajina. Pholiotina smithiin oletettiin kasvavan vain Yhdysvalloissa, kunnes taikasienivalokuvaajan oppaan kuvistakin tunnetun knarkkorvenin Sinityvikuupikkalöytö Ruotsista paljastuikin Pholiotina smithiiksi mykologi Alan Rockefellerin varmistettua löydös mikroskoopilla. Kyseinen löytö oli lienee ensimmäinen Ruotsista varmistettu P. smithii löytö ja kenties koko euroopasta. Amerikkalaiset tutkijat ja harrastajat tuntuvat olevan sitä mieltä, että P. cyanopus kasvaa ainoastaan nurmialueilla ja P. smithii kasvaa näillä kuivilla kivikkoisilla joutomaa-alueilla. Näitä raportointeja psykoaktiivisista kuupikkalöydöksistä on vaan toisaiseksi ollut kuitenkin suhteellisen vähän vuosittain maailmanlaajuisesti ja täten tarkempaa tutkimusta ja vertailua ei ole pystytty tekemään. En olisi yhtään hämmästynyt tuon knarkkorvenin löydön tiimoilta, jos Suomessakin kasvaisi molemmat sekä Pholiotina cyanopus että Pholiotina smithii.

Jatkoa.

Mahtavia löytöjä velho, kiitos kuvamateriaalista!

Tätä alkoi taas ilmaantua. Kymmenkunta bongattu.

Ja lisää.