VAROITUS!
SINITYVIKUUPIKKA MUISTUTTAA MONIA TAPPAVAN MYRKYLLISIÄ SIENILAJEJA JA VIRHEELLISESTI TUNNISTETTUJEN SIENTEN KÄYTTÄMINEN VOI JOHTAA KUOLEMAAN TAI VAKAVAAN SISÄELINVAURIOON.
LAJIN KERÄÄMISTÄ JA KÄYTTÖÄ SUOSITELLAAN VÄLTTÄMÄÄN. |
SinityvikuupikkaPholiotina cyanopus (ent. Conocybe cyanopus)Sinityvikuupikka sisältääkin näemmä ihan kunnollisia määriä tryptamiineja. Beugin ja Bigwoodin mukaan sisältää 0.93% psilosybiiniä (mutta ei psilosiiniä), Gartzin mittaukset sanoo 0.78-1.01% psilosybiiniä sekä 0.12-0.20% baeokystiiniä, Christiansen
et al. mainitsee määräksi 0.33-0.55% psilosybiiniä ja Ohenoja
et al. 0.45% psilosybiiniä.
Ilmeisesti ovat siis stydeimpiä suomalaisia psilosybiinisieniä heti suippumadonlakkien jälkeen. John W. Allenin mukaan sopiva annostus on 40-50 pienehköä sientä tai gramma kuivana.
Lakki on 0,3-2,5 cm leveä, kupolinmuotoinen, joka kasvaessaan laajenee kuperaksi. Kanelinvärinen, reunus läpisäteinen ja raidallinen.
Heltat ovat levällään, kiinnittyneenä varteen, ruosteenvärisiä ohuella vaaleammalla reunuksella.
Jalka 2-4 cm pitkä ja 0,1-0,15 cm paksu. Jalan tyvi maidonvalkea, joka muuttuu ripeästi sinertäväksi (bruising) keräämisen jälkeen.
Itiölaskeuma ruosteenruskea.
Kasvuympäristöksi mainitaan kuivat niityt ja kedot, puistot, pihamaat ja puutarhat sekä ruderaattialueet, tienvierustat ja ratapenkereet. Rinnakkaislajeina on havaittu rahkasammalta ja valkoapilaa.
Helttasienten ja tattien levinneisyystaulukon sekä varmistettujen havaintojen mukaan lajia on tavattu Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Etelä-Hämeessä, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.
Pholiotina cyanopus. Huom: Kuvassa näkyy vähän huonosti tyvien sinisyys.Linkki korjattu osoittamaan toimivaan osoitteeseen. Terveisin ylläpitoVAROITUS!
SINITYVIKUUPIKKA MUISTUTTAA MONIA TAPPAVAN MYRKYLLISIÄ SIENILAJEJA JA VIRHEELLISESTI TUNNISTETTUJEN SIENTEN KÄYTTÄMINEN VOI JOHTAA KUOLEMAAN TAI VAKAVAAN SISÄELINVAURIOON.
LAJIN KERÄÄMISTÄ JA KÄYTTÖÄ SUOSITELLAAN VÄLTTÄMÄÄN. |