Lainaus käyttäjältä: Greta - Lokakuu 21, 2013, 04:27

...Mutta kyllä se nyt on vain niin moneen kertaan ja monien ihmisten toimesta todettu, herra Kosminen Nauraja, että usein asiain yksityiskohdista löytyy merkityksellisiä seikkoja jotka pelkkää kokonaisuutta karkeammin katsottaessa jäävät helposti huomioimatta.

Pääosin olen tästä sanailusta samaa mieltä. Oleellisesti eri mieltä olen siitä että annosta nostamalla olisi mahdollista päästä eroon trippiin liittyvistä negatiivisista/pelottavista elementeistä. Annoksen nostaminen toki muuttaa kokemusta oleellisesti lisäämällä keitokseen kokonaan uusia asioita, mutta rohkenen kyseenalaistaa väitteen että annosta nostamalla voisi eliminoida "ei-toivottuja" piirteitä tripistä. Pikemminkin annoksen nostaminen lisää kokemuksen arvaamattomuutta.

Niiden tripillä vastaantulevien ei-toivottujen asioiden olemassaolo on vain hyväksyttävä ja käytävä läpi. Kaikki eivät kuitenkaan ole siihen valmiita, ainakaan suoralta kädeltä. Yllätys voi olla ikävä ja seurauksiltaan arvaamaton jos aloittelija uskoo sinun satuiluusi, ottaa varomattomasti mega-annoksen ja kuvittelee pääsevänsä "huviajelulle". Siksi pidän Greta erittäin vastuuttomana tapaa millä markkinoit suuria annoksia aloittelijoille.

Esität kokematonta "yhden tripin ihmettä" ja samalla lausut kokemuksen syvällä rintaäänellä melkoisia "totuuksia" trippaamisesta. Syytät minua skitsofreniapotilaan harhojen ruokkimisesta kun käyn hänen kanssaan keskustelua psykoosin olemuksesta mutta itse lähetät aloittelijoille sellaista viestiä että pienemmillä annoksilla mahdollisesti koetut huonot hetket katoavat kun annosta riittävästi nostaa. Feikkiä, vastuutonta ja älyllisesti epärehellistä.

En minä esitä yhtään mitään.
Sinulle näyttää luetun ymmärtäminen tuottavan vaikeuksia. Laitat myös huoletta omia hajatuksiasi toisten suuhun.
Myös tapasi vetää asiat henkilökohtaisuuksiin on rasittava ja selvästikkin itsetarkoituksellista. En ymmärrä miksi sinun pitää tunkea noita kanamaisia kotkotuksiasi tähänkin ketjuun. Keskittyisit postailemaan vaikka Grateful Death -klippejä musaketjuun 

Ketjun aiheeseen liittymätöntä, henkilökohtaista kinastelua voi jatkaa jossakin muualla.

Onko mahdollista, että 120-150ug LSD annoksella todellisuuteni muuttuu niin radikaalisti, että näen parvekkeen kaiteen luona liukumäen, josta liukuminen kuolemaan vaikuttaa hyvältä idealta?

Tuskin, ellet sitten ole jo muutenkin vakavasti mielenterveysongelmainen.

Miksi kuumoittelet tällaisia skenaarioita?

Kappas, en huomannutkaan että olit viestiketjun aloittaja ja olemme jo aikaisemmin jutelleet tästä aiheesta.

Miksi olet kiinnostunut LSD:n ottamisesta, kun sinulla on jo lähimenneisyyden taustaa itsetuhoisia ajatuksia ja paljon muita ikäviä tuntemuksia laukaisseista psykedeelikokemuksista ja joudut vielä kyselemään tuntemattomilta ihmisiltä netissä, olisiko vaarallista trippailla lisää? Kuinka hyvin koet tuntevasi itsesi?

Koska jokaisen tripin jälkeen oon huomannut kehitystä jossain elämäni osa-alueessa.
Koen tuntevani itseni hyvin 'normaalissa tilassa', psykedeelien luonne on mulle kuitenkin niin uutta, että tripillä ollessani en tunne itseäni yhtään, johtuen varmaan lievästä egokuolemasta ja tuntemattomasta tajunnantilasta.

Kai se on tunnustettava, että pelkään kuolemaa, koska mulla on ihmissuhteissa asioita, jotka mun pitäis korjata. Enkä missään nimessä haluais kuolla ennenku oon saanu ne asiat hoidettua, työstän ongelmia eteenpäin pikkuhiljaa.

Kuumotukset taas johtuu varmaan kaikista kauhutarinoista, joita oon kuullu ja epävarmuudesta geeniperimääni, sedälläni on vaikea skitsofrenia (Lääkärin diagnoosi) ja äitini on maanis-depressiivinen tai ainakin jotain sinne päin (Oma diagnoosini).

En haluaisi lopettaa psykedeelien käyttämistä ja syy miksi kysyn teiltä vastauksia liittyy omaan epävarmuuteni psykedeeleistä. Kaipaan rohkaisua ja faktoja, jotka edes jossain määrin kumoavat kaikki ne kauhukertomukset, joita olen kotona ja koulussa kuullut.

Luin päihdelinkistä jonkun kertomuksen miehestä, joka jäi 7-vuotiselle tripille ja lopulta lähti oman käden kautta, seinät kuulemma kaatu päälle ja lattia vajos, kuulostaa aika friikiltä, edes lääkkeet ei auttanut. Tiedä sitten onko tarina tosi vai ei.

Luin päihdelinkistä jonkun kertomuksen miehestä, joka jäi 7-vuotiselle tripille ja lopulta lähti oman käden kautta, seinät kuulemma kaatu päälle ja lattia vajos, kuulostaa aika friikiltä, edes lääkkeet ei auttanut. Tiedä sitten onko tarina tosi vai ei.

Omassa lähipiirissäni on henkilö joka on jäänyt 50-vuotiselle tripille, jonka laukaisivat nuorella ikää suoritetut toistuvat huumekokeilut. Diagnoosi voisi olla vaikkapa 60-luvun aiheuttama, hoitamaton skitsofrenia. Kyseinen henkilö ei ole mitenkään masentunut, itsetuhoinen tai onneton, mutta ei häntä yksin kauppaankaan voi päästää, eli hoitola hoitaa. Havainnointi, kontekstit, mielikuvitus ja yleensä kaikki informaation käsittelyyn liittyvä on onnellisesti sekaisin. Yleinen mielipide tähän tragediaan on että täysin terve yksilö pimahti, ja se olisi voitu välttää paremmalla huumevalistuksella.

Vastaavissa tapauksissa on lähes poikkeuksetta kysymys päihteiden roolista laukaisevana tekijänä. Jos yksilö on jo valmiiksi altis suistumaan mielensä kielekkeeltä, voi erityisen merkittävä kokemus olla se puuttuva tönäisy. Useinhan sitä kuulee vastaavia tarinoita muiltakin elämän osa alueilta: "Siitä tuli tollanen kun sen vaimo kuoli". Huumeiden osalta tarina vain usein kääntyy kertomaan tapauksesta joka olisi voitu helposti välttää.

Tässäpä psykonautin dilemma. Tunnistaa onko itse se lähes vääjäämättä hoitolan hoivaan elämän poluilla harhaileva onneton, vai rautamielinen trippailija. Koska ihminen on hyvin avuton arvioimaan itseään ja omia tekojaan, voi tehtävä tuntua mahdottomalta. Tästä onkin sitten helppo muovailla huolestuneen kansalaisen suuhun sopiva ajatus: "Ei kannata ottaa riskiä päihteiden kanssa, kun ei sitä koskaan tiedä". Tai sitten tämän voi nähdä siitä vinkkelistä että jos jokin elämän ravisuttava kokemus voi jo muutoinkin tehdä tehtävänsä, on hyvä treenata päihteillä. Pieni annos taikaa ja kovaa mediataatiota kerran kuussa on kuin opettaisi sielullensa karatea.

Kultainen keskitie on yksilöllinen käsite. Hänellä jolla on tarvetta popsia LSD.tä, on uusien, merkittävien kokemuksien kaipuu. Sellaiset kokemukset ovat tärkeitä meille kaikille, ne auttavat jaksamaan niiden raskaiden taipalaiden läpi. Jos kuitenkin tuntuu että mieli on lasia, voi lappu ja tatit olla kuin norsu posliinikaupassa. Silloin kannattaa viedä mielensä karaistumaan ja valaistumaan hieman hallittavammin keinoin. Liftaa Ukrainaan, tai hyppää benjihyppy. Pääasia että jokainen edes pyrkii tunnistamaan oman mielensä ominaisuuksia ja malleja, niin vaikeaa kuin se onkin. Niin näitä flippauksia parhaiten vältetään, kun opitaan tuntemaan itsemme ja kehitään mieltämme itsellemme sopivin askelin. Toivotaan että mielemme ovat valmiita kun lattia vajoaa, aiheuttipa sen sitten päihteet tai ihan vaan elämä.