Häiritsevää tuollainen, en ole itsetuhoinen 'selvänä' tai pilvessä, psilosybiinin vaikutuksen alaisena kuitenkin oon huomannu seuraavanlaisia ajattelumalleja:

1. En pelkää kuolemaa, voisin ihan vaan siksi tappaa itseni.
2. Pelkään menettäväni kontrollin ja hyppääväni partsilta, tästä johtuen en uskalla mennä tupakalle.
3. Olo on niin sekava etten vaan enää kestä.

Ensimmäinen ajatus on yleensä leikkimielinen, se on kuitenkin ahdistavaa.
Toinen on kaikista pahin, sekoaminen.
Kolmas taas on yhteydessä kontrollin menetykseen, pelkään menettäväni kontrollin niin paljon, että en vaan enää kestä.

Ymmärrän kuitenkin ajatusteni lähtökohdat, viimeaikoina olen miettinyt kuolemaan liittyviä kysymyksiä ja sienet tuo ne aina pinnalle, urbaani tarinoilla on myös omat vaikutuksensa, tuskin ne ihan turhasta tulee.
Sedälläni on skitsofrenia, äitini on luonteeltaan epävakaa (ei kuitenkaan harhainen), nämä nostavat todennäköisyyttä sekoamiseen ja se pelottaa minua. Olen kuitenkin saanut jokaisesta tripistä myös positiivisia muutoksia ja tästä syystä en haluaisi lopettaa trippaamista, onnekseni kannabis toimii kohdallani hyvin sienten kanssa, se on minulle paljon kotoisampaa ja tutumpaa, se rauhoittaa minua ja tuo turvallisemman olon, paremman kontrollin.

Onko muilla esiintynyt vastaavanlaisia ajatuksia? Miten kestätte ne? Ovatko ne loppuneet?
Ahdistavaa ja pelottavaa, vaikka kuolema ei vaikuta niin kauhealta enää, en kuitenkaan haluaisi jättää ruumistani ainakaan vielä, ihan kivaa olla kiinni jossain.   

oikeinväärin: kuinka herkästi ylipäätään olet tähän mennessä menettänyt kontrolliasi sienten ja muiden päihteiden vaikutuksen alaisena? Psykedeelikokemukset herättävät usein sellaisia ajatuksia, joihin reagoiminen pelolla voi olla hyvinkin tervettä ja estää siten hetkellisten mielihalujen toteuttamista. Jos et pelkää kuolemaa, miksi pelkäät kontrollin menettämistä ja parvekkeelta hyppäämistä?

Olen itse kokenut sekä sienipäissäni että myös selvin päin suurta houkutusta lopettaa itseni. Joskus se tuntuu ainoalta järkevältä ja kauniiltakin ratkaisulta tässä hullussa maailmassa. Jostakin se elämänhimo on vain aina sitten puuttunut peliin ja tässä sitä vielä ollaan. Samapa se on opetella nauttimaan hulluudesta, kun kerran täältä niin hyvät puitteet sille löytyy.

Minulla on kerran tullut itsetuhoisia ajatuksia mieleen sienissä. Olin nauttinut 0,5g KSSS:ää (tuon takia en pidä yhtään ko sienistä...) Olin ulkona kaverin kanssa ja aloin vain kokemaan elämän arvottomaksi ja merkityksettömäksi, alla oli muutama olut kuitenkin. Istuimme mattolaiturilla ja jotenkin koin että haluan hukuttaa itseni. Painotan sitä, että vain muutama olut (3-4kpl), eli ei todellakaan mene humalatilan piikkiin.

Jotain taustaa:
Noin 5vuotta sitten minulla oli selvinkinpäin sellaisia ajatuksia mutta ne menivät ohitse, olen ollut todella elämänhaluisempi jo pitkään enkä tajua mistä moiset ajatukset tulivat sienissä mieleen, tai juurikin KSSS:än seurauksena.

En myöskään pelkää kuolemaa, mutta en halua lähteä liian aikaisinkaan, rakastan todellisuudessa tätä elämää.

Pientä lisäystä vielä:
Nautittuani toisen kerran samoja sieniä noin. 1g verran, olin tuolloin kaverin luona, ja minulle tuli jotenkin sellainen olo myös että millään ei ole mitään merkitystä ja kaikki on surullista ja halusin vain päättää päiväni.. Tuolloin oli syntymäpäiväni ja mieliala oli todella korkealla aikaisemmin joten en tajua mistä tuo saattoi johtua

HUOM!: En siis väitä että kyseiset sienet vaikuttavat kaikilla noin. Omat kokemukseni olivat ikäviä, mutta ehkä sekin johtui jostain muusta kuin juuri kyseisistä sienistä (alitajunnan seurauksena tms).

Et ole yksin ajatustesi kanssa. Olet ehkä kokenut jotain tämän kaltaista:

"Existential angst", sometimes called dread, anxiety, or anguish, is a term that is common to many existentialist thinkers. It is generally held to be a negative feeling arising from the experience of human freedom and responsibility. The archetypal example is the experience one has when standing on a cliff where one not only fears falling off it, but also dreads the possibility of throwing oneself off. In this experience that "nothing is holding me back", one senses the lack of anything that predetermines one to either throw oneself off or to stand still, and one experiences one's own freedom.

http://en.wikipedia.org/wiki/Existentialism#Angst

Ota rauhallisesti psykedeelien kanssa. Sienet eivät sinulta mihinkään karkaa, vaan voit ottaa niitä myös asioiden pohdiskelun jälkeen. Kiva kun aloitit ketjun tästä aiheesta.

Ainakin itse koen sienet enemmän voimaannuttavana lääkkeenä kuin pelkotilojen aiheuttajana.

Sama täällä.
Viimeksi, ottaessani suurempaa annosta, jouduin vahingossa tilanteeseen jossa negatiiviset ajatukset ja jopa agressiot nousivat pintaan juuri sienivaikutusten alettua, ja alunperin suunniteltu "setting" meni mönkään. Kiroilin mielessäni että nyt tästä tulee varmasti erittäin huono trippi ja valmistauduin pahimpaan.
Kuitenkin kun rentoutin itseni ja "annoin sienten viedä", täytti kropan ja mielen lämmin tuntemus, sekä jonkinlainen ymmärrys siitä että pelot ja agressiot eivät edes kuulu syvempään sienikokemukseen.
Loppujen lopuksi matkasta tuli erittäin hyvä ellei loistava.

Pienemmillä annoksilla nuo pelot ainakin itse voin ymmärtää. Egokäsityksen muuttuessa voi helposti nähdä itsensä ikään kuin "ulkopuolisena ja outona hahmona itselleenkin". Ja tällaisessa tilassa joskus (leipää leikatessani) mietiskelin, että voisin ihan hyvin lyödä leipäveitsen kädestäni läpi, eikä sillä nyt sen suurempaa merkitystä minkään kannata olisi  No kyllähän sillä tietenkin olisi. Mutta tuollainen tila jossa oma keho tuntuu vieraalta, saattaa hyvinkin altistaa itsetuhoisuudelle, ja etenkin jos ei ole psyykkisesti riittävän ruodussa.

Olen tällä hetkellä siinä käsityksessä ettei "painajaismaisia näkyjä" tai suuria tunnemyrskyjä edes esiinny syvemmissä sienikokemuksissa, mutta olen sienimatkailussa vielä aloittelija ja kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia/mielipiteitä tästä.

Olen tällä hetkellä siinä käsityksessä ettei "painajaismaisia näkyjä" tai suuria tunnemyrskyjä edes esiinny syvemmissä sienikokemuksissa, mutta olen sienimatkailussa vielä aloittelija ja kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia/mielipiteitä tästä.

Mun matkoilla syviin kokemuksiin,
kaikki mahdolliset näyt ja tunnemyrskyt ovat kuuluneet olennaisesti osaksi matkoja.
Toki useammin kauas tripatessaan oppii päästämään irti aina helpommin, kun tietää sen olevan väistämätöntä. Eivätkä aiemmin koetut myrskyt eivät ole enää tyynen tiellä. Silti kohti ajattomuutta mennessään on löytynyt aina uutta ja yllättävää. Tavallaan joka kerta on enemmän nöyrtynyt, jopa hieman säikähtäneenä kokemuksen voimakkuudesta. Vastasyntyneen fiilikset varmaan.

Vaikka tripillä saavuttaisikin seesteisen tyyneyden tilan, matkalla sinne ja takaisin tulee väistämättä vastaan myös niitä turbulentimpia elementtejä. Ne kuuluvat siihen täsmälleen samaan trippiin. Voihan ne käsitteellisesti erottaa ja kutsua turbulentteja vaiheita vaikka "nousuiksi" mutta tällainen näpertely ei muuta itse asiaa mihinkään.

Olen samaa mieltä. Niin kuin kirjoitinkin jo tuossa aikaisemmin, on trippi saattanut ensin olla ahdistava, mutta ihan sitten syvimmässä vaiheessa se ei (vielä?) ole kertaakaan ollut painajaismainen. Itse ainakin mietin juuri tätä syvintä vaihetta, jossa ei esim. tiedosta olevansa ihminen tai olevansa edes yksilö, että onko se ollut kuinka monella painajaismaista.

Viisastelu siitä mikä kuuluu ja mikä ei kuulu "syvään sienikokemukseen" on äärimmäisen feikkiä. Jos hieman kärjistän niin yhtä hyvin voisi sanoa että päihtyminen ei kuulu humaltumiskokemukseen.

Höpö, höpö. Oman kokemukseni mukaan suippumadonlakeilla tehty trippi on kokemuksena mahdollista analysoida ja eritellä. Mielestäni trippi koostui erilaisista tietoisuuden tiloista joista kukin vaikutti minuun erilailla. Varsinainen huippukohta oli myös selkeästi havaittavissa, ja se poikkesi tietoisuudentilana selkeästi tripin muista vaiheista.
Kokemuksen parempi ymmärtäminen voi olla mahdollista sen analyysin kautta ja siksi minusta on hiukan idioottimaista väittää tällaista asian tutkimista viisasteluksi tai feikiksi.
Itse ketjun aiheeseen, eli sienien käyttöön ja itsetuhoisuuteen, tripin analysoinnilla osiin voi olla suurikin merkitys, jos esim. yritetään etsiä keinoja joilla ymmärtää ja mahdollisesti muokata kokemusta enemmän toivottuun suuntaan.

Vaikka tripillä saavuttaisikin seesteisen tyyneyden tilan, matkalla sinne ja takaisin tulee väistämättä vastaan myös niitä turbulentimpia elementtejä. Ne kuuluvat siihen täsmälleen samaan trippiin. Voihan ne käsitteellisesti erottaa ja kutsua turbulentteja vaiheita vaikka "nousuiksi" mutta tällainen näpertely ei muuta itse asiaa mihinkään.

Tottahan toki trippiä voi katsella ja sen voi kokea kokonaisuutena. Mutta kyllä se nyt on vain niin moneen kertaan ja monien ihmisten toimesta todettu, herra Kosminen Nauraja, että usein asiain yksityiskohdista löytyy merkityksellisiä seikkoja jotka pelkkää kokonaisuutta karkeammin katsottaessa jäävät helposti huomioimatta.