Jos ongelmia pakenee liikaa nii ne tulee vaa kahta kovemmin vastaan,mitä nopeemmin annat itelles aikaa käsitellä ongelman loppuun sitä nopeemmin paranet. Sienissä on joillaki lähes mahotonta sivuuttaa ongelmat,ainaki omalla kohalla ne ongelmat helpottaa jos vaa annan itelleni aikaa käsitellä ne asiat jotka vaivaa ja voi olla että potkii päin näköö mutta se siinä on tarkotuski. Sun kohallas se paniikkikohtaus+aika voimakas annos sieniä laukas muita sivuoireita mutta mä luulen kuten muutama muuki täällä että menee luutavasti ohi ajan kanssa. Mutta kuitenki toivon sulle pikaista paranemista

Mitä meinaat ongelien käsittelyssä? Oireet ovat pahentuneet nytten minulla. Tänään aamulla heräsin ihan syytä ja tuli heti paniikkinäiriö(polttava olo rinnassa, päässä, ja käsissä). Päivystys ei halunnut ottaa mua vastaan... Koska se ei kuulemma ollut akuuttihoidon  arvoista. Niitten sanat minulle: "Mene kotiin, rauhoitu ja ajattele kivoja asioita."
huimaus pahentunut minun mielestäni paljon varsinkin heti herättyä. Ja kohtausta en haluaisi uudestaan kokea, tappaisin mielummin itse kuin kokeisin sen uudestaan.

 

Voi ystävä rakas, koita kestää siellä!

Tuon on aika harmi juttu kun ei voi 100% varmuudella tietää olisiko kyseessä jokin fysiologinen oire. Me kaikki olemme yksilöitä joten omasta genetiikasta ja mm. aivotoiminnasta ei voi tietää ennen kuin kokeilee.

Tripsterin puolesta en voi puhua mutta asioiden kohtaamisella itse ymmärrän sitä, että yrität selvittää mikä sinussa oireet aiheuttaa ja kohdata sen. What you are aware of, you are in control of. Eli esim. juuri paniikkikohtaus johtuu psyykkisestä "vammasta/viasta" joka ilmenee usein fyysisinä oireina. Kropassa ei ole mitään vikaa vaan mielessä. Se, että selvittää itselleen mikä on se asia mitä pelkään, mikä on se juttu joka kohtauksen laukaisee ja miksi? on erittäin tärkeää.

Uskoisin, että sinulla on sama kyseessä. Jouduit kohtamaan tripillä vanhoja kipeitä muistoja, jotka omien sanojesi mukaan olet halunnut unohtaa. Nyt ne tuotiin jälleen pintaan. Itse haluat ne luultavasti edelleen unohtaa mutta kehopa ei enää suostu sitä kipeää, tunteiden ja kokemusten mönttiä pitämään sisällään. Sut tavallaan pakotetaan kohtamaan ne asiat. Se, että miten ne kohdataan, on aina henkilökohtainen asia. Mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella. Ehkä jollekkin ystävälle/tutulle niistä tunteista ja kokemuksista puhuminen voisi auttaa?

Se mikä näistä tekee vaikeaa on juuri se, että yleensä keskitytään oireeseen (paniikkikohtaus jne.) eikä suinkaan -syyhyn-. Tämä nyt on sitä keittiöpsykologiaa josta voi olla montaa mieltä mutta itse uskon, että ratkaisu ongelmaasi löytyy noista muistoista. Voi olla, että tämä on parasta mitä sinulle on tapahtunut pitkään aikaan, vaikka sitä on varmasti mahdoton uskoa juuri nyt.

Paljon voimia ja jaksamista sinulle, elämä kyllä kantaa ja sinä selviät!

Voi ystävä rakas, koita kestää siellä!

Tuon on aika harmi juttu kun ei voi 100% varmuudella tietää olisiko kyseessä jokin fysiologinen oire. Me kaikki olemme yksilöitä joten omasta genetiikasta ja mm. aivotoiminnasta ei voi tietää ennen kuin kokeilee.

Tripsterin puolesta en voi puhua mutta asioiden kohtaamisella itse ymmärrän sitä, että yrität selvittää mikä sinussa oireet aiheuttaa ja kohdata sen. What you are aware of, you are in control of. Eli esim. juuri paniikkikohtaus johtuu psyykkisestä "vammasta/viasta" joka ilmenee usein fyysisinä oireina. Kropassa ei ole mitään vikaa vaan mielessä. Se, että selvittää itselleen mikä on se asia mitä pelkään, mikä on se juttu joka kohtauksen laukaisee ja miksi? on erittäin tärkeää.

Uskoisin, että sinulla on sama kyseessä. Jouduit kohtamaan tripillä vanhoja kipeitä muistoja, jotka omien sanojesi mukaan olet halunnut unohtaa. Nyt ne tuotiin jälleen pintaan. Itse haluat ne luultavasti edelleen unohtaa mutta kehopa ei enää suostu sitä kipeää, tunteiden ja kokemusten mönttiä pitämään sisällään. Sut tavallaan pakotetaan kohtamaan ne asiat. Se, että miten ne kohdataan, on aina henkilökohtainen asia. Mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella. Ehkä jollekkin ystävälle/tutulle niistä tunteista ja kokemuksista puhuminen voisi auttaa?

Se mikä näistä tekee vaikeaa on juuri se, että yleensä keskitytään oireeseen (paniikkikohtaus jne.) eikä suinkaan -syyhyn-. Tämä nyt on sitä keittiöpsykologiaa josta voi olla montaa mieltä mutta itse uskon, että ratkaisu ongelmaasi löytyy noista muistoista. Voi olla, että tämä on parasta mitä sinulle on tapahtunut pitkään aikaan, vaikka sitä on varmasti mahdoton uskoa juuri nyt.

Paljon voimia ja jaksamista sinulle, elämä kyllä kantaa ja sinä selviät!

Hei, tuo auttoi paljon . En ole 100 % varma, mutta aika varma, että sienet ovat aktivoineet aivoissani jossakin paniikkihäiriön, itse käytin masennuslääkkeitä dysmorfofobian takia alun perin, lopetin sitten käytön kun huomasin etteivät lääkkeitä enää tarvita, kun kerran ajatustyyli oli jo muuttunut. Koko perheeni sairastaa paniikkihäiriötä ja olen tullut tulokseen, että se saattaa juuri sitä ollakin minulla sienten takia. Mitä meinaan tällä on se, että olen aina pienestä asti voinut sairastaa sitä ja sienet sen sitten sen oven avasi päässäni.
Kaikki oireet mitä minulla tällä hetkellä on ovat aivan samat kuin perheenjäsenillä; Huimaus, oksennuksen olo, kuoleman pelko, itsemurhan ajattelu ja jne. Joskus aikaisemmin tänään huomasin, että kohtaus oli tulossa takaisin (paniikkikohtaus) ja sain sen tunteen(polttavan pään ja rinnan) menevän pois pelkästään ajattelemalla, että tämä on vain psyykkistä ja ettei fyysistä ja että kaikki on ihan mun päässä...

Hoitotapaa mitä aloitan tänään on escitalopram jokapäivä vuodeksi tai pariksi 20mg -> 10 mg eka viikko ja käytän myös avuksi RIVATRIL (clonazepam) avuksi lääkärin ohjeen mukaisesti, toivottavasti paranen ja että tämä onkin vain paniikkihäiriö eikä sitä, että olen puoleksi jäänyt jumiin sienten matkaan/trippiin, paljon kiitokset vastaajille. Auttoi paljon, enkä koskaan tiennyt, että ystävällisiä ihmisiäkin löytyy maasta.
Thanks a lot guys, cheers.

Hei, tuo auttoi paljon . En ole 100 % varma, mutta aika varma, että sienet ovat aktivoineet aivoissani jossakin paniikkihäiriön, itse käytin masennuslääkkeitä dysmorfofobian takia alun perin, lopetin sitten käytön kun huomasin etteivät lääkkeitä enää tarvita, kun kerran ajatustyyli oli jo muuttunut. Koko perheeni sairastaa paniikkihäiriötä ja olen tullut tulokseen, että se saattaa juuri sitä ollakin minulla sienten takia. Mitä meinaan tällä on se, että olen aina pienestä asti voinut sairastaa sitä ja sienet sen sitten sen oven avasi päässäni.
Kaikki oireet mitä minulla tällä hetkellä on ovat aivan samat kuin perheenjäsenillä; Huimaus, oksennuksen olo, kuoleman pelko, itsemurhan ajattelu ja jne. Joskus aikaisemmin tänään huomasin, että kohtaus oli tulossa takaisin (paniikkikohtaus) ja sain sen tunteen(polttavan pään ja rinnan) menevän pois pelkästään ajattelemalla, että tämä on vain psyykkistä ja ettei fyysistä ja että kaikki on ihan mun päässä...

Hoitotapaa mitä aloitan tänään on escitalopram jokapäivä vuodeksi tai pariksi 20mg -> 10 mg eka viikko ja käytän myös avuksi RIVATRIL (clonazepam) avuksi lääkärin ohjeen mukaisesti, toivottavasti paranen ja että tämä onkin vain paniikkihäiriö eikä sitä, että olen puoleksi jäänyt jumiin sienten matkaan/trippiin, paljon kiitokset vastaajille. Auttoi paljon, enkä koskaan tiennyt, että ystävällisiä ihmisiäkin löytyy maasta.
Thanks a lot guys, cheers.

Mahtavaa, että sait ensimmäisen yliotteen vaivastasi! Et varmasti ole jäänyt tripille tms. kuten sanottu ongelma vaikuttaa vahvasti psyykkiseltä. Ymmärrän kyllä, että haluat aloittaa lääkkeiden käytön, varsinkin jos ne ovat ennenkin auttaneet. Itse kuitenkin uskoisin vahvasti, että sinulla ei ole mitään fysiologista, synnynnäistä, vikaa jonka sienet vain sattuivat aktivoimaan. Minulle kuulostaa enemmänkin siltä, että teillä on koko perheessä tai suvussa jokin iso "mörkö". Vaiettu asia tai tabu josta ei ole saanut tai osattu puhua. Vaarin itsemurha, homoseksuaalisuus, fundamentaali uskonnollisuus, vanhempien omat käsittelemättömät pelkotilat jne. Kuten sanonta kuuluu: Isien synneistä on maksettava eli lapset aistivat, että jokin on nyt vialla mutta koska asiasta selvästi ei saa puhua ja sitä vältellään, jää lapsille outo käsittelemätön möntti/pelko sisälle. Surullisinta on, että yleensä asia ei -oikeasti- edes ole mikään iso, sitä vain ei osata kohdata ja käsitellä.

Siksi minusta tuntuu, että jälleen syyn sijaan ryhdyt hoitamaan oireita. Voit ne mahdollisesti saada pois lääkkeillä mutta kipeät muistot sisälläsi eivät katoa minnekkään. En ole psykologi, terapeutti enkä lääkäri mutta jonkin verran olen kirjallisuutta lukenut ja omaan kokemusta löytyy. Siihen nojaten toivon, että kunhan hieman saat taas uskoa elämään ja itseesi, niin pyrkisit kohtamaan ne möröt mielessäsi.

Paljon hyvää ja jaksamista!