Antipsykootit (ainakin olantsapiini, mahdollisesti muutkin) ilmeisesti blokkaavat sienten vaikutuksen, joten kannattanee odottaa ainakin sen verran, että lääkitys on turvallisesti purettu. Ja senkin jälkeen olla varovainen tajusteiden kanssa.

Meditaation ja unien kanssa työskentelyn avulla voinee vähän saada osviittaa siitä mitä deelien ottamisesta mahdollisesti seuraa. Jos meditointi aiheuttaa pakokauhua ja unista ei muista ikinä mitään tai ne ovat silkkaa painajaista voi trippailun väliin jättäminen olla hyvä idea.

Tää saattaa astua hieman harhaan alkuperäisestä, mutta alkoi kiinnostamaan tuo yhteys unien muistamisen ja deelien ottamisen välillä. Onko tämä yhteys vain jos sairastaa skitsofreniaa jo aiemmin vai yleispetävä kaikille ihmisille? Oisko tästä jotain lisäinfoa?

Unien muistamattomuus nyt ei välttämättä paljoa kerro. Deelit kuitenkin avaavat samaa tajuntaa kuin unetkin ja jos suhde uniin on jollain tavalla ongelmallinen, on deelien kanssa hyvä olla varovainen.

Koen, että tähän on todellakin viisasta vastata, ettei psyykelääkkeet ja sienet sovi valitettavasti käytettäväksi samaan aikaan.

Itselläni ei riitä asiantuntemus sanomaan oikeastaan mitään muuta. Mutta mikäli täältä löytyisi fiksumpia, joilla olisi jotain tarkempaa sanottavaa asiaan auttaisi varmaan, jos kertoisit tarkkaan mitä lääkkeitä otat ja mitkä ovat vaikuttavat aineet.

minulla menee siis nämä seuraavat lääkkeet

Leponex - vaikuttava aine on Klotsapiini
Abilify - vaikuttava aine on Aripipratsoli
Lamictal - vaikuttava aine taitaa olla Lamotrigiini
jokin beetasalpaaja
opamox - vaikuttava aine Oksatsepaami

Jos olet ennen sairastumistasi tiennyt, miten psykedeelit vaikuttaa, niin et välttämättä tiedä enää. Itse en söisi sieniä, ennenkuin on päänsä kanssa sellaisessa tasapainossa, että uskaltaa ottaa vastaan kaiken, mitä sieltä aivojen perukoilta saattaa tulla vastaan.
On hyvä kuitenkin muistaa, että suurin osa psykedeelien vaikutuksesta (ainakin oman kokemuksen mukaan) on, että ne moninkertaistaa kaiken. Se niissä on niin ihanaa ja kaunista ja samalla niin pohjattoman kauheaa, synkkää ja pelottavaa.
Haluatko ottaa sen riskin, että sienet moninkertaistaa skitsofrenian?

Mietiskelen, että jos aloittaisi ihan pienistä määristä ja katsoo kestääkö psyyke. Jotain 0,5g annoksella ensin ja siitä sitten 0,2-0,3g nostoja. Ja jos meno menee liian villiksi onhan minulla noita opamoxeja jotka taitavat rauhoittaa mielen. Miltä kuullostaa?

Suosittelen hankkiutumaan eroon lääkityksestä, ennenkuin alat trippailemaan.

Kokemukseni mukaan pienet annokset saattavat olla haastavampia kuin keskikokoiset tai suuret annokset. Pienissä annoksissa irti päästäminen saattaa olla haastavampaa kuin isommissa, joka mahdollisesti luo ahdistusta. Itse suosittelisin suoraan hyppäämään yli pienestä annoksesta ja keskikokoisesta lähteä kasvattamaan.

Turvallinen ja mukava trippaus paikka, kunnioittavaa suhtautumista sieniin ja asiallista henkistä sekä ruumillista valmistautumista. Bentsot valmiiksi johonkin mistä löydät tarvittaessa.

Trippaaminen saattaisi auttaa kehittämään terveellisemmän perspektiivin "sairauteesi".

Siunausta.

Psykedeelien kanssa hoppuilulla on yleensä melkolailla paskainen loppu. Sieniä on ja tulee aina olemaan tässä maailmassa, joten niitä ehtii syömään sittenkin, kun on ensin päässyt selvemmille vesille päänsä kanssa. Mielenterveys ei todellakaan ole leikin asia. Liialla hätiköinnillä trippailun suhteen saattaa pahimmassa tapauksessa vaan pitkittää toipumistaan.
Tai no skitsofreniahan ei ilmeisesti parane, mutta jos mielii trippailla, niin pitää olla sen verran sinut päänsä sisällön kanssa, että uskaltaa katsoa sitä silmiin.
Bentsodiatsepiinit ilmeisesti ainakin estävät sienten vaikutuksen ja Opamoxhan kuuluu niihin, joten sen kanssa sienten syöminen lienee monellakin tavalla hukkaan heitettyä hommaa. Enkä kyllä kauhean viisaana näe trippailua kahden eri neuroleptinkään kanssa.
Lääkärisi on varmasti ihan syystä ne lääkkeet määrännyt, niin kannattaa vaan rauhassa hoitaa ensin päänsä sellaiseen kuntoon, että olo on selkeämpi ja vakaampi.

Itselläni ei ole ollut vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, mutta joskus, kun olin viettänyt aikaa ihan liikaa yksinäni ja olin muutenkin elämäni suhteen aikamoisen sekamelskaisessa ja hankalassakin tilanteessa, jossa epäilin toistuvasti mieleni terveyttä, satuin kuitenkin syömään sieniä. Sitä seurannut trippi ei ollut mitenkään järin valoisa, vaan itseasiassa hyvin iso osa ajasta kului itkemiseen ja sen miettimiseen, että en tunne järin paljoa halua elää. Tämä meni kyllä ohi, mutta kokemuksena oli melkolailla kammottava. Siitä opin sen, että set&setting on vieläkin tärkeämpi asia, kuin mitä olin ennen ajatellut. (Vaikka en aiemminkaan ollut sitä vähätellyt.)
Pienikin annos voi heittää herkässä tilassa olevan mielen melkoisiin myrskyihin.

Varovaisuutta, ystävät.