Otetaan esimerkiksi, että on järjestelmä jossa on tuhat rahayksikköä. Leipä maksaa yhden yksikön. Viljelijät tuottavat 1000 leipää ja ne voidaan myydä yhden hintaan, mikä sitten voidaan käyttää muihin kuluihin ja oletetaan homman pyörivän kivan stabiilisti. Jos tuotanto yllättäen kasvaa niin, että leipää tuotaan tuplasti ja rahajen määrä pysyy samana se tarkoittaisi, että leivän pitäisi maksaa puoli yksikköä, jotta ne saataisi myytyä. Tällöin tuotannon lisääminen ei kannata, koska sillä ei saa lisäarvoa. Viljejät joutuisivat vain myymään tuplasti saadakseen saman mitä ennenkin. Siksi rahan määrän pitää kasvaa yhdessä tuotannon kanssa, jotta tuotantoa kannattaisi lisätä. Jos taas tuotanto puolittuu ja rahan määrä pysyy samana, tuotteiden arvo tuplaantuu. Näin muodostuu myös hyperinflaatio, kun tuotanto yllättäen katoaa ja kierrossa on silti sama määrä raha yksikköjä.

Velan ongelma on siinä, jos joku ottaa 100 yksikköä velkaa 10% korolla. Tällöin hänen pitäisi maksaa takaisin 110 yksikköä ja hän joutuu lisäämään tuotantoa maksaakseen koron. Kuitenkin samalla järjestelmässä tarvittavan rahan määrä on kasvanut 1010 ja velan otto pakottaa lisäämään sekä tuotantoa, että rahan määrää. Rahaahan voidaan lisätä loputtomasti, koska se on vain sopimus kysymys, mutta tuotanto taas rajoittuu resurssien rajallisuuteen. Tällöin nykyjärjestelmämme on mahdoton, koska korollista velkaa on moninkertaisesti enemmän, kuin mihin tuotanto pystyy vastaamaan.

Ennen velkataloutta (debt) oli luottotalous (credit). Viljelijä myi leivän luotolla ja hänelle jää saatavia ilman korkoa ja hän sai naapuriltaa jotain vastineeksi sitten, kun naapurin tuotanto sen pukkaa ulos. Korottomuus mahdollistaa stabiiliin vaihtamisen, jossa ei tarvitse lisätä tuotantoa. Raha ei itsessään ole ongelma vaan sen kanssa kulkeva korko. Rahahan on vain velkakirja joka kertoo jonkun olevan sen verran arvoa auki vastapalveluksia. Auki olemista on voitu ilmaista monilla tavoilla, kuten kepeillä, solmuilla, savitauluilla jne. Rahan oletetaan nykyisin muodostuneen lähinnä vastineeksi korkojen keksimiseen. Luomalla raha ja lisäämällä sitä oli mahdollista siirtää koron luomaa vajetta.

Menikös tämä hahmotelma oikein? Pitäisin tätä aihetta ensiarvoisen tärkeänä, koska jos demokratiassamme kansalaiset eivät ota vastuuta yhteisistä asioista ne menevät, muutaman päättäjän päättäessä omaan pussiinsa, kaikkien muiden etujen vastaisesti.

Mites tuo luottotappiosuma nyt toimisi jos ymmärrät sen päälle paremmin? Mun käsitys olisi, ettei sitä kuitenkaan varsinaisesti ole, kun tämä systeemi ei tunne velkojen mitätöintiä ja ne velat vaan paketoidaan uudestaan eteen päin, jos ei niille suoraan saada vastinetta.

Ei valitettavasti mene näin yksinkertaisen suoraviivaisesti. En myöskään lähde ruotimaan tämän laskelman todellisuuspohjaa koska teorian ongelmia ja aukkoja oli niin paljon. Jos taloustiede olisi näin helppoa niin se olisi ulkoistettu intialaisille apinoille. Lause ei ole rasismia koska en tarkoittanut intialaisia ihmisiä vaan aitoja apinoita.