...kerran kun söin Cubensiksia ja poltin pilveä krapulassa...

...viiden päivän dokaamisen, mokailemisen ja koheltamisen jälkeen poltin kauheassa krapula morkkiksessa kukkaa...

Enpä kyllä yhtään ihmettele, miksi paniikkia pukkaa.

Hmm, minullakin oireet alkoivat eräänä päivänä kun olin juonut kahvia. Kiinnitin huomiota nimenomaan siihen, että jos join 1 kupin aamulla kahvia, niin oireet olivat lieviä, mutta jos join 2 kuppia, niin tajuntani jotenkin sumeni aina ja sydän hakkasi todella kovaa. Itsekin pelkäsin todella kovasti sydänkohtausta ja ylipäätänsä kuolemaa, joka ei ole minun tapaistani. Joka ilta/yö pelkäsin nukahtaa, säikähdin aina kun olin nukahtamaisillani kun luulin kuolevani.

Nyt kun mietin, niin minulla ei ole ollut minkäänlaisia oireita pariin viikkoon, sen jälkeen kun pidin salvia divinorumia ylähuulessa/pureskelin sitä. Sitä ennen oireita oli ainakin kerran päivässä, kunnon kohtauksia oli vähintään kerran viikossa, yleensä useammin. (Oireilla tarkoitan paniikin/ahdistuksen tunnetta, hetkellisiä pelkotiloja sen suhteen että pumppaako minun sydän enään kun välillä ihan tunsi kun sydän löi ja välillä ei)
En väitä että salvia olisi vaikuttanut lääkkeenä, mutta jostain syystä sen jälkeen ei ole ollut minkäänlaisia oireita.
Sen kuitenkin sanon, että olen nyt kuullut monilta kokemuksia että salvia todella olisi auttanut tällaisiin oireisiin, olkoon tieteellisesti tutkittu tai ei, niin kuitenkin asia on.

Erään pilviöverini ensimmäinen vaihe oli juurikin paniikki/ikävät pelkotilat. Ekan kerran olin sillo överikokemusta käymässä läpi ja en osannu oikeen varautua siihen, että pelkkä pilvi voi laittaa kuupan hetkeksi niin "sekaisin". 30 - 40 min koitin tapella vastaan, mutta pakko oli nöyrtyä ja ottaa ikävältä tuntuva trippi vastaan.

Paniikkihäiriövaiheen jälkeen ajatatus looppas hetken aikaa erittäin synkissä vesissä, josta pääsin kuitenkin musiikin avulla pois. Tämän jälkeen olin yli kaks tuntia aivan muualla kuin omassa sängyssä... 
[offtopic]
Tämä melko psykedeelinen kokemus herätti sitten myöhemmin mielenkiinnon sieniin, joita tänä syksynä tarkoitus olisi testata.
[/offtopic]

Koskaan en ole siis selvinpäin saanut paniikkikohtausta.

Tulikin tuosta alkoholista mieleen, että intistä alkanut viikonloppuryyppäysputki on tässä vasta kunnolla päättymässä, 1,5 vuotta liikaa alkoholia varmaan saa aika helposti panarit lisääntymään. Alkoholi ei juurikaan aiheuta minulle välitöntä alttiutta kohtauksen saamiseen, mutta lisää esim. kahvin ja kannabiksen laukaisupotentiaalia. Vanha kunnon kiero kuningas.

Mulla tulee paniikki yleensä ryhmätilanteissa jos ihmiset on tuntemattomia,tuntuu et ei osaa selittää mitään oikeella tavalla,kädet alkaa kirjaimellisesti tärisemään ja olo on todella epämielyttävä. Kännipäissään kaikki on helpompaa ja sen avustuksella sanon yleensä just sitä mitä sylki suuhun tuo ajattelematta yhtään mitään ja se tuottaa yleensä aamulla sellasen vitutuksen et voi helvetti,välillä pahempaaki.

Eikä ne lääkkeetkää sitä paniikkia poista lopullisesti,joudut vaa lääke kierteesee. Paras keino on täydellinen elämän muutos.

Mä oon huomannu sienissä semmosen et kaikki paha mieli ja paniikki tulee pinnalle lähes väkisin ja mä joudun väistämättä käsittelemään sen mielessäni ja se on aika helvetin terapeuttista vaikka onki vähä perseestä siinä tilanteessa ku se tulee pintaan. Sienet on ehdottomasti parhaita lääkkeitä masennukseen,ahdistukseen ja paniikki ongelmiin.

Kirjotin joskus hehkutuksen siitä, miten hatsin laukaisema ahdistus onkin itse asiassa hiton kehittävää ja asennoiduinkin niin jonkin aikaa, mutta pidemmällä perspektiivillä tarkasteltuna joudun kuitenkin toteamaan, että ainakin tässä elämänvaiheessa koen kannabiksen itselleni aiheuttaman paranoian ja yltiöitsekriittisyyden enemmän epämiellyttäväksi ja päämäärieni suhteen rampauttavaksi kuin hyödylliseksi (vaikka ainahan se on sitäkin). En tarkoita, etteikö satunnainen paskaksimeno ja turpasauna ois yhäkin ihan tervetullutta, mutta aika harvoin. Tämän seurauksena ei enää kovinkaan usein tule harrasteltua kyseistä(kään) päihdettä.

Aika aikaa kutakin. Kyllähän se paljon hyvää teki ja avasi. Näinä päivinä sitä kai vaan on aika hiton herkkä.

Samoilla linjoilla ollaan täälläkin. Nykyään tuntuu siltä, että pajareissa mieli jää vain kiertämään samaan oravanpyörään. Pidemmän aikaa pidin kyseisestä oravanpyörästä seuraavaa ahdistusta, pelkoa ja muitakin vaikeita oloja jonkinlaisena harjoituksena. Pajauteltu on useita vuosia, joiden aikana pajauttelun luonne on muuttunut paljon. Setupin merkitystä pilven poltossa haluaisin myös korostaa. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että on aika harjoitella elämään selvinpäin. En enää jaksa tuottaa itselleni kärsimystä, en edes harjoitusmielessä.

''Dopamiiniorava, onko sinulla jonkunlaista näkemystä siitä, miten selvin päin tullut paniikkikohtaus eroaa sienipäihtymyksen aikana tulleesta? Itse en ole koskaan taikasieniä syönyt.''

En ole koskaan saanut sienien vaikutuksen alaisena paniikkikohtausta, mutta kun ainoalla kunnollisella kokemuksellani sain mieleeni valtavan tulvan ahdistavia ajatuksia, päätin paljastaa itseni täysin haavoittuvana näille ajatuksille ja järkeni juoksu selkeytyi. Perustelin turhat pelkoni pois, mutta ikävä kyllä ne palasivat vähitellen tripin jälkeen takaisin, koska en ajatellut miten työstäisin jälkeenpäin tuntemuksiani.

Jotkut viisaalta vaikuttavat ihmiset ovat sanoneet tällä foorumilla, että psykedeeleillä ei kannata lähteä avaamaan lukkoja mielessä. Tuo on vähän ihmetyttänyt mua, mutta se ehkä perustuu siihen, että sillon luo kovia odotuksia itselleen tripille ja asiat voi mennä pieleen. Ehkä sienet voivat auttaa positiivisella tavalla parhaiten siinä tilanteessa, kun niiden nauttijalla ei ole ollut suuria ahdistuksia, masennuksia ja paniikkioireita ottohetkellä, ja sienet tuovat kyllä sitten asioita mieleen ja kokemukselle tulee antautua ilman suuria odotuksia ja pyristelyjä. Joku kokeneempi valaiskoon paremmin.

Sitten omaa kokemusta. Mun oli helpompi ehkä kohdata paniikkikohtaus, koska mulla ei oo ollu paniikkioireita tietyissä tilanteissa. Kukaan ei ollu tuijottamassa kun sohvalla maatessani antauduin kaikelle tunteelle, sillon mä hyödynsin sitä tietoo että tää on paniikkikohtaus johon kuuluu aina kuolemanpelko, mutta en silti koskaan kuole.  Sitten olin käynyt sydänfilmissäkin asioita varmistamassa.

Keinoja ''panareiden'' lieventämiseen ja lopettamiseen on esimerkiks alavatsan hengitys, joka stimuloi parasympaattista hermostoa (vastaa rauhallisista elintoiminnoista tjsp) ja estää hyperventilointia. Tätä hengitystekniikkaa kannattaa harjotella kärsivällisesti, koska siitä on useimmille apua ja pelkkä pinnallinen kokeilu saa ajatteleen heti että ''ei toimi''.

Jotkut soittaa jollekin läheiselleen, mikä saa takas maanpinnalle. Itse jauhoin kaikkee turhanpäivästä kaverille kun sain pahimman, noin puolituntisen paniikkikohtauksen.

Paniikkikohtauksia voi välttää tietty myös välttämällä sen laukasevia tekijöitä, kuten alkoholia, kannabista ja kahvia.

Muistakaa, että ahdistusta ja paniikkikohtausta ei pidä yrittää hallita, vaan pitää ottaa semmonen asenne jota vois verrata vaikka tilanteeseen jossa demoni riepottelee sun raskasta kehoo mutta päätätkin vaan olla liikkumatta ja löysänä lattialla, jollon sua on vaikee riepotella. tällasta antautumista voi aluks harjotella ehkä siinä tilanteessa, kun tulee lievempi paniikkikohtaus.