http://www.tiedostamo.fi/2012/07/miten-psykedeeleista-puhutaan/ Miten psykedeeleistä puhutaan? Miten psykedeeleihin suhtaudutaan? Millainen ilmapiiri niiden ympärillä vallitsee? Saako psykedeeleistä puhua? Pitäisikö niistä puhua? Onko niistä pakko puhua? Ja ketkä niistä sitten oikein puhuvat? Olisiko aihepiirin käsittelyssä kehitettävää? Mistä ollaan tulossa? Minne ollaan matkalla? Helsingin kirjakauppa Tiedostamossa perjantaina 20.7.

edit: Tähänkin vielä linkki videotaltiointiin tapahtumasta.

Jos saan ajoitettua itseni sinne suunnille sopivasti ni tuun, koska kiinnostais!

Videoidaanko tämä mahdollisesti ja jos niin mihin mahdollisesti tallenne päätyisi levitykseen?

Tää olis aika jepa!

Video tulee, kuitenkin niin, ettei kukaan yleisössä vastoin tahtoaan joudu taltioiduksi.

Hyvin oli tosiaan porukkaa. Vähän myöhässä paikalle saapuneena minullakaan ei ollut mitään toivoa mahtua sisään.
Kivaa, että keskustelua pääsee ihmettelemään, vaikka ei itse tilaisuuteen mahtunutkaan.

Keskustelu tuntui oivalta, kolmen tunnin edestä videota tulossa ehkä joskus elokuussa.

Saisko keskustelun myös pelkkänä audiona, vai joudunko ite rippaamaan sen kyseisestä videosta sitten aikanaan? En usko, että mulla on aikaa istua 3 tuntia videon ääressä, mutta mp3:na voisin kuunnella muiden hommien lomassa.

Tosi mukavaa seurata suomalaista paneelia aiheesta. Hyvät keskustelijat ja yleisö.

Ram Dassille naureskelu tuntu perustuvan ulkoisten seikkojen nopeahkolle muutokselle ja (keskustelussa muuten kyllä ruodituille) ennakkoluuloille. Dass ammensi pitkälti itämaisesta kokemusperäisestä filosofiasta/kontemplatiivisesta perinteestä (bhagavad gita jne.), vähemmän taikauskosta.

Terencen suuren annoksen trivia oli hyvä. Suurten annosten mainostaminen oli silti siis ok, koska itse koki negatiivisen/ylitsepursuavan kokemuksensa niin merkitykselliseksi? Prioriteetin kärjessä on siis (subjektiivinen!) merkityksellisyys, ei niinkään kohentunut elämänlaatu tmv. Syvästi merkitykselliset kokemukset ovat tuntuneet johtavan elämän syvyyden lisääntymiseen, joka toisaalta ulottuu myös onnellisuuden tunteisiin jotka itsetuntemuksen kasvaessa moniulotteisempia.
Elämän syvyyttä ei silti voi hahmottaa ilman verokkia, subjektille (jolla rajat) skaala on todellisuudessa loputon. Rajoitetulle subjektille monet asiat ovat äärettömiä, toisaalta ne juuri osoittavat illusorisesti rajoitetun subjektin pohjattoman luonteen.
Elämän syvyyden (nopeasti lisää merkityksiä) lisääntyminen tuottaa nähdäkseni useimmiten E(dge)G(od)O(ut) dissoluutiosta poikkeavan kokemuksen psykevalaistumisesta.

Kiitos uusistakin näkökulmista. Mystiikka vähenee.

Jotkut käyttää (humoristisestikin) valaistumis termiä matkan jälkeisestä tavasta hahmottaa (asioita yleensä) suhteessa tapaan ennen matkaa.
Yritin luoda kartastoa jälkihehkusta joka erottais tuntemukset sillä perusteella onko matkan aikana koettu rajojen hälvenemistä vaiko totuttujen rajojen sisäisten merkitysten (näkökulman muutoksesta johtuva) muutos.

Oon huono ilmasemaan. Tai siis minussa on huonoa ilmaisua. Jo lukiossa sai vääntää sen kanssa.

Lähdin liikkeelle trippaamisen intentiosta - paneelista ymmärsin ettei "haittaa" vaikka kokemus on kauhistuttava jos se koetaan itselle merkittäväksi. Suhteutin merkittävyyden aiheuttamia muutoksia muihin seuraamuksiin.