...päätä kääntäessä aivot tulevat noin sekunnin myöhässä.
...tunnet että kätesi tärisevät, vaikka ne ovat oikeasti ihan vakaat ja päätät että verisuonesi vain vipattavat.
...tarkoituksesi on hakea keittiöstä vettä, kun huomaat että oletkin kävellyt makkariin, pysähdyt ja mietit hihitellen mitä olitkaan tekemässä ja päätät hakea vettä. 
...istut paikallasi tarkoituksena nousta ylös, mutta et voi koska aivosi eivät halua antaa jaloillesi käskyä nousta ja selität sitterille kuinka olet sulanut sohvaan kiinni ja joudut odottamaan kunnes oikukkaat aivosi haluavat sinun nousevan.

Tässä muutama esimerkki itsetutkiskelusta, sillä eri tatit vaikuttavat niin eri viiveellä ja olisi hauska kuulla mistä tajuatte matkanne alkaneen

Tässä muutama esimerkki:
..paikat alkavat elää
..todellisuus tuntuu utopialta
..keho alkaa "väreillä" jaloista päähän
..visuaaliset efektit alkaa
..menneisyys unohtuu eikä tiedä kuka on
..tulee pakonomainen tarve liikkua
..saa ylimmän tietoisuuden määrän 

...informaatio KAIKESTA ympärillä olevasta alkaa muuttua. Kaikki on samaa, mutta fiilis kaikesta on erilainen. Enemmän elämää kaikessa? Näkee elämää kaikessa? Tuntee elämää kaikessa? Kaikki on merkityksellisempää? Kiinnittää kaikkeen enemmän huomiota? Tajunta alkaa laajentua?

...mieli ja keho alkavat sulautua/erottua toisistaan. Keho voi tuntua kelluvalta, väreilevältä ja/tai hyvinkin erilaiselta.

...HD-näkö alkaa puskea päälle. Ajatukset ja tilanteet tuntuvat hektisiltä.

...asiat alkavat kiihtyä ja kiihtyä. Silmät kiinni voi nähdä pieniä värähdyksiä. Ei osaa oikein tehdä mitään ja pitäisi tehdä jotain...mutta mitä?! (Tässä vaiheess kannattaa olla vain tekemättä mitään.) Joskus jopa pientä paniikkia ja keskipakoisvoiman (sen hetkisen tilanteen) hallintaan keskittymistä.

...ajantaju häviää.

...on jopa hieman vaikea olo, mutta pian huomaat, että pääsitkin yhtäkkiä SINNE. Kuin olisi ylittänyt jonkin rajan jossa todellisuudentila muuttuu huimasti pienenpienessä hetkessä. Aivan yhtäkkiä! Sitten KAIKKI voi olla selvempää kuin koskaan ja SIELLÄ sitä sitten ollaan seuraavat kuutisen tuntia ja otetaan ilo irti kaikesta ! Eikös vain?

...alkaa haukotuttaa. Se tuntuu mukavalta, ja tekee mieli haukotella vähän lisää.
...tietyt sanat, varsinkin sosiaalisiin toimintoihin ja rooleihin liittyvät, tuntuvat mukavilta sanoa (sinä, minä, jakaa, antaa).
...maailma hehkuu ja liikkuu yhtenäisenä.
...normaalisti ei-visuaaliset ajatukset leijuvat silmien edessä konkreettisina.
...muutut osaksi pintaa jolla sillä hetkellä oleilet.

Haukottelu johtunee todennäköisimmin siitä, että psykedeeleissä ihminen helposti unohtaa tasaisen hengittämisen. En tiedä varsinaista syytä tähän, liekö sillä jotain tekemistä henkeä salpaavilla näyillä, mutta epätasainen hengittäminen johtaa luonnollisesti haukotteluun. Itse en (muistaakseni) haukottele, mutta välillä tulee otettua happea kuin nousisi veden pinnalle sukelluksista.

...kun jalkoihin tulee sellainen jännä kipiristelevä, kutitteleva tunne. Tämä on yleensä minulla se ensimmäinen havaitsemani vaikutus.

...kun kaikki tuntuu tulevan lähemmäs tarkateltavaksi, tosin usein hallitsemattomana ryöppynä: aistihavainnot ja muistot, sekä ylipäätään ajatukset. Kai voisi sanoa, että koen tulevani lähemmäs itseäni. Lähemmältä ei välttämättä näe paremmin, mutta uusia asioita kyllä.

Tästä alkaa minun trippini.

Uuden ketjun paikka?
Kuinkakohan yleistä ilman haukkominen/haukottelu tosiaan on? Onko kyseessä "täysin" fysiologinen ilmiö (hapenottoon liittyvän elimistön tietyntyyppisten serotoniinireseptoreiden agonismi/"todellinen" hapentarve/...) vai ikäänkuin symbolinen, tajunnantiloista ponnistava.

Itselläni hapen haukkominen tapahtuu voimakkaimpien oivalluskokemusten (joiden verbaalinen sisältö usein hukkuu) aikana, hetkeen liittyy myös refleksinomaista todellisuuden selvittelyä joka voi olla ahdistavaa. Makuuasento ja sisäilma tuntuvat edistävän haukkomista.
Muita toimivaksi todettuja keinoja vähentämiseen? On tuntunut psyykkisreaktiiviselta, mutta aiheuttanut ylimääräistä painetta fyysisen organismini kunnosta.

Alkuperäiseen aiheeseen vastatakseni - nousujännitteisyys on yhä merkittävä ensivaikutusten indikaattori. Myös tunne mieleni kokoonkeittämien rajojen/erottelun liukumisesta, ja "raakadatan" satunnaisesta ponnahtelusta.

.. alkaa kusettamaan.
.. alkaa syljettämään.
.. tekee mieli röökiä.
.. näkökenttä surisee.
.. huippaa.
.. kaikki musiikki ym. älämölö häiritsee.
.. valopiste.
.. päivänvalo häikäisee pistävästi.
.. tekee mieli lähteä ulos/kävelemään.
.. ei malta olla paikoillaan.
.. hikoiluttaa.
.. kylmänvärisyttää.