set&setting

[zacharias]

hellohello!!

en nyt jaksa nihkeän olotilan takia alkaa kauheen tarkkaa kuvausta eri vaiheista käymään läpi kun ei mitään merkittävää siltä osin tapahtunut.

Olin siis kahden kaverin kanssa kaverin kämpillä tarkotuksena nauttia matkailusta, itse olin kerran aikaisemmin matkannut ja nämä kaverit olivat täysin ekaa kertaa kokeilemassa. Yritin hieman pohjustaa trippiä ennakkoon vaikutuksia ja sun muuta.

Annokset olivat itsellä 1.3g ja kavereille noin.0.9g (fiktillä katottu) p. semilancea

Noin puoli tuntia nauttimisesta ensimmäiset lievät vaikutukset alkoivat kehossa lähinnä laiskuuden tunteena ja lihasten rentoutumisena, olimme nauttineet jonkin verran alkoa ennen trippiä ja itse päätin juoda enään 1 oluen tripin aikana.

Tunnin kohdilla kun omat vaikutukset alkoivat tuntua, pientä aaltoilua ja kirkastumista aloin katsomaan kavereiden menoa, metallican kuuntelua mankasta täysillä, viinapullon kittaamista ja toiselle huutamista siitä että "missä mun bisse on?" mihin vittuun sä laitoit sen bongin?" kusella ravaamista biisien keskeyttelyä kesken kaiken ja jatkuvaa kyselyä että "millon niitä halluja alkaa näkemään?" eihän nää toimi ollenkaa" eiku vittu on mul kyl ihan hyvä fiilis kattokaa nyt noita julisteita kuinka makeita ne on"

Jonkun aikaa tätä katsottuani ja omien visuaalien ja henkisyyden kadotessa (kestihän sitä 15 min) alko sairas ahdistus. Mitä nää jätkät oikeen touhuu, miten mä voin olla näin erilainen kun mun kaverit istuin hiljaa ja yritin jotenkin väkisin päästä porukkaan mukaan, otin huikkaa viinasta ja esitin pitäväni metallicasta. En halunnut erota kavereistani vaikka tunsin olevani aivan toiselta planeetalta.

Kumminkin jatkuvasti tunsin oloni oikeastaan ihan selväksi ei mitään muuta tietoa sienistä kun nämä fiilikset kun ihmettelin näiden tyyppien kyvyttömyyttä istua alas ja tuijottaa kaukaisuuteen fiilistellä oloja ja jutella kaikessa rauhassa.

Kaiken kaikkiaan kaverit varmaan haki jotain "segis" oloja. riehuvia visuaaleja ja sekakäytön tuomaa sekavuutta ja itse jotain ihan muuta.

Jälkeenpäin kun yrittää tälläsille selittää set&setting faktoja saa lähinnä hymiseviä katseita osakseen ja sellasta "sä oot ihan sekasin" katseita. Ainut selitys mitä kavereille kelpasi oli liian vähäinen annos. Tottahan se toisaalta on mutta toisaalta taas ei.

Tulin siihen tulokseen että psykedeelit ei ole kaikille tarkotettu. enkä niitä enään tule kenenkään kanssa jakamaan paitsi yhden kaverini. joka varmasti ymmärtää asian syvällisyyden.

Tästä jäi käteen nyt viikon kestänyt masennuksen oloinen tila. kaikki on jotenkin merkityksetöntä. olenko mä vaan kasvanut erilleen näistä kavereista, onko yksi ainut edellinen sieni kokemus tehnyt musta tylsän tyypin, enkä osaa enään pitää hauskaa?

vaikee kuvata nyt kaikkea kun pää juntturassa vieläkin. Yritän lisäillä fiiliksiä ehkä myöhemmin vielä.

-Zac

[Hypnagogic]

Iloisuus on halpaa onnellisuutta. Viina + Metallica + hektinen liikehdintä ja ääntely saattavat olla surullisen kaukana edes iloisuudesta. Riippuu subjektista.
Klassinen asetelma, kuvaava teksti. Kiitos, zacharias. Täällä silmieni takana tapahtui jonkinlainen emootiosamaistumisautomaatio.

Aihetta sivuaa eilen syntynyt viestiketju: Millä asenteella lähdette tripille?
Lainaan sieltä viime yön itseäni:

Sienien kanssa lähden liikkeelle spirituaalisemmista motiiveista kuin esim. mainitsemasi kannabiksen, joka on jo pitkän tuttavuuden ajan ollut itselleni enemmänkin "hupihuume". Olen valinnut myös trippivahtini tätä huomiota painottaen, ja suosittelen muidenkin ensikertalaisten sopivan seuransa huomioiden sen, mitä tahtoo/hakee kyseiseltä harrastukselta.

Mainittakoon myös, että tämä on ensimmäinen kerta, kun astun keskustelualueelle "Käyttökokemukset". Tahdon lukea toisten matkoista vasta omani jälkeen - kenties varon imemästä itseeni vaikutuksilta sellaisia odotuksia, jotka eivät ole juuri minua varten.

[Sebedeuksen poika]

Kiitos jakamisesta, hyvä teksti. Hieman samantyyppisiä kokemuksia ollut joskus itsellänikin, kannattaa valita seuransa hyvin.

olenko mä vaan kasvanut erilleen näistä kavereista, onko yksi ainut edellinen sieni kokemus tehnyt musta tylsän tyypin, enkä osaa enään pitää hauskaa?

Muista, että ihmisellä on oikeus muuttua. Joskus sitä huomaa, että on siirtynyt täysin eri laduille kuin jotkut vanhat hyvät ystävät. Se tuntuu ikävältä, kun ajattelee yhteistä menneisyyttä, mutta myös hyvältä, kun ajattelee omaa uudenlaista tulevaisuutta. Musta on tuntunut hyvältä, kun välillä huomaa kuinka paljon sitä on muuttunut. On hienoa pystyä yllättämään itsensä tuolla tavalla.

Ja voihan sitä silti hengailla niiden vanhojen ystävien kanssa ja yrittää fiilistellä heidän maailmaansa, vaistota ihmisyyttä. Niiden kanssa ei vain tarvitse syödä sieniä.

Jaksamisia, toivottavasti päiväsi alkavat tuntumaan pian valoisammilta.

[LadLiS]

Ja voihan sitä silti hengailla niiden vanhojen ystävien kanssa ja yrittää fiilistellä heidän maailmaansa, vaistota ihmisyyttä. Niiden kanssa ei vain tarvitse syödä sieniä.

Indeed! Ite koen tosi avartavana sellasessa itelle "vääränlaisessa" porukassa hengaamisen. Näkee hyvin eron ittessään ja muissa.
Lisäks siinä kasvaa ymmärrys toisia kohtaan aivan julmetusti, koska eikös kaikki (hyvän maun rajoissa)pidäkki hyväksyä sellasina
ku ne on? Sut mukaan lukien. Jaa ymmärrystä niin todennäkösemmin saat sitä itekki.

Mulle tulee aina tosihyvämieli ku kaverit lähtee ryyppäämään ja oon mukana niiden alotteluis. Siinä ku ne juo 12 päkit ni mä hörpin pari hyvää
alkosta haettua olutta ja ku ne sit lähtee paariin lähen kävelee kotiin Eikä taskaan  menny överiks.

USKALLA OLLA SÄ! Ei ole helppoa olla kukaan muu....

[Avalon]

Kiitos jakamisesta!

Yritin pitkään muotoilla kauniita sanoja siitä, mitä ajattelen, mutten saanut muotoiltua edes rumia. Haluan vain toivottaa sinulle voimia ja toivon, että löydät ystävistäsi jälleen sen, miksi he ovat ystäviäsi. Itselleni tuo kohtaamasi ero ei ollut yhtä radikaali kuin sinulle, mutta luulen ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu.

En usko, että sienikokemuksesi on kasvattanut sinut eroo ystävistäsi, vaikka olisitkin sen mukana itse kasvanut. Se vain on tuonut sinulle sellaisen osa-alueen elämääsi, jota et (vielä?) voi jakaa täysipainoisesti heidän kanssaan. Mutta varmasti sinulle on muita osa-alueita, joita voitte yhä jakaa.

Kuten jo sanoin, voimia. Kaikki näyttää pian taas kirkkaammalle

[ramanadamaz]

Itselläni oli aika lailla samanlainen kokemus muutama viikko takaperin.

Erään erittäin hyvän ystäväni kanssa olimme kokeilleet sieniä kerran aikaisemmin. Molemmille jäi kuitenkin sellainen fiilis, että koko homma jäi tavallaan puolitiehen. Kaikki näytti hassulta ja juttelimme aika vapautuneesti kaikesta, mutta siinä se. Mitään "oivalluksia", "yhteyttä" tai muuta vastaavaa ei kummallekaan oikeastaan syntynyt. Päätimme että otetaan viikon päästä uudestaan isommalla annoksella.

Seuraavan viikon ajan valmistauduin tulevaa varten. Pidin jopa päiväkirjaa jossa analysoin tunteitani ja syitä miksi haluan ylipäätään kokea jotain suurempaa.

Sitten koitti kyseinen päivä. Alunperin meidän piti olla kaksin, mutta pari muuta kaveria oli samoissa merkeissä liikkeellä, joten päätimme yhdistää voimamme. VIRHE! Päästiin mestoille, istuttiin alas ja heiteltiin tatit nassuun. Ensimmäiset 45min. sujui rattoisasti auringonpaisteessa istuskellessa, musiikkia kuunnellessa pienissä nousuissa. Yhtäkkiä helvetti vapautuu ja yksi kaveri alkaa nauramaan taukoamatta, heittelemään lippistä frisbeenä ja kaikkea vastaavaa. Järkyttävää kohkausta. "On tää ihan kivaa olla sienissä. Hehehhe me ollaan vaan sienissä. Hei paljon sä vedit niitä sieniä" jne. Joka kerta kun joku sanoi sanan "sieni" tai jotain annoskokoon viittaavaa, mielialani vajosi yhä alemmas ja alemmas kohti jopa masennuksen kaltaista tilaa.
Totesin itselleni että täältä on pakko päästä pois. Räkätys ja heiluminen peittivät musiikin ja auringonpaisteen alleen. Seuraavaksi paikalle saapuu yksi selvin päin oleva kaveri. Saman tien alkaa näiden sekoilijoiden osalta taukoamaton tivaaminen että "Miltä me näytetään? Hahahaha me näytetään varmaan tyhmältä kun sä et oo sienissä ja me ollaan. hahehaehaheahaheehehahah kerro vähän miltä me näytetään?". Istuin siinä ja mietin minkälaisen kuvan annan itsestäni kavereilleni, ja miten pääsen tilanteesta pois loukkaamatta heitä, tai ilman että he luulevat pahan olon tai huonon tripin tms. iskeneen? Lopulta päätin vaan sanoa heille että "Lähen tästä vähän kävelylle tonne metsään". Päivän toiseksi paras päätös.

Kävelin metsässä luurit korvilla, ja mietin kaikkea mahdollista. Kymmenen minuuttia käveltyäni rupesin ajattelemaan että "ei helvetti, kohta mun pitää mennä takas tonne". Seuraavat 20 min. tuo oli päällimmäinen ajatus mielessäni. En pystynyt nauttimaan musiikista, en luonnosta, en auringonpaisteesta, enkä siitä että olin vihdoin yksin. Saavuttuani takaisin kavereiden luokse, paikalle pärähti vielä kaksi kaveria lisää! Tässä vaiheessa rupesin miettimään että millaiset mahdollisuudet on päästä täältä kotiin. Voisin huijata ja vedota pahaan oloon tai kuumotuksiin jottei muu seura epäilisi mitään. Jonkin ajan kuluttua jengi päättää lähteä koripalloa. Tässä vaiheessa hogaan että se kaveri, kenen kanssa alunperin olin liikkeellä, on autolla paikan päällä. Pelastus! Päätimme lähteä kämpilleni oleskelemaan ja tekemään mitä ikinä nyt mieleen juolahtaakaan. Päivän paras päätös.

Heti kun pääsimme pois tuolta paikalta, kehoni ja mieleni valtasi lämpö, ilo ja ymmärrys. Loppuilta sujui rattoisasti musiikkia kuunnellen ja ajatuksia vaihtaen, vähän kuten ensimmäinenkin kokeilukerta.

Voitte kuvitella kuinka paskana tavallaan olin koko seuraavan viikon. Kaikki valmistelut ja meditoinnit ja analysoinnit poljettiin maahan silmieni edessä. Tästä viisaampana seuraavan kerran olin omassa huoneessani, seuranani pelkästään minä itse ja Pink Floyd. Eräs elämäni hienoimpia kokemuksia.

[Hypnagogic]

Aikomukseni oli mainita tästä jo reilu viikko aiemmin:
ramanadamaz, kiitos tekstistäsi. Mukavaa, että muutkin kirjoittavat pitkästi. Kuvailet illan etenemistä tavalla, joka vetää mukaansa. Varsinkin kun on kokenut vastaavanlaista sosiaalista pettymystä. Sopii myös erinomaisesti zachariasin tekstiin. Tuota viimeistä kappalettasi olen miettinyt toistumiseen irl.

Tekstien pituuksia pelästymättä (tai niihin ihastuen) suosittelen kaikkia ottamaan hetken näiden kokemusten kanssaelämiseen.

[Avalon]

Tuli vain sellainen mieleen, että jos trippaillessa mukana ovat kaverit, joiden käytöksestä matkaillessa ei ole aiempaa tietoa, tai joilla ei siitä ole kokemusta, voisi olla suositeltavaa itse nauttia huomattattavasti vähemmän/ei yhtään sieniä heidän kanssaan, erityisesti, jos on tietyssä mentor-roolissa. Voi samalla itse auttaa näitä tarvittaessa vaikeiden tuntemusten kanssa ja samalla suojaa oman selustansa. Matkailla tulee monien mielestä muutenkin vain tutussa ja turvallisessa ympäristössä, ilman minkäänlaisia riskitekijöitä.

Jotain tällaisia ajatuksia näitä tekstejä pohtiessani pyörittelin.

[mizz]

Minä epäilen, että tuo "trippikaverien" riehunta ja melskaaminen voi olla "oman sisäisen maailman" vaimennuskeino. Sellainen "sormet korviin laalaaalaa" kun eteen meinaa tulla asioita ja tuntemuksia, joita ei halua tai kykene käsittelemään. Veikkaan, että samat tyypit naureskelevat katastrofiuutisille ja pitävät kidutuskuvia hauskoina (tai väittävät pitävänsä, koska pitäähän se olla kova jätkä/likka).

Tuollaisessa seurassa, kuten muutenkin sellaisessa seurassa missä ei viihdy, ei kannata pakolla olla. Toisaalta jos siihen vain pystyy, voi olla ihan kehittävää pohtia niitä omiakin reaktioita, miksi se toisten riehunta ärsyttää niin paljon? Se on heidän reaktionsa ja heillä on siihen syynsä - mikä on syy sinun reaktiollesi? Tätähän voi pohtia vaikka tilanteesta poistuttuaankin, eli se ei edellytä että epämiellyttävään tilanteeseen jää jos se tuntuu pahalle.