Psilocybe tampanensis ja
P. mexicana -lajeja hyödynnetään kaupallisesti ns.
tryffeleiden (jotka tunnetaan myös nimikkeellä
philosopher's stones) kasvatuksessa. Huumedokumentoija
Hamilton Morrisin varsin erinomainen raportaasi tryffelibisneksestä ja sen synnystä löytyy Vice-lehden sivuilta:
Shroom Ban.
"Tryffelit" ovat maanalaisia pahkoja, joihin rihmasto kerää ravintovarantoja (latinankielinen termi näille on
sclerotium). Pahkoja muodostuu, kun rihmasto kasvattaa elinalaansa ja/tai talvehtii, eikä se tuolloin kasvata itiöemiä.
Psilocybe cubensis ei muodosta pahkoja. Tämä voi johtua sen luontaisesta taipumuksesta kasvaa ripeästi lantakasoissa, jotka tarjoavat lempeät ja ravinnerikkaat kasvuolosuhteet.
P. tampanensis ja
P. mexicana sen sijaan elävät ruohikkoisilla maastoilla metsien liepeillä ja joutuvat toisinaan pakkasenpuremiksi. Ja mikä muu psilosybiinisienten laji osuu näihin tuntomerkkeihin? Kyllä vain;
Psilocybe semilanceata, eli supisuomalainen suippumadonlakki.
Aiheesta löytyi hyvin vähän mainintoja mistään tavanomaisista lähteistä. Madonlakkiprofessori
Jochen Gartzilta luonnollisesti löytyi yksi tiedonpalanen, mutta valitettavasti se oli sisällöltään hyvin niukka.
Mycotopiassa joku mainitsi löytäneensä suippumadonlakkien kasvualueelta jonkinlaisia pahkoja, mutta niiden laji jäi epäselväksi.
Magic Mushrooms Around The Worldista löytyi tietoa suippumadonlakin kasvatuksesta ja maininta siitä, että rihmasto muodostaa pahkoja: Asiaa selvitellessäni sitten muistuikin mieleen eräs sienireissu, jolloin ystäväni repi ylös itiöemiä puskevan ruohotupon, jonka jälkeen hajotimme sen osiin ja havaitsimme juurakon seassa ruskeanharmaita purukumimaisia kokkareita. Valitettavasti emme ymmärtäneet maistaa tätä tuotosta, enkä siten osaa sanoa varmaksi, että olivatko nämä pikkuruiset pahkat aktiivisia vai eikö.
Lupaan ensimmäisille suippumadonlakkien pahkoja maistaneelle kokeilijalle rutkasti plussakarmaa ja muita palkintoja!