Eläimien kanssa tulee oltua joka päivä. Burmakissoja on vaihtelevia määriä, tällä hetkellä 5, joista yksi tiine. Eli jouluna taas varmaan tuplasti, jos kaikki menee hyvin. Pihassa on kaksi ulkokoiraa, alaskanmalamuutteja, tollasia suden näkösiä isoja ulvojia. Ilman niitä tulisin varmaan hulluksi, niille on kiva jutella ja ne osallistuu kaikkiin arkipäivän puuhiin. Rajottaahan ne vähän reissaamista, kun pitää niistä huolehtia, mutta paljon enemmän niistä iloa on.

toinen on erittäin ihmismäinen käytökseltään... tää oikeasti kommunikoi! se elehtii selvästi josta ymmärtää että mitä tahtoo...

Myös pareidoliaksi ja antropomorfismiksi kutsutut ilmiöt voivat olla syynä tämänkaltaisten havaintojen tekemiseen.

Sori.

Mä en ole halunnut hankkia kotieläimiä, koska voin jutella myös kasveille ja ne ovat helppohoitoisempia.

Itselläni ei ole vielä lemmikkejä, enkä aio hommatakaan ennenkuin muutan kunnolla maalle, siellä niillä on vapaus olla ja tehdä. En halua vangita enkä rajoittaa liiaksi. Kiire (nykyinen elämäntilanne) rajoittaa myös tosi paljon. Allergiat myös jonkinverran. En pysty mitään sisäkoiraa/-kissaa/-hevosta kaupunkiasuntooni ottamaankaan. Muutoin olen tosi eläinrakas ja opin eläinten kanssa. Ne voi olla fiksujakin, vaikka kommunikaatio tuottaa välillä onglemia. Niiden kanssa saa nauraa ja leikkiä; olla taas lapsi ja höpsö ilman, että leimataan heti hulluksi. Eläimet on iso ilo ja seurantuoja. Toivottavasti itsekin osaan antaa jotain hyödyllistä niille. Otan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa luultvasti maatiaiskissoja ja jotain mukavia ja aktiivisia koiria, joita ei ole jalostettu liiaksi (mun mielestä koirien jalostaminen on jotenkin hyvin brutaalia, jos koira menettää tärkeitä ominaisuuksiaan). Lampaatkin on hauskoja ruohonleikkureita, vaikka aika yksinkertaisia.

Mä en ole halunnut hankkia kotieläimiä, koska voin jutella myös kasveille ja ne ovat helppohoitoisempia.

Elämältä/eläimeltä en itse etsi välttämättä sitä helppoutta/helppohoitoisuutta. Se käy pidemmänpäälle tylsäksi. Itselläni tosin on tosi paljon kasveja (ja sienet sillointällöin) "lemmikkeinä", mutta mä en saa niistä vaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta minkä saan eläimistä, vaikka me kaikki elämänmuodot (myös elottomat ) olemme yhtä suurta perhettä. Kun kosketan kasvia tunnen voimakkaan elämän virtaavan minusta kasviin ja kasvista minuun, se on todella hienoa ja erityistä. Eläimien kanssa en tätä tunne niin kirpeän tuoreena kuin kasvien kanssa. Eläin osaa näyttää ja kertoa ehkä hieman selvemmin tunteensa ja tarpeensa kuin kasvi. Eläin tekee sen reaaliajassa, siksipä eläimen hoito onkin nopeatempisempaa. Kasvit myös hienoja lemmikkejä jokatapauksessa!

Muutama eläinten pitämisen eettinen ongelma tekisi mieli ottaa esiin. Mitä tuli esiin tästä kuunnelmasta. http://areena.yle.fi/audio/1322478468104

-Kissoja pelkästään on vähintään puoli miljardia, mikä kuluttaa valtavasti eikä tuota mitään
-Eläinten luontoon päästäminen mitä kuitenkin tapahtuu tuhoaa alkuperäistä luontoa
-Kissat ovat tappanett monia pieneläimiä sukupuuttoon
-Kissat levittävät toksoplasmoosia minkä komplikaatioista ihmisessä ei ole vielä selkeää kuvaa
-Sairaaksi ylijalostetun rotueläimen pitäminen voi olla lähes kidutusta
ja varmaan paljon muuta..

Pääsyy lemmikkien pitämiseen tuntuu olevan kärjistetysti ilmaisten tunteellinen masturbointi. Voiku se on niin söpö ja ihan jne Kun meitä ihmisiä on niin pirun paljon niin en oikein tajua miksi seurustelu ihmisten kanssa ei riitä niin, että sen korvikkeena pitää käyttää eläimiä? Miksi ei rapsuttaa kaveriaan korvan takaa, kun kaveri varmasti tykkää siitä yhtä paljon kuin koira? Ihmisten välisessä kommunikaatiossa olisi kuitenkin paljon syvemmät mahdollisuudet tarjolla..

Lemmikeissä on kyllä omat etunsa, mutta se ei silti tarkoita, että jokaisella pitäisi olla oma elukka, kun voisi olla myös yhteisö eläimiä. Taloyhtiön koira, joka saisi kaikilta enempi huomiota, eikä toisaalta olisi liiaksi taakkaa kellekään.

Mullakin kyllä on akvaario, mutta siellä on vain kasveja, rapuja ja kotiloita ja se on enempi elävä taideteos tai sisustuselementti ennemmin kuin et niillä eläimillä olisi itseisarvoa. Niin ja sit se oli myös opiskelu motivaattori jolla oppia ymmärtämään veden kemiaa ja kasveja paremmin.

Niin, eihän niitä ihmisiä tarvii lisää tehdä, että niitä voi rapsuttaa korvan takaa, kun voin tulla rapsuttamaan vaikka SUA korvan takaa. Ei se kuormita luontoa, eikä tuhoa eläinlajeja. Me ollaan kummatkin jo olemassa ja kuormittamassa luontoa, joten se, että rapsutan sua korvan takaa ja korvaan sillä jotenkin sen, että rapsutan kissaa korvan takaa, ei tuo yhtään lisää taakkaa maailmaan. Sitä tuossa varmaan ajettiin takaa.

Itse oon tullut siihen lopputulokseen, että tyydytän karvaisten otusten rapsuttelemistarpeen rapsuttelemalla toisten ihmisten karvaisia otuksia, niin ei tarvii hankkia omia. Vaikka haluaisin kyllä, muttakun ei ole aikaa, eikä nykyiseen asuntooni edes saa ottaa mitään.

Tokihan lemmikki vähentää stressiä ja on seuraksi ja koira vieläpä pakottaa omistajaansa liikkumaan ja pitämän huolta itsestään, joten onhan se hyväksi monella tavalla.

Kuten jo aiempana sanoin, aion jossain vaiheessa hankkia koiran ns. "työkaluksi" metsästykseen, mutta toki siitä tulee mulle myös perheenjäsen ja ystävä.

Muttajoo, en minäkään mitään äärimmilleen jalostettuja hirvityksiä ja rikkaiden seurapiirinaisten rottakoiria ymmärrä...

Miten perustelet, että eläinten kanssa seurustelu on muka jotain korviketta ihmisten kanssa seurustelulle? Eläin ei korvaa ihmistä, eikä ihminen eläintä.

Monet lemmikinomistajat pitävät lemmikiään lähestulkoon ihmispersoonana:

  "Meidän Mimmu on semmonen prinsessa, etkös olekin Mimmu? No olet olet, niih." sanoi omistaja koiralleen.

Mikäli emme pyrkisi kohtaamaan eläintä ihmisolentona, niin tulisi meidän itsemme ryhtyä eläimeksi, jotta kommunikaatio samanarvoisten kesken voisi mahdollista.

Meillä on kaksi pystykorvaa ja molemmat metsästystä varten hankittu. Metsästysajan ulkopuolellla pelkkiä seurakoiria. Tripeillä olen huomannut koirani käyttäytyvän erillä tavalla. Teoriani mukaan kun itse käyttäytyy vähemmän ihmismäisesti koirakin tuntee yhteydenpidon luontevampana. Onnistuu toki ilman sieniäkin. Sienissä/niiden jälkeen vain kaikki turhat kaavamaisuudet haihtuvat. Koirista olen oppinut sen verran että ne osaavat yhdistää sanoja eri tilanteisiin ja näin ymmärtävät puhetta.

Aivina taitaa olla niitä harvoja naisia, jotka hankkisivat koiran metsästykseen.