Psilosybiini.info
Uudistunut keskustelupalsta osoitteessa https://discourse.psilosybiini.info

Nousut

Poissa apatin

    • Viestejä: 363
    • Karma: 19
    • Profiili
Mitä teet nousuissa?
Koetko nousuja?
Miten koet nousut?

Onko sinulla kenties vinkkejä nousuihin?
Inhoatko, rakastatko vai oletko välinpitämätön näitä kohtaan?


Itse pyrin olemaan paikoillani ja rentoutumaan, mutta en fundamentalistisesti. Jos tulee tarvi tehdä jotain niin teen.
Usein tulee poltettua tupakka.


flight or fight


Poissa Silo-P

  • Luotettava tunnistaja
    • Viestejä: 267
    • Karma: 25
    • Profiili
Kyllä koen nousut ja niitä odotellessa yleensä makoilen, mietin, poltan pikkusikarin, kaikkee tälläista mitä nyt satun tekemään koittaen purkaa pientä jännitystä mikä ilmenee melkeen aina ennen kuin sienet alkavat toimia :D Joskus tulee sellainen kiva perhosia vatsassa -kutina, joka loppuu kun itse sienet alkavat nousemaan.

Tässä kohtaa en tee mitään tiettyä, mitään rutiinia mulla ei nousujen kohdalle ole. Teen mitä juolahtaa mieleen, koittaen toteuttaa päähänpinttynyttä visiota :)

Pienillä annoksilla koen nousut miellyttävinä ja euforisina, kun taas suurilla annoksilla koen nousut joskus jopa hieman pelottaviksi joskus jopa ahdistaviksi. Silloin alkaa rauhalliset mietteet huumorilla höystettynä. Toistan joskus itselleni lentokoneen turvallisuusohjeita vähän omalla tyylilläni :D ''Sienten alkaessa toimimaan, kiinnitä turvavyösi ja irrota ne heti kun olet sen valmis tekemään.'' ja kaikkee muuta tällaista.
''Nauti siitä mistä eniten sä pidät!''


Poissa Klonkku

    • Viestejä: 1 229
    • Karma: 134
    • Profiili
Nousut...hmm...

Ne on kyllä ehdottomasti yksi mielnkiintoisimmista kohdista sienten vaikutuksissa. Niiden aikana ei vielä varsinaisesti tapahdu mitään ihmeellistä ja hienoa. Olo on hermostunut ja usein erittäin jumittava. Asiat menee ohi, puhuminen on kangertelevaa ja ajatus pätkii. Eri tavalla kuin kannabiksen kanssa. Joskus ihan ahdistaa, mutta siitäkin voi ottaa ilon irti. Keho ja mieli ovat vielä yhteydessä toisiinsa, mutta tuntuvat erkanevan pikkuhiljaa. Ramasee. Nukuttaa. Laiskottaa, mutta tekee mieli tehdä jotain. Jossain vaiheessa huomaa, ettei osaa tehdä mitään ja käveleekin vain ympyrää välillä istuen ja etsien hyvää paikkaa. Siksi parempi jättää tekemättä. Jossain vaiheessa nousut alkavat rauhoittua ja tekee mieli aloittaa itse trippailu ja yleensä keksiikin jotain kivaa aktiviteettiä. Pian psykedelia alkaa mennä fyysisten tuntemusten edelle ja itse trippi voi alkaa. Yleensä nousut loppuvat kuin seinään ja yhtäkkiä vain huomaa olevansa "siellä".

Nousut on melkein pakko viettää sohvalla/sängyllä/lattialla peittojen seassa jos ei lähde liikkeelle, mutta ehdottomasti löysäilyä parempi tapa itselleni on lähteä ulos vaikkapa kävelemään. Rauhoittaa kummasti ja vaikutus hiipii esille pikkuhiljaa. Löysää oloa ei varsinaisesti edes tule. Ihmeteltävääkin löytyy heti nousuvaiheessa enemmän ja nousuista löytää aivan erilaisia puolia useampien aistiärsykkeiden ansiosta. Pään sisäinen maaginen mikseri näyttää mihin se pystyy. U will see. Tätä suosittelen todella lämpimästi. Sinnikäästi vaan ulos kävelylle heti kun sienet on tavalla tai toisella nautittu. Vapaa tila tuntuu upealta verrattuna suljettuun huoneeseen. ;)
Elämän tarkoitus on tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, mutta satuttamatta toisia.


Poissa Arvalis

    • Viestejä: 783
    • Karma: 30
    • Profiili
Sienissä (ja psilosiinianalogeissa) ne nousut tuntuu olevan about viisitoista minuuttia hysteeristä hässäkkää. Yleensä naurattaa ja kehossa tuntuu voimauttavaa raskasta oloa. Sitä vaan valuu pitkin poikin, kunnes pysähtyy hämmästelemään. Nousut yleensä tasaantuvat siinä vaiheessa kun kaiken kauneus alkaa itkettämään.

Tää on vähän eri luokkaa kuin esim. 2C-P:n tai TMA-2:n nousut, jotka kestää tunnista kahteen tuntiin. Fenetyyliamiineissa useimmiten meen kakkaamaan päätäni pyöritellen ja koitan saada alati muuntuvasta todellisuudesta otetta. Pyörin ympäriinsä, kunnes joogaaminen, piirtäminen tai muunlainen toiminnallisen keskittymisen harjoite osoittautuu mahdolliseksi.

Nousuissa on todella jees ottaa lisää päihteitä. Sillä konditioi päänsä sisältöä aika tehokkaasti, jos psykedeelin alkaessa toimimaan kiskaisee vaikkapa viivat ketamiinia tai kannabinoidipaukut. Kalja on myös jees.

Meditoinnin koen olevan liian haastavaa juuri akuuteimmassa jytkeessä. Vasta tripin tasaannuttua ja vaikutusten laantuessa se tulee mahdolliseksi - ja se on silloin hyvin palkitsevaa.
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher


Poissa _FOOL_

    • Viestejä: 18
    • Karma: 4
    • Profiili
Mulle selkärangan hermoston( ja tämän myötä kaikkien sisäelinten) aktivoiminen, venyyttämällä on yleensä parasta ajan/vaikutusten hyötykäyttöä nousuvaiheen aikana, olipa kyseessä mikä tahansa psykedeeli. Kipu tasaa muuten niin kummallisia kokevaa hermostoa ja vahvistaa joiltakin osin selkotiloissa koettujen aistihavaintojen ja assosiaatioiden riepottelupotentiaalia, nostaen vastustuskykyä ja edistäen tyyneyttä olemisessa ilman kamaa.

Käytännössä istun kovalla alustalla selkäsuorassa risti-istunnassa ja painan kevysti leukaa rintaan sitämukaa kuin kipukynnys antaa periksi. Toisinaan löydän itseni ihan kippurakumarasta ähkimässä, kun nousuvaihe on ohi. Asennosta on pakko nousta hyvin maltillisesti, keskittyneesti ja rauhallisesti ylös, ettei riko paikkojaan. Tiedän tämän kokemuksesta.

Olo on aina erittäin hyvä, kun tuon malttaa tehdä. Hapoissa tähän voi mennä 3-5 tuntia, mutta tylsää ei ole koskaan, kun suljettujen silmäluomien takana kipu värjää maisemaa ainakin minulla tehokkaammin kuin ilman kipua. Liekö adrenaliinin vaikutusta, sitä en tiedä. Kipukoukus oon kyl, sitä en kiellä.  Mut psykedeelinousuissa se on enemmän kuin luvallista ja huolimatta siitä mikä on totuus; se tuntuu hyödylliseltä ja nautinnolliselta.


Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
    • Viestejä: 461
    • Karma: 48
    • Profiili
Aika usein mulle tulee nousuissa "mitä vittua mä oon tekemässä"-fiilis. Semmonen, että tuliko nyt tehtyä viimenen virhe. Ja sitten, että no, tää kuuluu asiaan, ja menee ohi, onpa outoa että tää tulee TAAS KERRAN.

Ilmeisesti mä tarviin tätä johonkin. Siihenkö, että voin sitten kokea mielettömiä vapautumisen tunteita tajutessani, että tulin taas kerran hulluksi, ja että olen yhä vaan täynnä oivallista.

Aika paljon kiemurtelua tulee myös, ja usein kakka. Miksi, miksi tulee kakka? Miksi se on niin ihanaakin?


Kannabis on musta yleensä niin kuumottavaa, että oon pääosin vältellyt yhdistämistä nousuihin. Tai ylipäätään akuuttiin psykedeelitilaan, ehkä joskus laskuihin polttelen, nykyään entistäkin harvemmin (en edes muista koska viimeksi).

Hmm, joskus pari vuotta sitten pyöri kyllä mielessä idea, että jospa kannabiksen nykyisin aiheuttamaa kauhupaniikkivaikutusta saisikin jotenkin työstettyä tutkailemalla sitä akuutissa psykedeelitilassa. Pitäisiköhän tämä ottaa viimein toteutukseen? (Jokin mussa huutaa että ei apua liian kuumottavaa vittu mä meen hajalle elinikäiset traumat)


Poissa Arvalis

    • Viestejä: 783
    • Karma: 30
    • Profiili
Aika paljon kiemurtelua tulee myös, ja usein kakka. Miksi, miksi tulee kakka? Miksi se on niin ihanaakin?
Valtaosa ihmiskehon serotoniinireseptoreista asuu suolistossa. Siellä serotoniinin tehtävänä on signaloida kakatusta, keskushermostosta riippumattomalla tavalla. Kun psykedeeliä kulkeutuu suolistoon, niin johan kakattaa.

Lainaus
Hmm, joskus pari vuotta sitten pyöri kyllä mielessä idea, että jospa kannabiksen nykyisin aiheuttamaa kauhupaniikkivaikutusta saisikin jotenkin työstettyä tutkailemalla sitä akuutissa psykedeelitilassa. Pitäisiköhän tämä ottaa viimein toteutukseen? (Jokin mussa huutaa että ei apua liian kuumottavaa vittu mä meen hajalle elinikäiset traumat)
Jännästi ne voimakkaan dopaminergiset ja stimuloivat psykedeelit, kuten esimerkiksi LSD ja AMT (ns. amfetamiini-tryptamiini) ovat yleensä saaneet akuutin kannabinoidipäihtymyksen aiheuttaman paranoian sekä paniikin väistymään. Amfetamiinilla on tämä sama vaikutus muhun; sitä pysyy kasassa ja pajautus tuntuu ainoastaan puhtaan inspiroivalta. Oon kelannut, että aika iso osa pajautuksen kaoottisuudesta juontaa juurensa hoitamattomasta ADHD:sta (eli liian vähäisestä määrästä dopamiinia).

Sienissäkin oon toisinaan pajautellut ja sitten tullut nauraneeksi maailmankaikkeuden täyteen valoa. Mutta on otettava huomioon, että ei mulla ole sienissä ikinä minkäänlaisia paskoja fiiliksiä (ja taidan olla poikkeustapaus).
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher


Poissa foobar

    • Viestejä: 37
    • Karma: 1
    • Profiili
Tähän asti olen istunut koneella, ja heti kun jotain on alkanut tuntumaan, olen mennyt sänkyyn makoilemaan ja pyörimään hyvän musiikin soidessa. En ole ikinä kokenut pahoinvointia tai minkäänlaisia muitakaan epämiellyttäviä tunteita. "Nousut" eivät ole minulle mitenkään erikoinen tapahtuma, joka eroaisi muusta tripistä.

Mutta. Eipä minulla vielä olekkaan kovin paljoa kokemusta sienistä. Halusin vain muistuttaa, varsinkin aloittelijoille, että nousut eivät välttämättä ole mikään kovin ihmeellinen kokemus, josta täytyisi ottaa stressiä. :)