Olin tämän vanhalle foorumille postannut, mutta koska nautin lukea ihmisten kokemuksia, ajattelin postata sen tännekkin. Tästä matkasta on jo yli puolitoista vuotta. Aikaa jolloin olin itse vielä suhteellisen naiivi ja "normaali" verrattuna nykytilanteeseen ;P

Henkilöt: 27 v mies 75 kg, 27 v nainen 50-55kg
Dosage: Minulle 2.4g, tyttöystävälleni ~2.1g.

Nautin 2.4g itsekasvattamaani P. Cubensista melkein tyhjään vatsaan, olin aikaisemmin juonut mateetä hunajan kanssa sekä syönyt aamulla appelsiinin. Klo oli n. 14 aurinkoisena lauantaipäivänä maaliskuussa. Kuivatut sienet maistuivat epämiellyttäviltä joten kaadoin hieman hunajaa niiden päälle sekä söin suklaata päälle. Yllättävän pahoilta maistuivat, onneksi oli tummaa suklaata. Huuhtelin alas vedellä. Tyttöystäväni sai oman annoksensa 2.1g alas nopeammin kuin minä.

Asetuimme sohvalle odottelemaan vaikutusten alkamista. Vakuuttelin tyttöystävälleni joka oli ensikertalainen että vaikka mitä tapahtuu olen vierelläsi ja että ei kannata taistella vastaan, go with the flow. En itsekään mikään veteraani ollut, tämä olisi kolmas kerta kun kokeilen sieniä. Taustalla soi David & Steve Gordonin rumpumusiikkia, Sacred Earth Drums ja Sacred Spirit Drums sekä myöhemmässä vaiheessa Shponglea.

Luultavasti n. 15 minuutin päästä syömisestä aloin tuntea vaikutuksen. Yllätyin miten voimakkaasti vaikutukset tulivat päälle. Hengitin sisään syvästi ja koitin rauhoitella tyttöystävääni joka selvästi oli hieman peloissaan. Hetken päästä tästä ihmettelin jo että miten tämä voi edes vaikuttaa näin nopeasti ja vahvasti. Ruokapöytä, matto ja koko huone alkoivat hengittää. Värit alkoivat sulaa toisiinsa ja huoneen valtasi sininen hehku. Suljin silmäni ja näin tuttuja kuvioita, pyöriviä kolmioita, silmiä, geometrisiä muotoja. Muodot elivät ja olivat pehmeitä ja jatkuvasti sulautuivat toisiinsa.

Vaikutusten pikkuhiljaa noustessa pelkäsin menettäväni itseni, etten pysty ajattelemaan itsenäisesti vaan katoan johonkin. Olin mielestäni aivan siinä rajoilla että pysyin järjissäni. Nousun hieman rauhoittuessa rauhoituin itsekin ja nautin vaikutuksista. Katselin ympärilleni, pöydällä ollut muovikuppi jossa oli kukkakuvioita näytti aivan kuin piirretyistä, värit sulivat toisiinsa ja muodostivat kirkkaita hehkuvia pintoja. Ulkona puiden oksat muodostivat toistensa lomassa fraktaalikuvioita. Silmiä näkyi joka paikassa. Katselin taulua jossa oli Buddhan kuva sekä kukkia. Taulu ikäänkuin jakautui kolmiulotteisiin tasoihin ja kukkien terälehtiin muodostui silmiä. Kaikki loistivat sateenkaaren väreissä.

Tästä eteenpäin oli taas hieman vaikea muistella asioita koska todellisuus sinä kuin sen tunnen alkoi kadota ja ajankäsitys siinä samalla.

Silmät kiinni katselin jonkinlaista palloa tai universumia kaukaa, jonka ympärillä hääri shamaania muistuttava henkilö jolla oli hieman karhumainen olemus. Aivankuin hän olisi rakennellut palloa tai lisännyt siihen jotain. Erotin henkilöstä ainoastaan ääriviivat, mutta selvästikin hän työskenteli tämän pallon ympärillä. Jotenkin yhdistin tämän mielessäni että hän ehkä rakensi maailmaa.

Välillä en tiennyt ovatko silmäni auki vai kiinni, jouduin tarkistamaan käsilläni tilanteen koska näin saman näyn kummassakin tilanteessa. Olin jossain punaoranssisena hehkuvassa maailmassa jonka täyttivät ovaalit naismaiset muodot. Välillä näin jättiläismäiset naisen silmät katselemassa kaiken yllä. Näköalueeni oli myös paljon laajempi kuin normaalisti. Kuulin ympäristössä jonkinlaisen universaalin särinän tai väreilyn. Tähän liitin yleisen kuvauksen sanasta  ‘Om’. Pian tämän jälkeen sisältäni alkoi muodostua ääniä jotka tulivat ulos jotenkin todella matemaattisesti ja vaikuttivat kaikkeen mitä näin. Äänet olivat jotakuitenkin “Zan zaha na na na na na naaa” muodossa. Kelailin jotain alkulukuja ja fibonaccin sarjoja jotka rakentuvat samalla tavalla kuin äänet jota päästin. Joku henki tai olemus puhui kauttani. Jatkoin laulamista ja resonoin ääntäni niin että se loppui aina matalaan värinään joka tasoitti näyt. Nämä äänet tulivat uudestaan aina välillä aivan kuin en itse voisi niihin vaikuttaa. Tunsin jossain vaiheessa myös vahvasti jonkin intiaanihahmon läsnäolon vaikuttavan sisältäpäin, jota en kuitenkaan mitenkään fyysisesti nähnyt missään.

Minut ja tyttöystäväni valtasi vahva tunne siitä että olimme tulleet takaisin johonkin tuttuun paikkaan, aivan kuin olisimme tulleet takaisin lähtökohtiimme josta olimme elämämme aloittaneet. Tunsimme olevamme takaisin kotona. Tuntui myös siltä kuin tyttöystäväni olisi aina ollut mukanani ja kohtaloni vaikka oikeassa elämässä olinkin seurustellut hänen kanssaan vasta hiukan yli vuoden. Huomasimme pystyvämme kommunikoida ilman puhetta ja nyökyttelimme toisillemme vastauksina toisillemme esitettyihin kysymyksiin ja nauroimme välillä. Jossain vaiheessa tyttöystäväni muisti kissansa. Aikoja sitten kuollut kissa tuli hänen luokseen ja kissan henki valtasi minut, aloin pitämään kissamaisia ääniä, nauin ja mourusin kuten kissat tekevät. Elossa oleva koiraystävänsä myös alkoi ääntelehtiä kauttani, murahtaen ja läähättäen välillä leikkisästi.

Vahva tunne valtasi mieleni että ystäväni olivat myös paikalla kanssamme. Toivotin heidät tervetulleeksi ja ehdotin ottamaan teetä jos siltä tuntuu. Keskustelin heidän kanssaan ongelmistamme ja samalla koitin vakuutella heille miksi itse kasvatin ja käytin sieniä, vakuuttaen heitä että nyt tiedätte miksi tätä teen. Yksi ystäväni olemuksista otti valtansa minusta ja hetken aikaa käyttäydyin ja puhuin kuin hän, samanlaisella äänellä ja liikehdin samanlaisin elein. Keskustelua jatkui vielä pitkin iltaa eri ystävien kanssa. Näimme myös tyttöystäväni siskon ja hänen lapsensa. Ajatus lapsista tuntui itsestäkin joltakin jolle on paikkansa ja aikansa. Silmäni kostuivat näitä ajatellessa.

Vahvana teemana oli myös äitihahmo. Tunsin valtavan universaalin äitihahmon paikallaolon huoneessa ja mielessäni. Aivan kuin hän olisi suojellut minua ja tyttöystävääni. Osaltaan johdin tämän hahmon omaan äitiini ja toisaalta se ei taas ollu mitenkään oma äitini. Hetken ollessani tyttöystävän sylissäni tunsin myös jotenkin palaavani lapsuuteeni, olin hetken lapsi jota äiti hoivaa ja suojaa pahalta maailmalta. Jotenkin vaistomaisesti kielsin tämän tunteen, josta itsekin yllätyin. Katsoessani tyttöystävääni näin välillä hänen kasvoissaan oman äitini kasvot kerroksittain aivan kuin kaksi peiliä olisi asetettu toistensa viereen. En tästä näystä jostain syystä hirveästi välittänyt koska ehkä jotenkin alitajuisesti olen koittanut kieltää itseltäni ajatusta että hakisin elämänkumppanistani samoja ominaisuuksia kuin äidistäni.

Eräs hauska asia joka jäi mieleen myös oli kun tyttöystävälläni oli hieman flunssaa, lähdin hakemaan paperia hänelle. Tuotuani paperirullan hänelle oli se hänen mielestään paras lahja jonka hän oli koskaan elämässään saanut. Sitä paperirullaa hän sitten piti hyvänään ja ihmetteli miten jokin niin yksinkertainen asia voi olla niin merkittävä.

Ylläolevat asiat olivat ehkä vahvimpia aaltoja jotka päälle puskivat. Kokonaiskuvaltaan trippi oli todella erilainen siihen mitä odotin (yllätys sinänsä) enkä aikaisemmin sienissä ollut kokenut näin vahvaa ykseyden ja universaalin rakkauden tunnetta. Asiaan vaikutti varmasti myös tyttöystäväni ja vahva siteemme toisiimme joka entistään vahvistui tämän kokemuksen aikana. Laskujen tullessa päälle söimme hyvin ja ruoka maistui erittäin maukkaalta. Pitkään vaikutusten laskiessa näköni oli vielä tarkempi ja huomasin erilaisia kuvioita paremmin joka puolella missä sellaisille oli mahdollisuutta muodostua.