Esimmäinen trippistoorini ja ensimmäinen "kunnon" trippi.
Olimme keränneet tyttöystäväni J:n kanssa vaikuttavan määrän suippumadonlakkeja ja halusimme jakaa kokemuksen J:n hyvän ystävän S:n kanssa. S:llä ei ollut aiempaa kokemusta psykedeeleistä, minun ja J:n yhteenlasketut trippi kerrat pystyi laskemaan kahden käen sormilla.
J aloittaa pärisyttävän teen keiton. J ja S juovat puoliksi 75kpl sisältävän teen, minä juon yksin 70 suippiksen teen. Sienet pilkotaan pieniksi saksilla ja veitsillä, laitetaan kattilaan ja päälle kaadetaan kiehunutta vettä, jonka on annettu jäähtyä hiukan. Sekaan lisätään vielä paljon sitruuna mehua ja oman maun mukaan sokeria. Annetaan lillua 20 minuuttia ja sekaan lisätään lisää kuumaa vettä ja teetä.
Kun teet on saatu kurvottua alas siirrymme katsomaan salattuja elämiä. Tunnen nausean nousevan ja käyn vielä pikaisesti vessassa. Takaisin tullessani huomaan jo sienien nousevan vauhdilla ja salkkarit tuntuvat jopa normaaliakin naurettavimmilta, nauran helposti neljäsosan jakson pituudesta vaikka itse tapahtumien ja juonen seuraaminen on lähes mahdotonta sienipilvisillä aivoillani. Myös TV:n kuva on tavanomaista terävämpi ja todella kolmiulotteinen.
Salkkareiden loputtua J ja S haluavat katsoa muumeja. Nousen laittamaan DVD:n soittimeen ja huomaan että lattian kuviot liikkuvat kuin neste ja niiden seassa näyttää uivan kalojen varjoja. Lattiaa tuiotellessa menee tovi enkä pysy muumienkaan seikkailujen kärryillä. Tässä vaiheessa jokainen meistä on jo ihan kujalla ja kertovat omista visuaaleistaan ja oloistaan.
Päätän että kuuntelen musiikkia. Laitan vaivalla ja rakkaudella kootun trippi-soittolistani soimaan ja suljen silmät maatessani sohvalla. Olo on todella rento ja rauhallinen, psilosybiini tuntuu nousevan vieläkin...
Myös J ja S laittavat makaamaan ja lopettavat muumien katsomisen. Itse tipahdan koko kehon täyttämään euforiaan ja naurahtelen itsekseni ilman syytä. Tämän jälkeen kaikki on hyvin hämärää koska aikakäsitykseni katoaa välillä aivan kokonaan, makaan sohvalla silmät kiinni (tai auki, välillä on hyvin vaikea erottaa eroa) tunteja tai päiviä kokien positiivisten tunteiden sateenkaaren moninaisuuden. Välillä koen maailman neliulotteisesti, näen tulevaisuuteen, menneisyyteen ja nykyisyyteen.
Sitten soittolistalta soi Trentemollerin moan biisin Enigma dubz remix ja tipahdan suureen luolaan, jonka seinät koostuvat nestemäisestä musiikista. Tietoisuuteni täyttää luolan kokonaan kunnes keskitän itseni luolan keskellä olevan monoliitin korkeimpaan ja keskimmäisimpään kohtaan. Kuulen korvissani korkean särisevän äänen ja tunnen kuinka tietoisuuteni laajenee ja kutistuu yhtä aikaa ja yhtyy kaikkeen ympärilläni olevaan.
Säihkädän kuitenkin tätä äärimmäisen voimakasta tunnetta ja avaan silmäni. Kadun heti tekoani ja yritän palata takaisin luolaan, mutten pääse enään samalle taajuudelle itseni kanssa. Tunnetta/tilaa, jonka kohtasin luolassa on hyvin vaikea kuvailla sanoilla, on kuin olisin kuollut ja syntynyt samaan aikaan, varmaa on kuitenkin yritän palata luolaani seuraavilla tripeilläni sillä siellä löysin oman
nollapisteeni.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia luolasta tai siellä kohtaamastani tunteesta? Vinkkejä kuinka kohdata se ja kuinka saavutta ja tarttua siihen?
