Juu elikkä kävin tuossa kotiseudullani viikonloppuna ja tsekkasin vanhan spotin. oli kirkas lauantaipäivän ilta, kun saavuin laitumelle mukanani muovipussi ja kolme olutta.
katselin ympärilleni ja aloin pikkuhiljaa havaitsemaan monenmoisia sieniä, laitumen toisella puolella oli pikkupoikia huutelemassa ja heilumassa joten kuumottelin hieman. kunnes rohkaisin mieleni ja kävin sille puolelle kumpua jossa silokit usein ovat oleskelleet. pojat huutelivat jotain joten heilautin kättäni ja painuun ladon taakse ''piiloon''. poltin savukkeen ja odotin kunnes läksin taas haahuilemaan ja törmäsin ensimmäiseen suippumadonlakkiin ja olin liikutuksesta soikeana.. kun väki oli poistunut löysin vielä pitemmän heinän seasta sen parikymmentä mokomusta. katselin kun ilta tuli asteittain. auringon laskettua vielä usvan tuloon asti. Sitten painuin saunaan.
takaisin helsinkiin palattuani sienet polttelivat kapissa joten päätin tiistaina hieman bisseä nauttineena pistää poskeeni ne. kävin kaupassa ja palasin kämpille tekemään teetä. teen lorpittuani menin ulos tupakalle, ja ihmettelin sammakkoa ja muuta. kuulin askelia ja ölinää joten tein nopean päätöksen lähtä kävelemään. aloin tuntea tutinaa ja väristyksiä. kuten myös visuaalit hiipivät esiin. kusin polunvarteeen ja kävelin pieneen metsikköön. maahan pudonneet lehdet loistivat kuin neonvalot ja tavailin kraftwerkin biisiä. kasvien luomat kuviot alkoivat symmetrisoitua ja maa allani aaltoili ja keinui. kuljin pienestä portista tielle ja esimieheni talon ohi. kun nousin rantavallille oli visuaalinen maailma jo kovin sieninen, ajattelin kokoajan kuin olisin laulanut. laskeuduin rantakalliolle ja katsoin merta. näin taas jopa meren aalloissa outoja merkkejä ja kirjaimia kui jotan koodia. niin makuupaikan löydettyäni katsoin tähtiä jotka heiluivat ja lisääntyvät kovasti pian koko taivas aaltoili odostaen kuopan ylleni vaikka taivaanranta näytti tasaiselta. koitin myös siirtää tähtiä mutta käteni jätti vain tracereita ja oli kadota taivaaseen. ylläni lensi lentokone ja se vaikutti poksahtavan kuin tulitikku, itseasiassa paljonkin poksahteli taivaalla. olin jo luopunut ajatuksesta että, ''kylläpäs sienet pärisee'' kyllä se oli meikä joka pärisi ja pörisi... meren pauhu oli kaunista ja e jotenkin yhtyi taivaan liikkeisiin. Luonnonvoimat soittivat kauniin konsertin muttä lähdin kesken pois koska miun oli kylmä ja olenkin tänään hieman vilustunut. matkallani takaisin ystävättäreni soitti ja kysyi kuinka kalsarikännit edistyy. Vastasin syöneeni sieniä ja puhelu menikin sitten aivan kikatteluksi. lopulta pääsin kotiovelle jonka olinkin, kas kummaa, jättänyt auki. mankassa pauhasi SIG ja kerroin tohkeissani kaverille että sieltä tulee jatsia
muutenkin musiikki ol kovasti hitaampaa välillä.puhuimme puhelimessa vielä noin pari tuntia ja välillä pidimme taukoa ja kävin vessassa keskustelemassa peilikuvani kanssa, sekin oli sellaista hupsuttelua ja nauramista koko homma. jossain vaiheessa ''tanssin''. jutut ystäväni kanssa olivat jotain sitä luokkaa että höpömpöppöö ja rauhaa kaikille, puhuimme myös jonkun hänen tuttunsa seinällä olevasta naisesta. sekä kaikkea muuta. lopulta sienet alkoivat laskea ja raadollinen totuus iski; olin kännissä. join vielä yhden oluen ja menin nukkumaan.
minulla oli myös hulluruohon (datura stramonium) lehteä kotona mutta kotiin päästyäni rannalta heitin ne ikkunasta, kun päätin että vanha kaveri ei kyllä delirianttia kaipaa tähän kylkeen. miksi myrkkyjä kun on huumeita! eli homman pointti oli se kuika kiva oli taas huomata ettei ne o tässä ajan varrella mihkään muuttunu. pitkän tauon jälkeen en ollut muistaakaan miltä psykedelia tuntuu, näin lieväkin.
mutta lopputuloksena kai, että sienet rules!
