ja sitten.. "nauti" matkasta (kestää ehkä 10h + parin päivän jälkihehkut) ja tänne raporttia perään.
Nonniin! Käväisin sitten toisella tripilläni.
[setting]Nyt kiinnitin huomiota syömisiini jo aamusta alkaen; ei mitään vaikeasti sulavaa, ja kouluruuan jälkeen en syönyt muuta kuin yhden karkin huijatakseni pahimman nälän pois. Pari tuntia ennen sienten syömistä aloin juomaan Pirkka-mustaherukkamehutiivistettä (90% täysmehua), ja sitä upposi ainakin 3dl. Alun perin tarkoitus oli syödä 35 sientä (joista 5 melko pienikokoisia), jotka jaoin suhteella 25:10 kahteen eri shottilasiin. Isomman satsin päälle kaadoin sitruunamehua, ja pienempi satsi sai kelvata sellaisenaan. Keitin teen, ja kaadoin sitä molempien satsien päälle. Kello oli noin kuusi.
Kun sienet olivat olleet teessä noin 3min, niin aloitin juomisen. Tällä kertaa sienet upposivat huomattavasti edelliskertaa helpommin, sillä olin todellakin pilkkonut ne pieniksi, ja tee oli helppo kulauttaa kurkusta alas.
Kun sienet oli syöty, niin mieleeni tuli vielä ajatus ”no otetaan nyt vielä 4, Nyäpikän takia!”. Tällä kertaa en nimittäin halunnut vajareita. Kaivoin siis jemmasta vielä 4 pientä sientä, pilkoin ne ja kulautin mustaherukkamehun kanssa alas. Yhteensä otin siis 39 sientä. [/setting]
Jo puolen tunnin päästä aloin tuntemaan vaikutuksia. Menin sängylle makoilemaan, ja suljin silmäni. Huone tuntui pyörivän rauhallisesti, ja näin selkeitä kolmiulotteisia fraktaaleja, jotka välkkyivät musiikin tahtiin. Ja sienet nousivat yhä! Pian olinkin siinä pisteessä, että ei tarvinnut enää miettiä, että mitkä vaikutukset ovat todellisia ja mitkä vain itse kuviteltuja. Seinien ja peittojen kuviot elivät, kaikki muodot näkökentässäni kaareutuivat, silmät kiinni näkyvät kuviot olivat täysin selviä… Ja kaikki näytti todella kauniilta!
Pyörin sängyllä, ja olo oli todella hyvä, mutta myös hyvin erikoinen. En hahmottanut raajojani, tuntui ikään kuin siltä että kädet olisivat olleet kyynärnivelistä poikki ja jatkuneet jossain muualla, ikään kuin tyhjästä. Ja pystyin silti liikuttamaan niitä.
Sängyllä pyöriminen ja käsien heiluttelu tuntuikin hyvin hauskalta.
Ehkä mielenkiintoisin kokemus oli kuitenkin ajattelutavan muuttuminen. Tuntui siltä, että tajuntaani tavallisesti dominoiva osa olisi kuollut, ja suhtauduin kaikkeen tyynen rauhallisesti. Toisaalta en välittänyt mistään, vaan niin sanotusti tyydyin kohtalooni. Ja olin hyvin iloinen kaikesta siitä, mitä minulla oli. Tämä johti siihen, että lähdin sateesta ja ukkosesta huolimatta ulos, kun sitä kerran oli täällä suositeltu. Ja en joutunut pettymään! Pimeä luonto oli todellakin hyvin kaunis. Harhailin hetken päättömästi eräällä aukiolla vain siksi, että se tuntui mukavalta. Tajusin, että missään ei ole mitään järkeä, joten mitäpä sillä väliä, vaikka näyttäisinkin ulkopuolisen silmään aineissa olevalta. Lopulta päädyin rantaan, kauniin musiikin soidessa korvissani, sateen ropistessa ja pimeydessä. Istuuduin, ja eämä tuntui sillä hetkellä todella hyvältä. Sitten jossain välähti, ja hetken päästä kuulin mahtavan ukkosenjyrähdyksen. Ymmärsin luonnon mahdin. Siinä jonkun aikaa ukkosta ihailtuani ajattelin, että olisi varmaan parasta lähteä sisään lämpimään. Lähdin kuitenkin erästä pusikkoa kohti, koska se näytti niin kiehtovalta. Äkkiä olinkin lähes eksyneenä lähimetsäni pusikkoon. En kuitenkaan missään vaiheessa joutunut minkäänlaiseen paniikkiin, vaan ajattelin koko ajan, että näin on hyvä. Onneksi onnistuin rämpimään kotiini, ja ovella koin tripin ainoan ”huonon” hetken: katsoin päälläni olevia vaatteita, ja uudet housuni olivat kaiken maailman puskista irronneen paskan peitossa.
Mieleni dominoiva osuus meinasi suuttua minulle, mutta sienten vaikutuksesta koko tilanne alkoi huvittamaan minua. En osannut selittää itselleni, että miksi MINUN pitäisi suuttua ITSELLENI.
Ja tätä dilemmaa mietin vielä useasti trippini aikana.
Mutta siirryin siis sisälle, ja vaihdoin kuivat vaatteet päälleni. Trippi oli jo hieman hiipumassa, joten pimensin taas huoneeni, laitoin psy-trancea soimaan ja menin taas sängylle makoilemaan. Mietin maailman kaoottisuutta, ristiriitaisuutta ja järjettömyyttä, ja tajusin, että en itse voi vaikuttaa oikeastaan mihinkään. Mutta olin silti hyvin, hyvin rauhallinen.
Hiljalleen alkoi väsyttämään, ja kävin keittiössä syömässä kevyen illallisen. (Tripin aikana olin syönyt erimakuisia karkketa, jotka olin huolella valinnut Candy Kingiltä aiemmin samana päivänä. Josta muuten tulikin mieleeni: Kun aloin napsimaan karkkeja (tällä kertaa odotin, että nousut olisivat ohi, ennen kuin uskalsin syödä mitään), niin otin pussin käteeni ja katsoin sisään. Ja näky pimeässä, tietokoneen valojen valaisemassa huoneessa oli mahtava.
Hohtava Candy King-hahmo tuijotti minua pussin kyljestä mielipuolinen virne kasvoillaan!
Minulla oli hauskaa. Ja, kuten olin arvannut, niin KIRPEÄN pääkallokarkin syöminen sienissä tuntui räjäyttävältä!
) Kävin nukkumaan, kun trippi oli kestänyt ~viisi ja puoli tuntia. Siinä vaiheessa oloni oli jo sen verran normaali ja väsynyt, että nukkuminen ei tuottanut vaikeuksia.
Tällä kertaa olin hyvin tyytyväinen matkaani. Kovimpien vaikutusten aikainen maailman eläminen, kaoottisuus ja kauneus oli hieno, mutta myös silmiä avaava kokemus. Myös ajattelun muutosten kokeminen oli ollut toiveissani, ja nyt se toteutui. Nyt ymmärrän, millaisia vaikutuksia huumeilla (tai ainakin sienillä) voi olla. Annos oli juuri sopiva yksin tapahtuvaa ”viihdekäyttöä” ajatellen. Muiden ihmisten kanssa olisin halunnut olla vain siinä tapauksessa, että hekin olisivat olleet vastaavassa tilassa. Tilanne pysyi kuitenkin koko ajan hallinnassani, kun ei ollut pakko tehdä mitään. Suurempaa annosta olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla joskus, jos kokemus olisi vaikka jollain tapaa terapeuttinen. Jospa sienet vain riittäisivät… ”Bilekäyttöä” ajatellen taas nykyinen annos olisi ollut selvästi liian suuri.
Vaikka olen käynyt ahkerasti sienestämässä, niin ensimmäisen trippini jälkeen löytynyt sato on ollut onnettoman heikkoa. Parhaimmallakin reissulla taisi löytyä vain yhdeksän sientä, ja normaalisti 1-3. Parilla viime kerralla en löytänyt mitään, ja olenkin myöntänyt itselleni, että kausi taitaa olla ohi tältä vuodelta. Sääli. Onneksi varastojen pitäisi riittää vielä ainakin pariin-kolmeen trippiin, vahvuudesta riippuen.
Tulipa muten pitkä teksti, ainakin jos ottaa huomioon että tarkoitukseni oli kirjoittaa vain muutaman lauseen kuvaus kokemuksestani.
Tälläkin kertaa kirjoitin lähinnä itseäni varten ja ajatuksia purkaakseni, mutta toivottavasti joku muukin saa tästä jotain irti. Vaikutuksien sijaan kuvailin suhteellisen paljon epäkiinnostavia käytännön asioita (annostus + ruokailut), sillä niistä on kohtuullisen vaikea löytää tietoa.
Kommentit & muu keskustelu on jälleen tervetullutta.
