Eilen kokeneemman ystävän kanssa tutustuin ja opin tunnistamaan suippiksen. Keräsimme niitä hevoslaitumelta ja paastonneina söimme kumpikin noin 25 kpl (kristillinen tasajako tunnin sienestyksen jälkeen). Lähdimme kävelemään kohti ystäväni kotia.

(KOTI)Matkalla alkoi haukotuttaa ja hikoiluttaa. Olimme perillä noin tunti annoksen nauttimisen jälkeen ja huomasimme kumpikin, miten matto väreili. Kattoon tuijottaessani näin hienoja barokkikuvioita ja nauroimme tikahtuaksemme sille, miten hieno katto ystävälläni oli. Olo oli kömpelö, mutta erittäin miellyttävä. Kauan emme päässeet nautiskelemaan, kun ystävän mies tuli kotiin ja olimme sopineet, ettemme kerro työn raskaan raatajalle, että olemme sienessä. Ei siksi, ettei hän hyväksyisi, vaan kohteliaisuudesta. Joimme teetä (kaveri pani hellan päälle mutta unohti laittaa kattilan liedelle aluksi, tästä mies huomautti ja saimme hysteerisen kohtauksen) ja olo jatkui mukavana.

Kun lähdin kotiin, kävin kaupassa hakemassa maitoa. Kauppa vaikutti omituisen vieraalta.
Kotona kerroin omalle miehelleni tapahtuneesta. Hän ei ollut järin innoissaan ja se aiheutti järjettömän ahdistuksen. Makasin sykkyrällä sängyssä ja tunsin että olisi parempi kuolla pois. Jotenkin älysin suunnata ajatukseni ehkä tunnin (ajalla ei olut merkitystä) itsesäälin jälkeen positiivisiin asioihin ja aloin kokea olevani voimakas ja ylväs. Tässä vaiheessa nousin ja aloin siivota (huomasin, että laskuissa on tavallista). Itsetunnon nousu oli voimakas ja kun näin itseni peilistä, katselin hetken ja mietin, että olenpa kaunis  Päätin, että aikuisena otan vastuun omista tekemisistäni enkä masennu, jos kumppani on eri mieltä (sitäpaitsi olimme omassa kodissani, asumme eri osoitteissa). Tämä oivallus oli todella merkittävä, sillä minulla on taipumus takertua hyväksytyksi tulemiseen. Itse asiassa luulen, että joku blokki tässä kohtaa ajatustoimintojani vapautui olennaisesti ja pysyvästi

"Matka" kesti vajaat 5 tuntia, kokemuksena hyvin miellyttävä. Seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla isompaa satsia ihan yksikseni, tai kenties ystävän kanssa, miten tässä nyt pellolle ehtii. Odotin ehkä enemmän tuolla määrällä.

Taidan käydä katsastamassa löytyykö täältä kaupunkialueelta spottia, vanhaa puutarhaa, puiston reunaa tms josta voisi korjata satoa.

Pitoisuudet siis kohtalaisen alhaiset sienissä, mutta näin oli varmaan parempi.

Juu kyllä mä söin suklaata ja se oli todella hyvää. Lisäksi silittelin koiraa, sekin oli mahtavaa

Tässä oli nyt lähinnä se probleema, et olis kannattanu hoitaa homma kotiin niin, että olis saanu rauhassa fiilistellä. Tollaset häiriötekijät kuten pitää olla mahdollisimman coolisti tai joku arvostelee, ei sovi kuvioon lainkaan, sen ymmärrän nyt... Ja kunnioitan ensi kerralla enemmän sieniä pyhittämällä niille oman ajan ja paikan. Tässä oli lähinnä kyse kokeilusta, että koliseeko vai ei...

Mulla on ollu varovainen suhtautuminen kaikkiin hallusinogeeneihin, koska hippifaijalleni jäi trippi viikoksi päälle nuoruudessa (LSD) ja joutui sairaalaan. Lisäksi hölmönä teininä söin Martzineita muutamaan otteeseen ja hallujahan niistä tulee mut myös todella huono olo.

En nähny muistaakseni silmät kiinni mitään... paitsi sieluni silmin sieniä
Nuo pienet ystäväiset kutsuvat minua edelleen, kävin tsekkaamassa pari paikkaa päivällä mutta ei niitä tässä ihan lähimaastoissa oo. Maanantaina on sovittu reissu vähän pidemmälle, pitäis olla takuuvarma mesta, ja sitten suunnittelemaan vähän isompaa satsia rauhassa nautittavaksi. Jei

Kiitos palautteesta, oli mukavaa kuulla että tää oli odotettavaa noilla määrillä.