Vanha topi mutta ajaton joten kirjoitan nyt tännekkin sitten

Olen kalastanut koko ikäni, pääosin perholla mutta "taantunut" virvelöintiin koska se ei vaadi sen suurempia ponnistuksia. Kesä ja talviverkotuksen olen opetellut papaltani ihan vaan sen takia että pojalleni saan sen opettaa sitten kun on iällä. Itse tuomitsen verkotuksen lähinnä ylikalastuksen vuoksi. Mutta hyödyllinen taito sitten kun länsimainen yhteiskunta lossaa jonainpäivänä. Kalastaminen on kuningaslaji juurikin kun siinä sielu lepää ja saa "leivän" pöytään.

Täytyy jostain aloittaa foorumilla osallistuminen, ja tämä vaikuttaa hyvältä pätkältä siihen.
Elikkä tervehdykset tytöille ja pojille!

Itsekin lapsena ja teininä kalastelin paljon. Uistelua, onkimista ja perhoilua. Sitten tuli muita kiinnostavia harrastuksia viikonloppujen viettoon, ja lisäksi muutaman vuoden urbanisoituminen etelässä. Nyt taas muutama vuosi on tullut vanhaan rakkaaseen harrastukseen tutustuttua uudelleen. Lähinnä uistelua joella, tai järvellä. Tonko-ongellakin tullut joitakin kertoja käytyä. Siinä on levottoman mielenlaadun omaavalle ihmiselle haastava laji. Varmaan tästä johtuen myös todella palkitseva. Ei kuulemma kaverikaan ole koskaan nähnyt minua niin hiljaa ja keskittyneenä .

Asenne kalastukseen on muun ajatusmaailman mukana muuttunut aikas huomattavasti. Enää ei jahtaa sitä joen suurinta taimenta, tai harjusta. Isoimmat tulee automaattisesti päästettyä jatkamaan geeninsä eteenpäin. Ne mitkä mukaan lähtevät pääsevätkin poikkeuksetta kulinaristiseen kokeiluun. Varsinkin kun opettelin fileoimaan ahvenen. Siihen sopiva leivitys esim. chili, ja paistelee muurinpohjapannulla pakasteeseenkin asti, niin on talveksi parhaat snacksit valmiina.

Yksi syy lisää kalastukseen, on lisääntynyt kiinnostus siihen, että olisi kykenevä edes pienen osan omista syömisistään hankkimaan muualta, kuin kaupan hyllyltä.

Pitää vielä tänä syksynä kokeilla, joko olisi erakoitumismökkini viereinen joki toipunut kannan tuhonneesta rapurutosta. Papan opettamia taitoja yritetään muistella

Vielä tässä ehditään nautiskella syyshämärästä, pienen sateen napsahdellessa huopahatun lieriin.

Talvikalastus kiinnostaa kyllä kauhiasti nyt,
pitää vaan ottaa tuosta joelta pyynnistä enemmän selvää.
Jäiden tultua sitten pilkkiminen kiinnostaa kanssa.

Kunhan tuo jalokalan rauhotus tässä loppuu,
niin käyn utelemassa kalastajilta, että millä siellä oikein narraillaan?
Kalastuksen seuraaminenkin on jo maagista hommaa.

Kalastaako täällä porukka talvella?

Joo tuommonen perinteinen meininki, eikä mitään maailman ohuinta kuitusiimaa.
Itekin oon muutaman vaapun tehny elämäni aikana, eipä ne hirviän hyvin uinu.

Pilkkimistä ei oo tullu paljoa harrastettua, aijai ku esitit Klonkku asian niin kuin se vain onkin.
Myös verkot jään alla ois melko mukavat, vesi on sopivan kylmää niin ei tarvi koko ajan olla edes kokemassa.
Voi melko rennosti hankkia ruokaa. No mutta ainakin se pilkkiminen kuvioihin kyllä.
Ja kalaahan tulee, ja kun ei tule, niin sielu tulee ruokittua ainakin siinä samalla.

Pitääkin tutustua kaikkiin tuommosiin perinteisiin kalanpyytimiin.
Mennään pintaa syvemmälle.. sitte tulee diippiä.

Kalastan koska kala on kallista! nojoo tänä vuonna tuli alotettua kunnolla kalastaminen rahaa palanu 300-500e edestä  mutta onhan se rentouttavaa hommaa!