Tätä voi kokeilla, jos asutte maalla tai pääsette vastaavaan ympäristöön, missä ei ole ulkopuolista hälyä. Yöllä varsin hauska kokemus on sammuttaa kaikki mahdolliset sähkölaitteet asunnosta. Ne kun yleensä ovat päällä hurisemassa ja humisemassa, niin yhtäkkiä onkin ihan outo fiilis. Luonnossakin on melkeimpä aina jotain hälyääniä, joten tämä onnistuu parhaiten sisällä. Sitten vain istumaan ja kuuntelemaan hiljaisuutta. En tiedä miten tämä onnistuisi seurassa, mutta yksin ainakin.

Ensimmäisellä tripillä kokeilin. Talo täysin hiljainen ja pimeä. Hiljaisuus tuntui paineena korvissa.
Meditoin samalla pimeydessä ja voin todella suositella että kokeilette tätä. (Jos ei helposti tylsisty tripillä ;>)

Hiljaisuus tuntui ensiksi korvissa. Kun aloin säätelemään hengitystäni niin tunsin kuinka hiljaisuuden aallot/kädet alkoivat hyväilemään niskaani ja siitä se siirtyi hiljalleen selkärankaa pitkin alemmaksi. Aina siihen asti kunnes tunsin kuinka hiljaisuus piti minua kuin sylissään. Tunsin suurta kunnioitusta tätä hiljaisuutta kohtaan. Aivan kuin se olisi palkinnut minut kun suostuin keskittymään hiljaisuuteen ja erkanemaan maailmasta. Mielessäni kävi ajatus siitä kuinka niin monet "modernit huumeet" saavat nuoret toimimaan ajattelemattomasti ja riehuvasti. Jollain tasolla tämä oli avartavaa ymmärtää että sienet toimivat erittäin hyvänä keinona itsetarkkailuun ulkopuolisen näkökulmasta.
Lopulta pistin silmäni kiinni ja aloin nähdä kuvioita näkökentässäni. Ensin kaksiulotteisia, myöhemmin niistä muodostui kolmiulotteisia. Tässä vaiheessa tunsin oloni hyvin kevyeksi. Leijuin ilmassa keskellä universumia, ymmärryksen saartamana. Viileä tuuli puhalsi lävitseni ja se vei kuumaa tunnetta pois jonka olin saanut ylleni istuessani niin pitkään paikallani.

Kokonaisuudessaan erittäin hyvä kokemus koittaa aivan rauhassa ja pimeässä ottaa vastaan mitä mieleen tulee 

PalezQkkeli,
Tuli fiilis kertomastas, et tekis mieli kokeilla tuota hiljaisuudessa olemista nyt kun sitä ajattelee niin harvoin saan tuollasen hyvän hetken aikaan että olis ihan hiljasta. Pitää muistaa ja sopivan hetken tullessa tarttua siihen :p

Siksipä se olikin mielenkiintoista. Nykyään on niin vähän aikaa vaan istahtaa alas rauhoittumaan

Nyt kun miettii nii täydellinen sensy deprivation tuo kyllä mitä kummallisimpia visuaaleja ja tunnetiloja pään sisältä. Jos koitatte täydellistä sensory deprivaatiota nii muistakaa tarkistaa että pään sisällä on asiat hyvin ettei tuu pahaa trippiä

Tiedän erään sodanaikaisen hylätyn kalliopommisuojan jossa on täydellinen pimeys ja hiljaisuus.
Ensimäinen ajatus, kun siellä kävin oli, että "no nyt löytyi todellinen pimentämö".

Itse en ainakaan sienien kanssa kuitenkaan lähtisi ko. luolaan, koska se ei ole "hallinnassani".

Jatkoin tutkimuksia. Tuo täydellisen hiljaisuuden tavoittelu ei taidakaan olla kovin hyvä idea ja se on kaupunkiolosuhteissa melko mahdotonkin tavoite. Korvatulpat nostattavat itsellä sykkeen äänien tilalle, mikä ei ole hiljaisuutta sekään. Koin kuitenkin että hiljaisuuden korvaaminen tasaisella rummutuksella toimi itseasiassa paremmin kun huomiolla oli jokin paikka johon asettaa itsensä lepäämään. Spotifystä löytyy erilaisia pätkiä haulla "shamanic drumming" jotka soveltuvat mainiosti tähän käyttöön. Piraattikaupasta ja varmaan ihan oikeastikin kaupasta löytyy parempilaatuisia versioita samasta teemasta. Rytmi noissa on säädetty juuri oikeaksi ja tuntuisi että se stimuloisi aivojen toimintaa aika voimakkaasti. Voi olla että tämä ei ole aina toivottavaa eli pitänee kokeilla myös toisenlaista toistuvaa luuppia. Lähes kaikissa kulttuureissa joissa on näitä avartavia substansseja käytetty niin ne on yhdistetty toistuvaan rytmiin ja vastauksen kysymykseen miksi näin on toimittu ymmärtää kokeiltuaan. Nyt aletaan liikkumaan sitten aika syvällä mielellä leikkimisen alueella. Se todellisuus jonka kokee laput silmillä maatessaan on aika eri juttu kun sen johon joutuu palaamaan toimittaessaan jotain fyysistä asiaa käytännön pakosta, esim hakiessaan vettä. Lyhyetkin vierailut tässä tutussa kolmiulotteisessa ja materiaalisessa maailmssa tuntuvat häiritseviltä ja tuovat normaalit minän rakenteet nopeasti esiin, joskin hyvin pirstaleisina. Välillä tämä toisenlainen todellisuus voi alkaa pelottamaan, mutta jos muistaa että kaikki on jatkuvan muutoksen alaista ja menee pian ohi ja että oma tehtävä on vain avautua ja että mikään mitä kokee ei ole "itse" tai "minä" niin pääsee vähän myrskyisempienkin kohtien lävitse. Monenmoista on tullut vuosien varrella kokeiltua ja voin kertoa että nyt aletaan olemaan asian äärellä henkilökohtaisella tasolla. Ymmärsin ja koin vihdoin  että rakkaus on tie eikä mitään pelättävää ole jos sen pitää mielessään.

Mua on aina kiehtonut ajatus lamaannuttaa hetkellisesti kaikki aistiärsykkeitä välittävät hermot. Tämän pitäisi ymmärtääkseni olla suhteellisen turvallisesti mahdollista toteuttaa kohdentamalla aivoihin jonkinlainen magneettikenttä tai vastaava. Sen pitäisi vain osua juuri oikeisiin aivoalueisiin, mielellään häiritsemättä muiden toimintaa, mikä lieneekin sitten vaikeampaa. Jotain tästä kertovia tutkimuksia on joskus viihteellisissä tiedejulkaisuissa esitelty, mutta ne taisivat liittyä esimerkiksi motorisiin tai laskennallisiin aivoalueisiin.

Voisi kuvitella, että kun kaikki aistit ovat kadonneet, muuttuu olemisen kokemus selvänäkin (jos tuollaista tilaa kukaan kehtaisi selväksi kutsua) aivan toiseksi. Silloin olisit vain pääsi sisällä ja jo muutaman sekunnin kesto voisi tuntua aivan määrättömältä ajalta tai nopeammalta kuin mikään. Toisaalta mieli saattaisi yrittää luoda itse uusia aistimuksia kadonneiden tilalle, joka voisi sekin olla sangen mielenkiintoista. Millaista olisi olla vain sielu tyhjyydessä!
En edes halua lähteä arvailemaan, millaiselta tuntuisi kokea tuo kokemus psykedeelisen kokemuksen aikana. Vai tuntuisiko millekään.