Esittelyssäni lupailin kirjoittelevani trippiraportia jos vain sieniä löytyisi, koska pidän niin kovasti muiden raporttien lukemisesta ja niillä on ollut suuri vaikutus kiinnostukseeni sieniä kohtaan.
Viime kesä meni hyvin pitkälle pyöräillessä (I accidentally over 1000 kilometers) ja sama jatkui nyt syksyllkun viimein päätin, että tänä syksynä, jos koskaan tulisin kokeilemaan näitä taianomaisia HUUMEsieniä.
Yli 200km pyöräilyä sateessa, tuulessa ja joskus jopa auringon paisteessa oli viimein tuottanut tulosta ja kasassa oli n. 30 tappavan myrkyllistä suippumadonlakkia joiden koko vaihteli minimaalisista n. 10cm pituisiin ja mikä tärkeintä, minulla oli nyt spotti jossa saisi rauhassa kyykistellä ilman, että tarvitsisi jatkuvasti kuumotella ohikulkijoita muutamia satunnaisia ulkoilijoita lukuunottamatta. Kaikki sienten eteen nähty vaiva oli todellakin sen arvoista, joten jos joku on jo menettänyt toivonsa löytämisen suhteen niin kannattaa vain jatkaa. Kyllä niitä löytyy.
Tapahtumat ajoittuvat siis 03.09.2011 - 04.09.2011 väliselle yölle. Ajat eivät ole välttämättä kovin tarkkoja, mutta jonkinlaista suuntaa tapahtumien kulusta niistä saa kuitenkin.
22:00Alun perin minulla ei ollut suunnitelmissa ottaa sieniä tai mitään muutakaan kyseisenä iltana, mutta suihkussa käydessäni aloin miettiä, että nyt olisi kyllä otollinen hetki niiden popsimiseen. Peseydyin nopeasti tajutessani että jos otan en ota niitä nyt vaan parin tunnin päästä, nukkumaanmeno tulee valumaan todella myöhäiseksi, joten siirryinkin keittelemään teetä. Kiehautin vettä mikrossa ja paloittelin saksilla keräämäni semit veteen. Sen lisäksi laitoin päälle english breakfast -teepussin, jonka tarkoituksena oli tuoda hieman makua ja pitää semit pohjassa likoamassa. Kupista leijaili tuoreen sienimetsän tuoksu. NAM
Puolen tunnin hauduttamisen jälkeen oletin, että kaikki olennainen olisi liuennut irti tateista, joten aloin lusikalla kaivelemaan raadot pois mukin pohjalta. En siis pidä sienistä ruokana
yhtään ja kun kokeilin laittaa pienen palan silokkia suuhuni se sai välittömästi aikaan oksettavan tunteen, joten varmuuden vuoksi erottelin sienet tarkasti pois. Ensimmäinen lusikallinen teetä maistui kammottavalta, mutta kokosin itseni ja huitaisin kaiken nesteen kupista suuhuni ja nielaisin, jolloin maku oli jo oikeastaan varsin mielyttävä. Tämän jälkeen siirryin sängylle makoilemaan ja katsomaan CSI:tä.
23:30Tuijottelin huoneeni seiniä odottaen efektejä ja ihastelin sitä miltä ne näyttivät TV:stä lähtevän valon vuoksi. Seinät ovat siis vaneria, joka on maalattu valkoiseksi niin että alta näkyy varsin hyvin puun kuviot.
Ei vittu, seinien kuviothan elävät. Totesin itsekseni ja hihitellen upposin syvemmälle peiton lämpöön tuijotellen seiniä ihastuneena. TV:stä heijastuvat valot korostuivat kauniista seinillä aiheuttaen eräänlaista hohdetta samalla kun kuviot vaelsivat hienosti. Suljin jälleen silmäni ja ihastelin tanssivia sieniä, jotka joutuivat värikkäiden, pitkien käärmeiden syömiksi, joiden suuhun myös itse ajauduin. Käärmeiden väri vaihteli ajan kuluessa ja ne olivat niin kauniita, että voisin jopa hankkia moisen lemmikiksi. Tästä innostuneena päädyin tietokoneen äärelle hehkuttamaan erälle tripanneelle ystävälleni sienten hienoutta, jolloin hän antoi muutaman vinkin tripin suhteen ja käski nauttia
00:00Hetken jutustelin vielä foorumin chatissa ja aloin pohtia, voisiko joku kauhuleffa tuoda hieman syvällisyyttä tripille. Lazla suositteli shrooms-elokuvaa (miten sattuikin) ja trailerin vilkaistuani tulin siihen tulokseen, että se ei todellakaan sopisi minulle, joten ei muuta kuin juutuubi auki ja katselemaan kyseistä elokuvaa sieltä (tiedän, youtube ei sovi tähän, mutta 1-megasella netillä ei tuota leffaa lataisikaan tripin aikana). Elokuva alkoi kivasti vaikuttaen kaikelta muulta, paitsi kauhuelokuvalta ja hihittelin äänekkäästi katsellessani sitä.
The fucking cow that can fucking talk, ehkä paras repliikki elokuvassa
IKINÄ. Suosittelen kyllä kaikille muillekin.
Vielä mukavan osuuden aikana innostuin jossain välissä maistelemaan kaikkea mahdollista suklaasta omenahillon kautta limukkaan nauttien niiden tarjoamista uusista makuelämyksistä. Jostain sain oudon päähänpiston myös maistella pöydällä komeilevia chilejäni, tai lähinnä nuolla niiden lehtiä jotka tuntuivat hassun karheilta kielellä. Myös eräät rautaesineet kuten avaimet maistuivat hyvinkin mielenkiintoisilta.
Foorumin chatin merkkiääntä säikähtäessäni mietin, että onko tässä mitään järkeä, mutta jatkoin silti leffan katselua. Vasta tämän jälkeen elokuva alkoi hiljalleen muuttua ahdistavampaan suuntaan ja samalla huomasin olotilani muuttuvan paljon siihen suuntaan, mitä olin tavoitellutkin. Minua ahdisti aivan hirveästi. Jokseenkin pelottikin, mutta ilman että minua pelotti. Tai siis tärisin tuolissani katsellen elokuvaa, mutta siltikään en osannut pelätä jostain syystä, vaikka yleensä katson kauhuleffoja ihan kusi sukassa. Suklaa oli tässä välissä erittäin hyvä ystävä tarjoten mukavaa täytettä suulle ja antaen hieman lisäenergiaa elokuvan katseluun
01:00Elokuvan katselu jatkui semoissa merkeissä, mutta välillä siirryin sängylle lämmittelemään peiton alle ja katselemaan elokuvaa "turvallisen" etäisyyden päästä. Joskus puoli kahden maissa olin viimein katsellut elokuvan loppuun jolloin suljin tietokoneet ja upposin sängylle peiton sisään. Ikkunasta heijastui hassusti katuvaloa värjäten huonetta sinertäväksi. Ihastelin tätä puolisen tuntia kunnes kahden aikaan alkoi väsyttää suunnattomati ja "heräsin" hetkeksi tästä ihanasta olotilasta. Kävelin sängyltä ikkunalla ja ihastelin yön pimeyttä, joka näytti kauniilta kaikessa pelottavuudessaan. Olisi niin mielenkiinoista kulkea metsässä, jossa ei olisi polkuja eikä mistään paistaisi valoa.
02:00Jossain vaiheesa yritin laittaa nukkumaan, mutta aina kun suljin silmät ilmestyi kaikkialle hahmoja kauhuelokuvista mitä olin joskus katsellut. Jälleen pelottavaa, mutta ei siltikään pelottavaa. Katseltuani näitä naamoja jonkin aikaa alkoi jo hieman vituttamaan ja hetken tuntui jo siltä, että voi kun tämä trippi jo loppuisi. Säikähdin suunnattomasti aina kun jostain kuului pienikin rasahdus tai jos pakastin hurisi hieman kovemmin jäähdyttääkseen sisältöään paremmin. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja keskityin tuijottamaan kaunista kattoani, kunnes viimein nukahdin.
Todenmukaiset hallusinaatiot jäivät puuttumaan, mutta silti kokemus oli varsin mielyttävä. Juurikin sitä mitä oletin saavani näin pienellä annoksella, eli pieniä visuaaleja sekä tunnetilojen ylikorostumista. Ainakin tuli opittua se, että seuraavaa trippiä en vedä näin väsyneenä ja kehitän jotain fiksua tekemistä siltä varalta että tylsistyn. Ulkona liikkuminen ja jonkun kaverin kanssa trippailu houkuttelisi myös kovasti, joten eiköhän senkin aika koita vielä joskus.
Ensi kerralle ajattelin hieman hurjempaa annosta, ehkä jotain 50-100 tatin väliltä tai sitten enemmän. Tällöin pitäisi kyllä varmaan varata jo trippivahti paikan päälle tai sitten edes niin, että Internetin välityksellä olisi joku, jolle voisi puhua tarvittaessa. Tälläkin kertaa siitä olisi voinut olla hieman apua loppuvaiheessa.
Kauhuleffa ei ehkä ollut paras valinta tripille, varsinkaan ensimmäille tripille, mutta ahdistuneisuudesta huolimatta kykenin nauttimaan tripistä ja siitä tiedosta, että seuraavana päivänä kaikki olisi taas hyvin. Ainakin näin pienillä annoksilla suosittelisin tätä muillekin, jos vain tuntuu siltä. Itse koitan samaa varmaan joskus hieman pelottavammillakin kauhuleffoilla ja isommilla silokkiannoksilla sitten kun tuntuu siltä että aika olisi kypsä.
Toivottavasti joku saa tästä edes jotain irti. Jos ei niin on tästä ainakin itselleni se hyöty, että saan avarrettua kokemustani ja mietittyä tarkasti, mitä tekisin tai en missään nimessä tekisi toisin. Pahoittelen että venyi vähän pitkäksi. Toivottavasti joku jaksoi tänne asti