Itse olen sieninousuissa koittanut lukea pari kertaa jotain, eikä siitä tullut silloin suoraansanottuna yhtään mitään. Nousuissa en suosittele lukemaan, mutta jos vain malttaa tai pystyy lukemaan (kirjaimet alkavat hyppiä pois kirjan sivuilta tms.), niin varmasti se on mahtava kokemus. Ja tosissaan ei kannata nousuissa lukea, nousujen jälkeen se voisi ollakin upea kokemus.

Ja ps. musiikki voisi kombottaa kokemusta entisestään.

Suosittelen luettavaksi mitä tahansa mikä tuntuu muutenkin vetävältä. Psykedeeleissä saa luonnollisesti normaalista poikkeavia perspektiivejä juttuihin. Kannatan tosi lämpimästi sitä, että ihmiset pyrkivät lukemaan muutakin kuin "ilmeisen psykedeelistä" kirjallisuutta. Ihan vaikka jotain maailmankirjallisuuden klassikoita tai vaikka hyvin kirjoitettuja tietokirjoja.

Tekee silti mieli jakaa kokemus erääseen aika ilmeiseen surrelogeenipään lempparikirjaan liittyen: Pari vuotta sitten mulla oli Hermann Hessen Arosusi kesken (suosittelen kaikille lämpimästi - mielestäni maailmankaikkeuden parhaita kirjoja), ja otin sitten eräänä kauniin kohtalokkaana päivänä aimo annoksen LSD:tä (siis omassa mittakaavassani oikeasti Ison läjän), ja sitten muun muassa luin kyseistä kirjaa. Voi ah uh huh. Teos on muutenkin äärimmäisen psykoaktiivinen, ihmisyyden ristiriitaisuutta ja loputonta kirjoa kartoittava ja kiivaasti kuvastava. Se yhdistettynä tujun happonokareen taipumukseen pirstaloida hetkeksi minäkuva, erillisyys ja käsitys maailmasta...

Joo, joo.

Joo.

(En muista tarkkaan, mutta otaksuisin etten aivan nousuvaiheessa lueskellut vaan myöhemmin, kokemuksen tasaantuessa - nousuissa tuskin olis keskittyminen onnistunut)