Miettikääs tätä:
Onko ottamattomuuden kokemus sama jos olet ottavinasi sieniä, joita sulla on jemmassa kuin silloin jos olet ottavinasi sieniä joita todellisuudessa ei ole?
Nää on kivoja!!!! Veikkaisin, että mielikuvituksen avulla saa niin paljon aikaan, että jos sieniä ei oikeasti olisi itselläni olemassakaan, saattaa se olla voimakkaampi kokemus, kuin se, että minulla olisi sieniä, mutten vain söisi niitä. Tietysti voisin kuvitella imeväni energiaa olemassa olevista sienistä ja päästä näin syvemmälle "valetrippiin".
Tai eroaako sienten ottamattomuuden kokemus jonkun toisen päihteen ottamattomuuden kokemuksesta? Onko tietoisuudella kyseisen päihteen todellisesta saatavuudesta merkitystä?
Mä oon suht monesti se, joka ei otakkaan päihdettä, vaan katselee mieluummin sivusta ja oon vaan aalloilla mukana tekemässä havaiontoja päihteiden käyttökokemuksista. Tällöin mut valtaa aina intensiivinen myötäeläminen toisten kanssa. Musta siis tuntuu, että olisin ottanut jotain vaikka en ole (enkä ole edes kuvitellut ottavani). Sienet ovat oma aineensa, mutta mulla itselläni ainakin sienten ottamattomuuden kokemus on aika samanlainen kuin kannabiksen ottamattomuuden kokemus, ja tämä kokemus vastaa jollain tapaa kannabis-kokemusta. Ja kannabis itsessään (olipa se sativaa tai indicaa) on itselläni lähes poikkeuksetta aina jollain tapaa tripauttava kokemus. Jollain tapaa mä uskon, että se on jonkinlainen henki tai jokin, joka saa mullekin mukavan tötterö-olon aikaiseksi, mutta tosiasiassa se taitaa olla jokin neurokemiallinen juttu.
Sanoisin, että sillä on merkitystä, oletko kokeillut kyseistä päihdettä, mitä olet ottavinasi. Esim. en ole koskaan kokeillut subua, en osannut myötäelää kun porukka istui notkuissaan sohvalla, ts. tuntui normaalilta päihteettömältä ololta.
