Löysin viime syksynä takapihaltani sienispotin jota sitten hyödynsin omiin tarpeisiini ja sieniä oli kuivamassa oikeastaan jatkuvasti niin että pystyin trippaamaan milloin halusin.
Oli loppukesän / alkusyksyn ehdottomasti hienoin päivän, ei kuuma eikä kylmä joka oli jo itsessään hienoa vaihtelua uskomattoman helle aallon jälkeen, täysin pilvetön päivä ja puhalluskukkien siemeniä leijaili koko päivän ilmassa. Tunne oli unenomainen jo ennen tripin alkua.
Siinä sitten söin jonkinlaisen dosen sieniä, en omista digitaalia vaakaa joten aiempien trippien perusteella otin mututuntumalla doseni. Asuin vielä kotona maalla ja söin sienet joskus 12 aikaan ja arvelin olevani jo suht selvänä kun ihmiset alkavat tulemaan kotiin. No siinä nousuissa käveleksin ympäri pihaa ja ihastelin sitä kauneutta, kun alkoi kunnolla päristä niin menin sängylleni peiton alle makoilemaan ikkuna auki. Kohta olin pääni sisälle olevissa tunneleissa lentelemässä jättiläis kotkalla. Tunneleita taisi olla 7 ja ne olivat leveys ja synkkyys järjestyksessä. Valitsin ensimmäisen mukavalta näyttävän tunnelin joka osoittautuikin hienoksi ratkaisuksi; tunnelista avautui paratiisimainen viidakko lintuineen ja vesiputouksineen, siellä oli mukava vain chillailla ja spotifystä soi tässä vaiheessa Jarkko Martikainen. Aikani viidakossa vietettyäni aloin kyllästymään liian helppoon oloon ja päätin jatkaa matkaani synkempiin tunneleihin. Seuraavassa tunnelissa olikin jo paljon pimeämpää ja lopulta osuin johonkin "mustaan sumuun" jonka läpi oli vaikeampi lentää, tämä sumu kuvasti mieleeni luomia ajattelu uria joka koitti pitää minut opitussa kaavassa mutta tästä vielä pääsin läpi ja tunsin tämän kokemuksen kasvattaneen minua henkisesti suht paljon. Päätin vielä lopuksi kokeilla viimeistä tunnelia mutta sen pikimusta seinä oli minulla täysin lävitsepääsemätön.
Trippi alkoi jo laskea ja päätin sitten lähteä pomppimaan ympäri asuntoa ja spotifystä lähti soimaan nyt psykedeelisempi musiikki, hetken seikkailtuani näen veljeni ulko-ovella (joka tuli koulustaan 3tuntia liian aikaisin) ja tästä alkoikin sitten yksi minihelvetti: En ollut koskaan kertonut päihteideni käytöstä kellekkään sukulaiselleni eikä paras tapa kertoa ole ehkä jäädä rysänpäältä kiinni sienistä. No menin sitten esittämään nukkuvaa huoneeseeni kun veljeni tuli kela papereiden kanssa joita olin häntä pyytänyt minulle tuomaan "Hei toin nyt nämä sinun paperis" johon vastasin "Söitkö sinä ne??" No onneksi veljeni luuli minun vain olevan ympäri päissäni joten tällä kertaa en jäänyt kiinni. Jouduin vielä tahtomattani keskustelemaan veljeni kanssa hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan yms jonku 2 tuntia koittaen kokoajan peitellä pupilejani ja välillä vessan peilistä itseäni tuijjottaen kylmää hikeä hikoillen "MITÄ VITTUA MINÄ OLEN TEKEMÄSSÄ?". Mietin kaikki mahdolliset skenaariot miten tilanteesta selviäisin mutta kaikki kaatui aina siihen että pelkäsin veljeni menevän etsimään sieniä huoneestani jos en häntä vahtisi. No lopulta siitäkin selvittiin ja afterglow oli todella mukava viettää koiran kanssa metsässä kävellen.
Nykyisin veljeni tietää kaiken päihteideni käytöstä ja hyväksyy sen täysin kun selitin asiani oikein ja perustellusti, tuntuu höpöltä mies.
Ja tulipa ainakin opittua trippipaikan ja ajan valinnan tärkeys
