On olemassa erilaisia unelmia, sinulla on omasi, minulla on omani...vihdoin ja viimein. Pitkän aikaa olen epäröinyt onko punainen mökki ja perunamaa se mun unelma. Siinä on niin paljon niitä elementtejä  mitä mä kaipaan, mutta jotain erittäin olennaista siitä uupuu..

Viime trippi on jakamisen arvoinen juurikin näiden oivallusten vuoksi.

 
Oltiin matkalla neljästään. Annos oli pieni, vaivaiset 1,3-1,4g/tyyppi. Joimme teenä ja lopuksi nakkasimme teen seassa olleet sienetkin lärviin. Nousi nopeasti.  Nousut menivät ohi kunnellen musiikkia silmät kiinni. Euforiaa.. Kun avasin silmäni maailma oli kuin olikin elävämpi. Taulu hengitti seinällä ja kaikki näytti vähän eriltä. Nousujen jälkeen istuskelimme sohvalla kuunnellen erittäin hyvää musiikkia (mm. Morcheeba:a, Flunk:ia ja Plushgun:ia) ja päähämme putkahti ajatus paratiisista. Millaista olisi elämä ilman rahaa ja sen viemiä elämisen mahdollisuuksia? Voisi vain...elää. Elää niinkuin haluaa. Viljellä ja metsästää omat ruokansa ja viettää elämänsä aivan niinkuin haluaa ilman rahan ja työn tuomia rajoituksia. Keskustelua käytiin pitkään, itseasiassa minä kävin sitä pääni sisällä koko matkan ajan. Kaikkea tuli pohdittua perinpohjaisesti. Tässä vähän esimerkkejä keskusteluista yhdessä, että itseni kanssa:

- Okei, missä paratiisi olisi mahdollinen?
- Ehkäpä jossain missä voi käyttää esim. psykedeelejä ja kannabista ilman kuumotusta virkavallasta. Jossain meksikon lähellä sademetsässä, missä kaikki kasvaa luonnonvaraisena. Oltais vähän niinkuin alkuperäiskansa.
- Miten sä asusit siellä?
- Kumartelen herroja sen aikaa, että saan rahat kasaan omaa möksää+maata varten. Ostan pienen pläntin maata sieltä (jos sieltä edes tarvii ostaa maata),  ja teen hienon möksän sinne. Siellä kasvatan, kalastan ja metsästän ruokani. Siellä ehtisin elää, sanan kauneimmassa merkityksessään. Haalin mukaani mahdollisimman monta samanhenkistä  tyyppiä, ja yhdessä me perustetaan hippikommuuni, jossa on rauha kaikkien välillä. By the way, mä vihaan ihmisiä, jotka sanoo, että ne, jotka käyttää huumausaineiksi luokiteltuja aineita niinkuin esim. kannabista, ei elä. Ne vaan vetää aineita ja on ihan sekasin. Okei, mä tiedän, että joitakin aineita vetämällä menee sekaisin, ja jotkut hakee sitä olotilaa, mutta minulle sana "sekaisin" on jotain samanlaista kuin "överikännissä", ja mä inhoan sitä olotilaa, enkä todella halua tuntea mitään lähellekään sellaista! Mä haen käyttämiltäni aineilta hyvänolontunnetta, tajunnan laajenemista, hienoja kokemuksia, kauneutta, ennennäkemättömiä paikkoja, ennentekemättömiä tekoja ja selvyyttä. Mä haen selvyyttä!!
- Entä sähköt ja vesi ja lämpö ja kaikki muu?
- Mulla on koulutus tohon hommaan, aurinkopaneelit on keksitty, vettä mun paratiisissa on ihan luonnossa. Ihminen tulee yllättävän vähälläkin toimeen.  Kaikki se hoituu. Joka päivä aloitetaan sillä, että hommataan vähän ruokaa tuoreena luonnosta ja syödään aamupalaa med pajari. Unelmieni elämää...
- Entä jos joku tulee sinne ja valtaa sen paikan ja alkaa käyttää sitä esim. lomakohteena tai salaisena ydinaseiden säilytyspaikkana?
- Ei kukaan voisi... Voisiko? Sitten mä luultavasti en halua elää enää ihmisten ja rahanahneen maailman kanssa, lähden pitkälle vaellukselle ja elän erakkona elämäni  loppuun asti jossain keskellä ei mitään ja yritän selvitä omin avuin. Toinen vaihtoehto on lähteä munkiksi jonnekin luostariin ja kuolla nirvanaan.
- Entä sairaalat?
- Uskoisin, että jos suunnitelma oikeesti toteutuu, mukaan lähtee sairaanhoitajia ja ehkä jopa yksi lääkärikin mahtuu meidän muiden mukaan. Olisihan  se pakko olla joku sellainen paikka missä saa jalkansa kipsiin jos se menee poikki. Luonnosta saa paljon lääkkeitä, ja lääkekasveja kasvatettaisiin PALJON jokatapauksessa. Kasvitieteitä opiskellut ihminen on tälläkin hetkellä kanssamme (trippikaveri).
- Entä rikollisuus?
- Jos se on hippikylä, siellä on oltava ystävällinen kaikille, tai se karkotetaan kylästä yhteistuumin.
- Miten hippikylä oikein käytännössä toimii?
- Kaikilla on paikkansa ja tehtävänsä siellä. Yksi voisi kasvattaa tomaatteja, toinen kannabista, kolmas perunaa, neljäs banaania, viides kanoja,  kuudes sieniä jne. Ja kaikki ruoka olisi yhteistä. Niitä kasvatettaisiin ei pelkästään itselle, vaan myös koko kylälle. Sääntöjä olisi sielläkin oltava mutta ei mitään elämistä estävää. Mieti...mieti sitä elämää siellä! Siellä voisi elää pidempiä ajanjaksoja ja käydä välillä vierailulla täällä byrokratian täyttämässä yhteiskunnassa, mummolassa.

Nousimme sohvalta, huippasi vähän. Mietimme, miksi selvinpäin ei ajattele näitä asioita? Mietimme, josko lähtisimme ulos. Aloimme pakkailla. Huomasin ystäväni ilmeestä, että hänellä oli mielessä jotain kivaa ja jännittävää, sillä hän tuhisi, sihisi ja hymähteli aivan siihen malliin, että hänellä on aivan selvä visio päässään  siitä, mitä tulemme seuraavaksi tekemään. Lähdimme siis matkaan! Menimme pieniä metsä polkuja ja hiihtolatuja pitkin (luonto on aivan uskomaton talvella!!!) läpi synkän metsän ja kävelimme erään lammen vierellä olevaa polkua pitkin miettien kaikenlaista jännää mm. paratiisista. Yhtäkkiä kaverini pinakisi juoksuun vieressäni. Hän juoksi lujempaa kuin kuin olin koskaan nähnyt kenenkään juoksevan. Niimpä kokeilin itsekin ja...se oli lujaa menoa se!! Kokeilkaa imeessä! Pieni annos ei antanut kovinkaan paljon visuaaleja. Lähinnä se aiheutti "aivokapasiteetin nousua" ja opasti katsomaan maailmaa luonnon kautta. Kaikki oli niin kaunista. Näimme monia hienoja juttuja metsässä, ikäänkuin lumisia ja jäisiä koristeita. Jossain vaiheess tuli jano, niimpä sulatimme lunta suussamme. Saavuimme lopulta pienimuotoisen laskettelurinteen ala-puolelle. Kaverini sanoi, että hänen kaverinsa oli pöllinyt 2 rattistigaa ja jossain lähipusikossa niiden pitäisi olla. Löysimme yhden. Päätimme laskea ensin hiihtoladulla olevaa mäkeä pitkin neljäpäällä. Pääsimme ehkä 10m ennen kuin kaaduimme. Loppujen lopuksi se meni siihen, että laskimme vuorotellen laskettelorinnettä AIVAN VITUN LUJAA alas adrenaliinin kiehuessa suonissamme. Lopulta olimme niin lumisia ka kylmissämme, että oli pakko lähteä kulkemaan kaverin kämpille. Tässä vaiheessa sienet olivat jo laskeneet pois.  Rattistigoista oli ollut katoamisilmoitus. Joku kaipasi niitä. Olisi aivan mahtavaa viedä stiga takaisin omistajalleen. Päätimme tehdä sen. Tällä kertaa menimme vain oikoreittejä. Tiedättehän kun junaradat  on tehty silleen monta metsiä korkeammalle kuin maanpinta. Kiipesimme sellaisen päälle aivan umpihangessa rymyten stigan kanssa. Olimme entistä enemmän lumessa ja  palelluksissa, mutta jumalauta meillä oli hauskaa! Kun pääsimme junaradan päälle, kaverini huomasi "junan valot" ja syöksyimme umpihankeen alta pois. Junaa ei kuitenkaan tullut, vaan makasimme kaikki umpihangessa vähän miten sattuu. Ryömimme takaisin radalle ja etsimme paikan mistä olisi hyvä laskeutua toiselle puolelle. Matkalla mietimme miten hienoa elämä oli pienenä lapsena. Ja miten hyvä työ me tehdään kun viedään stiga takaisin sille lapselle kenen se on! Minulla oli aivan  mahtava olo. Vedimme stigaa pienillä metsäpoluilla pusikoiden läpi keskellä yötä ja leikimme sillä vähänväliä. Raahasimme stigan kuitenkin täysin ehjänä  omistajalleen. Pääsimme lopulta myös lämpimään kaverin kämpille. Maha oli tyhjä. Söimme ja joimme kaikkea hyvää mitä meilla sattui olemaan. Limpparia, karkkia, suklaata, suklaakeksejä jne.. Rupesimme mässyhetken katsomaan South Park:ia. Väsytti. Lähdimme jokainen nukkumaan omiin koloihimme.

Kuinka moni haluaa yrittää rakentaa paratiisin, kun hippien vallankumous ei aikoinaan toiminut?? Eihän tämä ollut mikään vakuuttelupuhe, sellaisissa olen huono. Ajatusleikki lähinnä, mutta ajatusleikkinä alkanut asia muodostui unelmakseni ja aion toteuttaa sen ainakin omalta osaltani jollain tavalla vielä joskus. Suosittelen kuvittelemaan elämää Paratiisissa tripin aikana.


Vai onko asiat mielestänne näin? (Klikkaa kuvaa oikeanpuolimmaisella näppäimellä ja valitse: Näytä kuva.)

Itse en tykkää tässä yhteiskunnassa nimenomaan siitä, että pitää aina tehdä kaikki asiat mistä nauttii eniten elämässään salassa! Pitää esittää jotain mitä ei ole tai muuten ei pärjää. Sen vuoksi the paratiisi olisi uskomattoman hieno paikka. Matyas, mä tiedän että sulla on kysyttävää tai kommentoitavaa asiasta, mutta mä en vaan yksinkertaisesti uskalla tehdä sitä kaikkien toimintatapojani halveksivien ihmisten keskellä! Olen mieluummin salainen soluttautuja kuin yleinen huumeveikko. Ja syyni siihen on pelko, syrjäytymisen pelko.

 

Puhe on halpaa... teot puhuvat!

Ei maar, paratiisin idea on kaunis, mutta takertuminen siihen on jälleen yksi kärsimyksen lähde lisää maailmaan. Ja vaikka sen saavuttaisit, ei ole mitään keinoa jolla siitä tekisit pysyvän olotilan.

Näinhän se valitettavasti taitaa olla.. Raha on, voisiko sanoa jo, välttämättömyys nykymaailmassa. Täytynee vain yrittää tottua ajatukseen. Kunhan olen saanut tarpeeksi rahaa kasaan, niin täytyy se mökki rakentaa jokatapauksessa jonnekin, ei ehkä ulkomaille, mutta kuitenkin pois tämän yhteiskunnan silmistä, paikkaan, jossa saa olla rauhassa välittämättä välittämättömistä ihmisistä..

Eikö paratiisi voisi syntyä Suomeen?
Miksi nykyinen ympäristösi ei vastaa paratiisin ominaisuuksia?

Se oma paratiisini on vielä ehkä hieman etsintävaiheessa. Olemme jälkeenpäin pohtineet Suomea potentiaalisena vaihtoehtona, että miksi se ei voisi olla jossain tuolla metsän siimeksessä minne isoveli ei nää. Vaikkapa mummolassani (30-40km tuppukylän keskustasta korpeen). Siellä elämä on rauhaisaa. Suomessa en pidä talvesta, sen vuoksi talvimökki ulkomailla olisikin hieno paikka. Tietysti haluan käydä silloin tällöin laskettelemassa ja haluan tehdä juttuja lumella (ei mitään härskiä!), mutta en halua liikkua -30 asteen pakkasilla yhtään minnekään sisältä, vaikka toisaalta onhan se hienoa tuntea, että pakkanen oikeasti nipistää poskipäitä ja lumi narisee kenkien alla. Onhan se helvetin hienoa.. Olen vielä vähän niin ja näin sen paikan suhteen. Mutta luultavasti ulkomaille sen möksäni kuitenkin myös rakennan! Tervetuloa vaan sinne 10 vuoden päästä.

Pelkosi vuoksi sinä itse toteutat tässä yhteiskunnassa sitä, mitä vihaat. Niin kauan kuin pelko estää sinua toteuttamasta todellista tahtoasi, joku muu on tehnyt päätöksen puolestasi. Tiedän näiden olevan vaikeita asioita, mutta haasteilta ei voi ikinä välttyä - ei Suomen betonihelvetissä, eikä Meksikon viidakossa. Vaikka pakenisit pelkoa lähtemällä pois Suomesta, se muuttaa muotoaan iskeäkseen sinuun yhtä kipeästi aina siihen saakka, kunnes olet valmis ottamaan vastuun omasta elinympäristöstäsi.

Ite oon silleen elämäntapahippi. Harrastelen meditaatiota silloin tällöin, kasvattelen osan vihanneksistani, "peace man!", nautin luonnossa liikkumisesta ja teen hyviä tekoja muille henkilöille, eläimille ja kaikelle elävälle. En välttämättä aina näytä hipiltä, mutta mä teen asioita, jotka nään ja koen hyviksi. En uskalla tehdä mm. sellaista rohkeaa tekoa, minkä simä, Matyas, olet tehnyt. Ainakaan vielä. Onhan se ollut suunnitelmissa, mutta kun ne ei ymmärrä, että se ei ole huono asia.

Rukoilen vilpittömästi voimia kaikille näiden asioiden kanssa painiville. Toivon, että omalla esimerkilläni voin näyttää rehellisyyden johtavan pelottomampaan ja eläväisempään elämään, kun vain on riittävän määrätietoinen oman tahtonsa suhteen. Toden totta, paratiisi on mahdollinen, mutta töitä sen eteen on tehtävä.

Me olemme jo paratiisissa.
Sitä on vain vaikeaa huomata, koska olemme unohtaneet velvollisuutemme sen hoitajina.

Me olemme jo paratiisissa.
Me olemme jo perillä.

Niinhän me olemme paratiisissa, mutta vain harva ihminen huomaa sen! Ja yhdessä me tuhotaan se tällä menolla..
Kirjoitin aiheesta aiemmin täällä. Ehkä pitäisi oppia pelkäämään vähemmän, eihän se tapa. Pienin askelin eteenpäin.

Kiitos Matyas!

...paratiisinäkemyksetkin ovat lopulta kovin subjektiivisia.

Totta, ei tuon ollutkaan tarkoitus olla objektiivinen mielipide paratiisista. Jotain tuonnepäin on kuitenkin suhteellisen usean samanhenkisen ihmisen paratiisi maan päällä. Näitä kommuunejahan on olemassakin. Mm. kuulemma Madventures sarjassa pojat käyvät jossain edellämainitun tyylisessä paikassa. Ehkäpä käyn katsastamassa itsekin ne huudit joskus.

Mielestäni Tanskassa on tälläkin hetkella jokin aktiivinen (hippi)kollektiivi. Siitä oli juttua joskus-jossakin-voiman-numerossa.

Jokainen mielellään, edes omassa mittakaavassaan rakentamaan 

Vanha threadi, mutta lähdin etsimään tuota mainitsemaasi artikkelia ja (luulen että) löysinkin sen. Ajattelin että jotakuta muutakin saattaisi kiinnostaa, joten tässä linkki:

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2008/numero-7/vesirajan-valtaus

On olemassa erilaisia unelmia, sinulla on omasi, minulla on omani...vihdoin ja viimein. Pitkän aikaa olen epäröinyt onko punainen mökki ja perunamaa se mun unelma. Siinä on niin paljon niitä elementtejä  mitä mä kaipaan, mutta jotain erittäin olennaista siitä uupuu..

Viime trippi on jakamisen arvoinen juurikin näiden oivallusten vuoksi.

 
Oltiin matkalla neljästään. Annos oli pieni, vaivaiset 1,3-1,4g/tyyppi. Joimme teenä ja lopuksi nakkasimme teen seassa olleet sienetkin lärviin. Nousi nopeasti.  Nousut menivät ohi kunnellen musiikkia silmät kiinni. Euforiaa.. Kun avasin silmäni maailma oli kuin olikin elävämpi. Taulu hengitti seinällä ja kaikki näytti vähän eriltä. Nousujen jälkeen istuskelimme sohvalla kuunnellen erittäin hyvää musiikkia (mm. Morcheeba:a, Flunk:ia ja Plushgun:ia) ja päähämme putkahti ajatus paratiisista. Millaista olisi elämä ilman rahaa ja sen viemiä elämisen mahdollisuuksia? Voisi vain...elää. Elää niinkuin haluaa. Viljellä ja metsästää omat ruokansa ja viettää elämänsä aivan niinkuin haluaa ilman rahan ja työn tuomia rajoituksia. Keskustelua käytiin pitkään, itseasiassa minä kävin sitä pääni sisällä koko matkan ajan. Kaikkea tuli pohdittua perinpohjaisesti. Tässä vähän esimerkkejä keskusteluista yhdessä, että itseni kanssa:

- Okei, missä paratiisi olisi mahdollinen?
- Ehkäpä jossain missä voi käyttää esim. psykedeelejä ja kannabista ilman kuumotusta virkavallasta. Jossain meksikon lähellä sademetsässä, missä kaikki kasvaa luonnonvaraisena. Oltais vähän niinkuin alkuperäiskansa.
- Miten sä asusit siellä?
- Kumartelen herroja sen aikaa, että saan rahat kasaan omaa möksää+maata varten. Ostan pienen pläntin maata sieltä (jos sieltä edes tarvii ostaa maata),  ja teen hienon möksän sinne. Siellä kasvatan, kalastan ja metsästän ruokani. Siellä ehtisin elää, sanan kauneimmassa merkityksessään. Haalin mukaani mahdollisimman monta samanhenkistä  tyyppiä, ja yhdessä me perustetaan hippikommuuni, jossa on rauha kaikkien välillä. By the way, mä vihaan ihmisiä, jotka sanoo, että ne, jotka käyttää huumausaineiksi luokiteltuja aineita niinkuin esim. kannabista, ei elä. Ne vaan vetää aineita ja on ihan sekasin. Okei, mä tiedän, että joitakin aineita vetämällä menee sekaisin, ja jotkut hakee sitä olotilaa, mutta minulle sana "sekaisin" on jotain samanlaista kuin "överikännissä", ja mä inhoan sitä olotilaa, enkä todella halua tuntea mitään lähellekään sellaista! Mä haen käyttämiltäni aineilta hyvänolontunnetta, tajunnan laajenemista, hienoja kokemuksia, kauneutta, ennennäkemättömiä paikkoja, ennentekemättömiä tekoja ja selvyyttä. Mä haen selvyyttä!!
- Entä sähköt ja vesi ja lämpö ja kaikki muu?
- Mulla on koulutus tohon hommaan, aurinkopaneelit on keksitty, vettä mun paratiisissa on ihan luonnossa. Ihminen tulee yllättävän vähälläkin toimeen.  Kaikki se hoituu. Joka päivä aloitetaan sillä, että hommataan vähän ruokaa tuoreena luonnosta ja syödään aamupalaa med pajari. Unelmieni elämää...
- Entä jos joku tulee sinne ja valtaa sen paikan ja alkaa käyttää sitä esim. lomakohteena tai salaisena ydinaseiden säilytyspaikkana?
- Ei kukaan voisi... Voisiko? Sitten mä luultavasti en halua elää enää ihmisten ja rahanahneen maailman kanssa, lähden pitkälle vaellukselle ja elän erakkona elämäni  loppuun asti jossain keskellä ei mitään ja yritän selvitä omin avuin. Toinen vaihtoehto on lähteä munkiksi jonnekin luostariin ja kuolla nirvanaan.
- Entä sairaalat?
- Uskoisin, että jos suunnitelma oikeesti toteutuu, mukaan lähtee sairaanhoitajia ja ehkä jopa yksi lääkärikin mahtuu meidän muiden mukaan. Olisihan  se pakko olla joku sellainen paikka missä saa jalkansa kipsiin jos se menee poikki. Luonnosta saa paljon lääkkeitä, ja lääkekasveja kasvatettaisiin PALJON jokatapauksessa. Kasvitieteitä opiskellut ihminen on tälläkin hetkellä kanssamme (trippikaveri).
- Entä rikollisuus?
- Jos se on hippikylä, siellä on oltava ystävällinen kaikille, tai se karkotetaan kylästä yhteistuumin.
- Miten hippikylä oikein käytännössä toimii?
- Kaikilla on paikkansa ja tehtävänsä siellä. Yksi voisi kasvattaa tomaatteja, toinen kannabista, kolmas perunaa, neljäs banaania, viides kanoja,  kuudes sieniä jne. Ja kaikki ruoka olisi yhteistä. Niitä kasvatettaisiin ei pelkästään itselle, vaan myös koko kylälle. Sääntöjä olisi sielläkin oltava mutta ei mitään elämistä estävää. Mieti...mieti sitä elämää siellä! Siellä voisi elää pidempiä ajanjaksoja ja käydä välillä vierailulla täällä byrokratian täyttämässä yhteiskunnassa, mummolassa.

Nousimme sohvalta, huippasi vähän. Mietimme, miksi selvinpäin ei ajattele näitä asioita? Mietimme, josko lähtisimme ulos. Aloimme pakkailla. Huomasin ystäväni ilmeestä, että hänellä oli mielessä jotain kivaa ja jännittävää, sillä hän tuhisi, sihisi ja hymähteli aivan siihen malliin, että hänellä on aivan selvä visio päässään  siitä, mitä tulemme seuraavaksi tekemään. Lähdimme siis matkaan! Menimme pieniä metsä polkuja ja hiihtolatuja pitkin (luonto on aivan uskomaton talvella!!!) läpi synkän metsän ja kävelimme erään lammen vierellä olevaa polkua pitkin miettien kaikenlaista jännää mm. paratiisista. Yhtäkkiä kaverini pinakisi juoksuun vieressäni. Hän juoksi lujempaa kuin kuin olin koskaan nähnyt kenenkään juoksevan. Niimpä kokeilin itsekin ja...se oli lujaa menoa se!! Kokeilkaa imeessä! Pieni annos ei antanut kovinkaan paljon visuaaleja. Lähinnä se aiheutti "aivokapasiteetin nousua" ja opasti katsomaan maailmaa luonnon kautta. Kaikki oli niin kaunista. Näimme monia hienoja juttuja metsässä, ikäänkuin lumisia ja jäisiä koristeita. Jossain vaiheess tuli jano, niimpä sulatimme lunta suussamme. Saavuimme lopulta pienimuotoisen laskettelurinteen ala-puolelle. Kaverini sanoi, että hänen kaverinsa oli pöllinyt 2 rattistigaa ja jossain lähipusikossa niiden pitäisi olla. Löysimme yhden. Päätimme laskea ensin hiihtoladulla olevaa mäkeä pitkin neljäpäällä. Pääsimme ehkä 10m ennen kuin kaaduimme. Loppujen lopuksi se meni siihen, että laskimme vuorotellen laskettelorinnettä AIVAN VITUN LUJAA alas adrenaliinin kiehuessa suonissamme. Lopulta olimme niin lumisia ka kylmissämme, että oli pakko lähteä kulkemaan kaverin kämpille. Tässä vaiheessa sienet olivat jo laskeneet pois.  Rattistigoista oli ollut katoamisilmoitus. Joku kaipasi niitä. Olisi aivan mahtavaa viedä stiga takaisin omistajalleen. Päätimme tehdä sen. Tällä kertaa menimme vain oikoreittejä. Tiedättehän kun junaradat  on tehty silleen monta metsiä korkeammalle kuin maanpinta. Kiipesimme sellaisen päälle aivan umpihangessa rymyten stigan kanssa. Olimme entistä enemmän lumessa ja  palelluksissa, mutta jumalauta meillä oli hauskaa! Kun pääsimme junaradan päälle, kaverini huomasi "junan valot" ja syöksyimme umpihankeen alta pois. Junaa ei kuitenkaan tullut, vaan makasimme kaikki umpihangessa vähän miten sattuu. Ryömimme takaisin radalle ja etsimme paikan mistä olisi hyvä laskeutua toiselle puolelle. Matkalla mietimme miten hienoa elämä oli pienenä lapsena. Ja miten hyvä työ me tehdään kun viedään stiga takaisin sille lapselle kenen se on! Minulla oli aivan  mahtava olo. Vedimme stigaa pienillä metsäpoluilla pusikoiden läpi keskellä yötä ja leikimme sillä vähänväliä. Raahasimme stigan kuitenkin täysin ehjänä  omistajalleen. Pääsimme lopulta myös lämpimään kaverin kämpille. Maha oli tyhjä. Söimme ja joimme kaikkea hyvää mitä meilla sattui olemaan. Limpparia, karkkia, suklaata, suklaakeksejä jne.. Rupesimme mässyhetken katsomaan South Park:ia. Väsytti. Lähdimme jokainen nukkumaan omiin koloihimme.

Kuinka moni haluaa yrittää rakentaa paratiisin, kun hippien vallankumous ei aikoinaan toiminut?? Eihän tämä ollut mikään vakuuttelupuhe, sellaisissa olen huono. Ajatusleikki lähinnä, mutta ajatusleikkinä alkanut asia muodostui unelmakseni ja aion toteuttaa sen ainakin omalta osaltani jollain tavalla vielä joskus. Suosittelen kuvittelemaan elämää Paratiisissa tripin aikana.


Vai onko asiat mielestänne näin? (Klikkaa kuvaa oikeanpuolimmaisella näppäimellä ja valitse: Näytä kuva.)

Itse en tykkää tässä yhteiskunnassa nimenomaan siitä, että pitää aina tehdä kaikki asiat mistä nauttii eniten elämässään salassa! Pitää esittää jotain mitä ei ole tai muuten ei pärjää. Sen vuoksi the paratiisi olisi uskomattoman hieno paikka. Matyas, mä tiedän että sulla on kysyttävää tai kommentoitavaa asiasta, mutta mä en vaan yksinkertaisesti uskalla tehdä sitä kaikkien toimintatapojani halveksivien ihmisten keskellä! Olen mieluummin salainen soluttautuja kuin yleinen huumeveikko. Ja syyni siihen on pelko, syrjäytymisen pelko.

 

Osui silmään tuo kirjoituksesi, Klonkku ja oli kyllä ihan pakko kommentoida, niin sanasta sanaan vastaa tuo teksti minunkin käsitystä paratiisista